Teija Rautiola
Työttömyys ja kouluttamattomuus kulkevat usein käsi kädessä. Ilman työ-, opiskelu- tai harjoittelupaikkaa elävät nuoret herättävät suurta huolta ja lähes päivittäistä keskustelua. Nuorten syrjäytymisen uhan taustalla voivat olla digitalisaatio ja automaatio sekä työmarkkinoiden muutos, jossa koulutus ja työmarkkinat eivät takaa nuorille työpaikkaa. Nuorten työllistymisen parantamiseksi on välttämätöntä kehittää uusia ratkaisuja, jotka tukevat nuoren motivoitumista ja pääsyä koulutukseen sellaisille aloille, joista on selkeä ja varma reitti myös työelämään.1,2
Jos nuori elää pitkään vailla koulutus-, harjoittelu- ja työpaikkaa, ilman suuntaa ja lisäksi oman perheen tuen puutteessa, on hän väistämättä vaarassa syrjäytyä. Viime vuosien tilastot NEET-nuorten (Not in Employment, Education or Training) määristä vahvistavat tarpeen kehittää laaja-alainen palvelukonsepti, jossa nuoria tuetaan tasapainoiseen elämänhallintaan koko heidän kasvu- ja kehitysprosessin ajan. Jos nuori elää ilman säännöllistä toimintaa, sosiaalisessa tyhjiössä, on se sellaista todellisuutta, joka vääjäämättä herättää nuoressa huonommuuden tunteita muiden vertaisten seurassa. Niissä tilanteissa hän kipeimmin tarvitsee arkiympäristöön aikuisten hyvän kasvun tukiverkoston. Nuoren tarve omaehtoiseen elämänhallintaan voi herätä koulutukseen ja työllistymiseen motivoitumisen kautta, mistä laajempi seuraus on nuoren yhteiskunnallinen osallisuus.
Aukottomalla moniasiantuntijuudella voidaan vähentää nuorten syrjäytymisen uhkaa ja katkaista perheiden sosioekonomisista syistä johtuva syrjäytymisen kierre.3 Jos vanhempien voimavarat perheessä ovat vähäiset hyvän kasvun ja kehityksen ohjaukseen, niin arkipäivän ympäristöissä lasta ja nuorta pitää tukea kehityksen eri vaiheissa.
“Kun omia vanhempia ei saa valita, mutta jos saisi, niin ei kukaan ottaisi semmoista elämää, kun mä sain. Lähdin 14-vuotiaana, kotoa pois, niin isobroidi ja siskokin tekivät, ei sinne voinut jäädä.”
Palveluasiantuntijoiden aito kiinnostus välittyy nuoria arvostavana ja heihin uskovana suhtautumisena. Välittävä kohtaaminen ja nuoren puuttuvan puheen kuuleminen ovat nuoren ja aikuisten välisessä vuorovaikutuksessa merkittäviä taitoja, jotka vahvistavat nuoren omanarvontuntoa ja tukevat tasapainoista kasvua. Hyvät kohtaamiset virittävät nuorissa luottamuksen omaan itseen ja omaan selviytymiseen. Itseen liittyvät merkityksellisyyden kokemukset vahvistuvat tiedostetun pystyvyyden, sosiaalisuuden ja omaehtoisuuden tahdolla sekä taidolla.4
Näiden tukeminen kasvuympäristöissä edellyttää toimintakulttuurin muutosta kaikkialla, missä nuoria kohdataan ja heidän kanssaan ollaan tekemisissä. Positiiviset kokemukset pitävät yllä nuoren motivaatiota omaehtoiseen elämänhallintaan ja itseohjautuvuuden jatkuva kehä rakentuu vaihe vaiheelta. Nuoren hyvään elämänhallintaan johtava kehitysprosessi ruokkii itse itseään, mutta nuoret tarvitsevat siihen välittäviä aikuiskontakteja koko varhaisen elämänkaaren eri vaiheissa.
Tämä julkaisu on syntynyt Matti – miesten matkat työhön -hankkeessa. Hankkeen merkittävin saavutus on: onnellinen ja osallinen nuori mies. Tämä 18-vuotiaan ”Matti” nuorukaisen lausahdus ohjaakin mielestäni meitä nuoren välittävään kohtaamiseen:
“Jos joku aikuinen joskus ois kysynyt, vaikka koulussa, jotain sinne päin, ett mikä mua oikeen vaivaa, niin olisin varmaan alkanut puhuun”