2.2 Mentorointi menetelmänä – kokemuksia elämänkulkupajoista

Ann-Mari Sippu & Jaana Poikolainen

Aluehallintoviraston sivuilla nuorten työpajatoiminnan tavoitteita kuvataan seuraavasti: “Nuorten työpajatoiminnan tavoitteena on ehkäistä nuorta syrjäytymästä yhteiskunnasta, edistää nuoren elämänhallintaan liittyviä asioita, ohjata häntä koulutukseen ja auttaa häntä löytämään polkuja työelämään.” ¹ Matti-hankkeen elämänkulkupajoilla toteutettiin nuorten mentorointia, tavoitteena oli pohtia nuorten kanssa edellä esitettyjä teemoja ja etsiä keinoja löytää itselle sopiva polku kohti omia tavoitteita.

Aiemmin elämänkulussa sukupolvelta toiselle siirtynyt kulttuurinen perimätieto on nykyisin hajautunutta, eikä yhtenäisiä käsityksiä hyvinvointia tukevista elämäntavoista ole enää samassa merkityksessä kuin muutama vuosikymmen sitten. Näin ollen ei ole lainkaan kummallista, että kouluttautumiseen ja työllistymiseen liittyvät pohdinnat voivat herättää hämmennystä ja huolta nuorissa.

 

Mentoroinnin merkitys

Toimivan mentoroinnin on todettu hyödyttävän nuoria, ja siksi esimerkiksi Yhdysvalloissa on toteutettu runsaasti mentorointiohjelmia. Nuoret tarvitsevat ylisukupolvista tukea elämänkulkunsa rakentamiseen, jolloin kyse voi olla joko nuoren omasta lähipiiristä tai muiden edellisten sukupolvien edustajista koostuva mentori tai mentoriryhmä. Mentorointi tarkoittaa sitä, että kokenut henkilö kertoo kokemuksistaan vähemmän kokeneelle esimerkiksi koulutuksestaan ja työurastaan. Mentorointi on toimiva tapa jakaa tietoa aiemmalta sukupolvelta toiselle.²

Matti-hankkeen pajoilla mentoreiden narratiivit tarjosivat nuorille tilaisuuksia oman elämänkulun tarkasteluun ja reflektioon. Mentorointia voidaan tarkastella työpajatoiminnan ohjausmallina, jossa eri sukupolvien edustajat kohtaavat ja luovat uusia vastavuoroisia tilanteita sukupolvien välillä. Tähän tarkasteluun voidaan liittää myös sukupolviälykkyys, joka tarkoittaa kykyä sellaiseen toimintaan, joka syntyy oman tai muiden elämänkulkujen ymmärryksestä³. Elämänkulkupajoilla käytettiin työmenetelmänä mentorointia, joka tukee nuorten voimavaraistamista tarjoten työvälineitä ja perspektiiviä oman elämän tarkasteluun. Tässä kohteena olivat erityisesti koulutus- ja työpolkuihin liittyvät sattumat ja valinnat. Tavoitteena oli vahvistaa nuorten omaa subjektiutta ja voimavaroja.

Seuraavien linkkien kautta löytyvät videot, jotka ovat simulaatioita mentoroinnista.

Simulaatio mentorointi Tarinaa kertoo Osku, joka etsi itselleen mieleistä ja sopivaa koulutus- ja työpolkua vuosien ajan.

Toisen oman elämänkulkutarinansa kertoo Aki, Unelmasta AmMatti -videolla.

 

Elämänkulkupajat ja dialogisuus nuorten työpajoilla

Hankkeessa työstettyjen ohjausmallien tavoitteena on vahvistaa nuorten miesten kokemuksia osaamisesta, itseohjautuvuudesta sekä yhteisöön liittymisestä ja osallisuudesta. Universaalin motivaatioteorian mukaan ihmisen saa liikkeelle kokemus osaamisesta, omaehtoisuudesta ja yhteisöön liittymisestä. Lisäksi ihmiset tavoittelevat yleensä yhteyttä toisiin ihmisiin, sillä tämä tuottaa elämään merkityksellisyyttä ja auttaa liittämään oman elämän pyrkimykset osaksi suurempaa kokonaisuutta.^4,5

Elämänkulkupajoissa lähtökohtana oli nuoria arvostava kohtaaminen ja aktiivinen osallistaminen kehittämistoimintaan. Onnistunutta kohtaamista määrittää aito läsnäolo, jossa ihmisen voimavarat vahvistuvat ja syntyy voimaantumista. Vuorovaikutuksen ollessa luonteeltaan intersubjektiivista on kyse samanaikaisesta vaikuttamisesta ja vaikutetuksi tulemisesta; minä vaikutan sinuun ja sinä vaikutat minuun. Tällaisessa vuorovaikutuksessa molemmat osapuolet ovat toimijoita ja toistensa kohteita, jolloin tavoitteena on tasa-arvoinen ja tasavertainen vuorovaikutus⁶.

Kuten aiemmin mainittiin, Elämänkulku-pajoissa on ollut keskeisenä teemana mentorointi, jossa pääsääntöisesti iäkkäämmät miehet ovat kertoneet omasta elämänkulustaan sekä siihen liittyviä opiskelu- ja työelämäpoluistaan. Pajoissa on tuettu nuorten miesten osallisuutta ja monisukupolvisten mallien ymmärrystä sekä niistä oppimista. Tavoitteena oli myös vahvistaa osallisuuden kokemusta, jossa osallisuus voidaan nähdä esimerkiksi ryhmään kuulumisena. Näin nuorilla oli mahdollisuus merkityksellisyyttä lisääviin vuorovaikutussuhteisiin⁷. Elämänkulkuteorian mukaan merkitykselliset tapahtumat ja kohtaamiset voivat vaikuttaa elämänkulkuun sekä tulevaisuuden valintoihin⁸. Tämän vuoksi vuorovaikutuksen ja kohtaamisen keskeiset teemat kuten toiminta ja merkitys, moniäänisyys ja tunteet sekä läsnäolo olivat toiminnan keskiössä.

Seuraavaan kuvioon (1) on koottu Elämänkulkupajojen eteneminen niiden toteutuksen mukaisesti.

Kuvio 1. Elämänkulkupajojen eteneminen

Elämänkulkupajoihin osallistui 16–29-vuotiaita nuoria. Pajoille ohjautuessaan he olivat nuorten työpajojen asiakkaita. Prosessinomaiset pajat toteutettiin Helsingissä ja Kouvolassa 6–10 kertaa kerran viikossa ja pajat kestivät 2–3 tuntia jokaisella kerralla (keväällä ja syksyllä 2017). Kouvolassa pajoille osallistui saman ryhmän nuoret, Helsingissä ryhmien kokoonpano vaihteli. Seuraavan linkin kautta löytyy tiivistetty toimintamalli Elämänkulkupajojen organisointiin.

Taulukossa 1. kuvataan laajemmin pajojen keskeiset sisällöt ja tavoitteet.

Taulukko 1. Mentoroinnin kehykset ja tavoitteet

Toiminnan ulottuvuudet	Toimintamallit	Tavoitteena on
Toimintaympäristö	Nuorten työpajat tai koulutusorganisaatiot Työelämäorganisaatiot, joihin voidaan tehdä tutustumiskäyntejä	Tukea nuoria omien voimavarojen tunnistamisessa sekä inspiroida kouluttautumisessa ja työllistymisessä
Osallistujat	Nuorten työpajoilla työskentelevät 16–29-vuotiaat nuoret, nuorten työpajaohjaajat sekä vapaaehtoiset mentorit Hankkeen aikana työpajaohjaajina toimi myös hankehenkilöstöä, jolla oli kokemusta nuorten kanssa työskentelystä	Inspiroida työpajoilla työskenteleviä nuoria osallistumaan Osallistaa työpajaohjaajia mentorointi- toimintamallin jalkauttamiseen osaksi työpajatoimintaa Foorumi vapaaehtoisille mentoreille sukupolviälykkyyden näkökulmasta
Mentorit	Vapaaehtoisia iäkkäämpiä ihmisiä, joilla erilaisia koulutus- ja työelämätaustoja 3. sektorin, vapaaehtoistyön tai nuorten työpajojen omien verkostojen kautta löytyvät mentorit tai henkilö, joka edustaa organisaatiota, johon nuorten työpajalta tehdään vierailukäynti Mentori tulee tilanteeseen omana itsenään, ilman valmista esitelmää: tilanteessa pyritään tarinallisuuteen. Myös toiminnallista menetelmää voi käyttää. Ennen mentorointia työpajaohjaaja antaa mentorille lyhyen perehdytyksen mentoroinnin tavoitteesta, tilanteen etenemisestä ja osallistujista.	Inspiroida nuoria kouluttautumaan ja työllistymään sekä jakaa informaatiota koulutuksesta ja työmarkkinoista Mentorien toimiminen roolimalleina ja esimerkkeinä, myös empaattinen ylisukupolvinen ymmärrys sukupolvien välillä voi mahdollistua Pyrkiä käyttäjälähtöisyyteen, toiminnan lähtökohtana nuorten omat toiveet ja tarpeet Tavoitella  sukupuolisensitiivistä nuoren kohtaamista Luoda nuorelle mahdollisuus tarkastella oman elämän merkityksellisyyttä, voimavaroja sekä osaamisen ja pystyvyyden tunteen kokemuksia.
Elämänkulkupajan toiminnan mallinnus	Kesto on 2–3 tuntia, 6–10 krt kerran viikossa. Pajat sisältyvät työpajapäivän työaikaan, toimintaympäristönä nuorten työpaja Nuoret, työpajaohjaaja ja mentori kokoontuvat tilaan, joka luo puitteet dialogille Esittäytyminen Mentorin kertomus koulutus- ja työelämäpoluistaan (1 tunti) Nuorilla mahdollisuus keskusteluun, kysymyksiin ja kommentointiin, Ohjaaja tukee dialogin syntymistä Ylläpidetään sukupuolisensitiivistä ymmärrystä Nuoret osallistuvat keskusteluun voimavarojensa mukaan Pohditaan ratkaisuja esille nouseviin kysymyksiin Työpajaohjaajan ja nuorten kanssa yhteinen keskustelu mentoroinnista Myös nuorilla mahdollisuus ehdottaa mentoria, jota haluaisivat kuulla Mentorointi voidaan toteuttaa myös yritysvierailuna, jolloin mentorina toimii esimerkiksi yrityksen työntekijä tai esimies. Työpajaohjaaja suunnittelee ja organisoi nuorten kanssa vierailun sekä perehdyttää mentorin ennalta mentoroinnin tavoitteisiin.	Sukupuolisensitiivisen ohjausmallin juurruttaminen nuorten työpajatoimintaan Nuorten omien voimavarojen tukeminen Elämänkulkujen näkyväksi tekeminen Monisukupolviset mallit ja sukupolviälykkyys Ohjausmalliksi mentorointi
Arviointi	Elämänkulku-pajan jälkeen nuorilta pyydetään palaute suullisesti tai kirjallisesti. Arviointitiedon keräämiseen voidaan käyttää myös erilaisia luovia menetelmiä, kuten kuvallista ilmaisua.	Arvioinnin ja palautteen avulla elämänkulkupajojen ja mentoroinnin kehittäminen Nuorten kuuleminen ja osallistaminen työpajatoiminnan kehittämiseen.

Kokemuksia pajatoiminnasta

Elämänkulku-pajat ovat tuoneet nuorten työpajoille uudenlaisen keskustelukulttuurin: keskitytään muihinkin elämän osa-alueisiin kuin varsinaiseen työpajatoimintaan, jossa työnteko on keskipisteessä. Pohdinta erilaisista koulutus- ja työllisyyspoluista sai osan hankkeeseen osallistuneista nuorista hakeutumaan koulutukseen tai työhön. Vaikutukset voivat näkyä myös myöhemmin jo hankkeen päätyttyä, toisaalta yhteisvaikutuksia ei tässä voida arvioida.

Tehtyjen haastatteluiden perusteella valtaosa hankkeeseen osallistuneista nuorista oli tyytyväisiä siihen, että he saivat osallistumismahdollisuuden. Elämänkulku-pajat toivat vähintäänkin vaihtelua nuorten työpajatoimintaan ja parhaimmillaan edesauttoivat tulevaisuuden horisonttien laajentamista.

Mentoroinnin tarkoituksena on tuoda ideoita nuorille erilaisista koulutus- ja työllistymisvalinnoista. Samalla jaetaan kokemus siitä, etteivät he ole yksin ongelmiensa kanssa. Elämänkulkuun osuu erilaisia ja eri kokoisia ongelmia ja niistä voi selvitä.

---

Lähteet

1. Aluehallintovirasto 2018. Nuorten työpajatoiminta. Saatavilla: https://www.avi.fi/web/avi/avustukset-nuorten-tyopajatoimintaan [viitattu 2018]

2. Du Bois, D., Portillo, N., Rhodes, J., Silverthorn, N. & Valentine, J. 2011. How Effective Are Mentoring Programs for Youth? A Systematic Assessment of the Evidence. Psychological Science, Vol 12:2. S. 57–91.

3. Biggs, S. & Lowenstein, A. 2011. Generational Intelligence. A Critical Approach to Age Relations. London: Routledge.

4. Deci, E. L., & Ryan, R. M. 2000. The ’what’ and ’why’ of goal pursuits: Human needs and the self-determination of behavior. Psychological Inquiry, Vol. 11:4. S. 227–268.

5. Deci, E. L., Ryan, R. M., & Guay, F. 2013. Self-determination theory and actualization of human potential. Teoksessa D. McInerney, H. Marsh, R. Craven, & F. Guay (Eds.), Theory driving research: New wave perspectives on selfprocesses and human development. Charlotte, NC: Information Age Press. 109–133.

6. Hänninen, K. & Poikela, R. 2016. Toimintalähtöinen, dialoginen ja kohtaava vuorovaikutus. Teoksessa Vastavuoroinen sosiaalityö. Törrönen, M., Hänninen, K., Jouttimäki, P., Lehto-Lunden, T., Salovaara, P. & Veistilä. M. (toim.) Helsinki: Gaudeamus.

7. Isola, A-M., Kaartinen, H., Leemann, L., Lääperi, R., Schneider, T., Valtari, S., & Keto-Tokoi, A. 2017. Mitä osallisuus on? Työpaperi 33/2017. Helsinki: THL.

8. McDonald, S., Erickson, L, D., Johnson M. K. & Elder, G. H. 2007. Informal Mentoring and Young Adult Employment. Social Science Research, Vol. 36:4. S. 1328–1347.

9. Artikkelikuva: Kuvalähde: Nimimerkki 1209.CCO. https://cdn.pixabay.com/photo/2013/03/03/15/49/mount-everest-89590_1280.jpg