Eija Raatikainen

Parhaimmillaan nuoren sisäinen motivaatio edistää hänen toimijuuttaan sekä auttaa häntä uskomaan itseensä ja tulevaisuuteensa. Nuoren usko itseensä puolestaan luo hänelle rohkeutta pyrkiä tavoittelemaan hänelle tärkeitä asioita. Tällöin kannustava ja tulevaisuuden toivoa ylläpitävä ilmapiiri synnyttää nuoressa sisäisen motivaation, vaikka lähtökohta toimintaan olisikin alun perin ollut ulkoisesti ohjautunutta. Kun nuori tulee omasta osaamisestaan tietoiseksi, kokee ryhmässä hyväksytyksi tulemisen tunnetta ja kokee mahdollisuuksia vaikuttaa itseä koskeviin asioihin, johtaa se parhaimmillaan nuorta vahvistavaan kokemukseen ja motivaation syntyyn. Toisin sanoen, omasta osaamisesta tietoiseksi tuleminen (kyvykkyys/pätevyys), ryhmään kuulumisen kokemus (yhteisöllisyys) ja mahdollisuus vaikuttaa itseä koskeviin asioihin (autonomia) ovat Deci ja Ryanin^1,2 mukaan ratkaisevia tekijöitä ihmisen sisäisen motivaation herättämiseksi.² Kyse on ihmisen psykologisista perustarpeista. Kyseisten tarpeiden estyminen saattaa heijastua negatiivisesti myös ihmisen sinnikkyyteen, suorituskykyyn tai mielen hyvinvointiin². Autonomian vastakohtana on ihmisen itsensä ulkopuolelta tuleva ohjeistaminen ja normittaminen, joka saattaa tuottaa voimattomuutta.² Suorat neuvot ja ohjeet puolestaan saattavat olla esteenä sisäisen motivaation heräämiseen.

Kuvio 1. itsemäärämisteorian osa-alueet^1,2

Teorian mukaan motivaation puutteen vastakohta sisäiselle ja myös ulkoiselle motivaatiolla, sillä siitä puuttuu kokonaan motivaatioon kuuluva itsemääräämisen tai kohdennetun käyttäytymisen suhteen. Täydellinen motivaation puutteesta puuttuu toimintaa ylläpitävä virike tai tavoite. Motivaation herääminen on edellytys myös tulevaisuussuuntautuneelle toiminnalle.

Kuvio 2. Motivaation tasot^1,2

Vahvistavalla vuorovaikutuksella motivaatio esiin

Ohjaavien kysymysten tavoitteena on tukea ohjaajien ohjaustyötä ja vahvistavaa vuorovaikutusta. Parhaimmillaan onnistuneet ohjauskeskustelut vahvistavat nuoren sisäistä puhetta sisäisen motivaation löytämiseksi ja toimijuutensa⁶ edistämiseksi. Myönteinen ohjaussuhde on nuorelle uusi mahdollisuus uuden ja elinvoimaisemman narratiivin (identiteetin) rakentamiseksi (ks. artikkeli 1.4).

Ohjaus on vuorovaikutusta, jossa ihmiset kohdataan tietoineen, taitoineen, reaktioineen ja tunteineen⁶. Dialogi on eräs keino tehdä vuorovaikutuksesta kaikkia osapuolia vahvistava ja myönteinen kokemus. Dialogissa tulee olla valmis uuteen ja ennakoimattomaan kohtaamiseen. Dialogisessa kohtaamisessa ei aina ole vastauksia – eikä tarvitse ollakaan. Dialogissa on keskeistä aktiivinen kuuntelu, ymmärtävä läsnäolo, herkkyys ja ennakoimattomuus uuden äärellä. Dialogi edellyttää kykyä kestää tilanteen herättämät moninaiset tunteet. Ohjaajan itsetietoisuus, kyky kohdata ja käsitellä omia tunteita, on uudelleen suuntaavan ja onnistuneen vuorovaikutuksen avaintekijöitä. Ohjaajalta vaaditaan emotionaalista kompetenssia ⁵. Hän on nuorelle välittävä ja kannustava aikuinen, joka osaa tarpeen vaatiessa myös rakentavasti rajata ja vastuuttaa nuorta. Onnistunut dialogi ja välittävä ohjaussuhde tekevät sen mahdolliseksi. Ohjaussuhteessa toimiminen edellyttää sen osapuolilta tulevaisuussuuntautuneisuutta, itsereflektiota ja toimintakykyä⁶.

Parhaimmillaan onnistunut keskustelukulttuuri mahdollistuu turvallisessa ja luottamuksellisessa ohjaussuhteessa. Keskustelukulttuurilla tarkoitetaan paneutuvien keskustelujen sarjaa, jossa ohjauksen osapuolet perehtyvät antaumuksella keskusteluun, luoden yhteisen “kielen”⁶. Yhteinen rakentava kieli ja positiivinen palaute  voi parhaimmillaan tukea myös nuoren minäpystyvyyttä.

Inhimillisessä toiminnassa, kuten ohjauksessa ovat aina läsnä myös tunteet. Tällöin tarvitaan kykyä tunnistaa tunteiden läsnäolo ja niiden vaikutus ohjaukseen⁶. Tunteilla on suuri, toimintaa ohjaava voima, joka liittyy kiinteästi myös motivaatioon. Tällöin ohjaussuhteessa on myös hyvä tiedostaa, että tunteiden tarttumiseen ei tarvita kuin puoli minuuttia⁷. Ilmiöstä on hyvä olla tietoinen. Ohjaajalta vaaditaan reflektiokykyä ja mentalisaatiota. Mentalisaatio^8,9 on kykyä ymmärtää muita, kykyä pitää muiden mieli omassa mielessä. Edellisten lisäksi tulee huomioida myös luottamus¹⁰ ja empaattinen kohtaaminen ohjauksessa. Tämä esimerkiksi siksi, että empaattinen kohtaaminen ei ole eduksi vain ohjattavalle, mutta myös työntekijälle itselleen, koska empatian on todettu vähentävän työntekijän loppuun palamista ja edistävän työssä jaksamista¹¹. Empaattista kohtaamista voi harjoitella ja oppia lisää^12,13. Parhaimmillaan se siirtyy koko yhteisön voimavaraksi, tavoiteltaessa kunkin pystyvyyttä, autonomiaa ja yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Seuraavaksi esiteltävät ohjauskysymykset pohjautuvat edellä esitettyyn itsemääräämisteorian^1,2 kolmeen keskeiseen teemaan. Kysymykset ovat sovelluksia kyseisen viitekehyksen toteutumiseksi arkisessa keskustelussa nuoren kanssa. Kysymykset on jaoteltu kolmen otsikon alle. Nämä ovat

1. a) PÄTEVYYS: nuoren saama positiivinen palaute osaamisestaan saa hänet uskomaan itseensä.
2. b) AUTONOMIA: nuoren kokemus mahdollisuuksista vaikuttaa omiin asioihin/päätöksiin lisää kokemusta itsemääräämisoikeudesta/yksilöllisyydestä.
3. c) YHTEENKUULUVUUS/YHTEISÖLLISYYS: ryhmään hyväksytyksi tulemisen kokemus edistää nuoren itsearvostusta.

Alla esitettävän huoneentaulun tavoitteena on nuoren pystyvyyden, autonomian ja yhteenkuuluvuuden tunteen lisääntyminen. Taulun tavoitteena on auttaa nuoria itse huomioimaan omassa toiminnassaan ja muiden nuorten toiminnassa pystyvyyden, autonomian ja yhteenkuuluvuuden piirteitä. Oletus on, että näiden osatekijöiden voimistuessa myös motivaatio kasvaa. Ohjaus voidaan nähdä sekä yksilökohtaisena että ryhmä-/yhteisökohtaisena, jolloin ohjaussuhteessa on hyvä asettaa tavoitteet.

Yhteisön keskustelukulttuuri muodostuu tulevaisuussuuntautuneeksi, tuoden esille motivaatiota ylläpitäviä ja edistäviä osa-alueita.

Huoneentaulu voi tukea yllämainittujen tavoitteiden saavuttamista. Ohjaajat voivat kysymysten avulla tukea nuorta omaan sisäiseen puheeseen pystyvyydestä, autonomiasta ja yhteenkuuluvuuden tunteestaan. Parhaimmillaan kysymykset ohjaavat nuoren sisäistä puhetta (ks. myös artikkeli 1.4) kohti vahvempaa pystyvyyden, autonomian ja yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Kuvio 3. Huoneentaulu pystyvyyden, autonomian ja yhteenkuuluvuuden vahvistamiseksi ohjauksessa

a) Nuoren saama positiivinen palaute osaamisestaan saa hänet uskomaan itseensä

Ihmisen saa liikkeelle kokemus osaamisesta, omaehtoisuudesta ja yhteisöön liittymisestä². Nämä motivaatioelementit ovat yhteisiä kaikille ihmisille ikään, kulttuuriin, sukupuoleen ja taloudelliseen asemaan katsomatta. Kaikki ihmiset tarvitsevat positiivista palautetta, erityisesti nuoret elävät aikaa, jolloin he etsivät itseään ja muodostavat identiteettiä. Nuori tarvitsee kannustavaa ja vahvistavaa palautetta.

b) Nuoren kokemus mahdollisuuksista vaikuttaa omiin asioihinsa ja päätöksiin lisää hänen kokemusta itsemääräämisoikeudesta

Jokaisella ihmisellä on halu vaikuttaa omaan arkeen ja elämänkulkuun – halu olla oman elämän tekijä, subjekti. Itseohjautuvuus ei tarkoita riippumattomuutta, vaan yhteisön jäsenet ovat myönteisellä tavalla riippuvaisia toisistaan. Autonomian vastakohtana on ihmisen itsensä ulkopuolelta tuleva pakottaminen ja alistaminen, mikä tuottaa voimattomuuden tunnetta. Autonomian puuttuessa ihmiset saattavat päätyä kohtelemaan toisiaan objekteina, mikä mitätöi ihmisen arvokkuutta^2,4.

Mistä tunnistaa ryhmään kuulumista (yhteenkuuluvuus) edistävää toimintaa ?

c) Ryhmään hyväksytyksi tulemisen kokemus edistää nuoren itsearvostusta (yhteenkuuluvuuden tarve).

Yhteisöön – kuten työpajaan – liittyminen ilmenee osallisuuden kokemisena. Vastakohtainen kokemus on syrjässä oleminen, syrjäytyminen. Kokemus yhteisöön liittymisestä (ihmissuhteet) fokusoi ihmisten väliseen suhteeseen, jolloin huomion keskipisteessä on ihmisten muodostama yhteisö. Jokainen ihminen tavoittelee yhteyttä toisiin ihmisiin. Yhteys tuottaa elämään merkityksellisyyttä ja auttaa liittämään oman elämän pyrkimykset osaksi suurempaa kokonaisuutta^1,4.

Kuvalähde: Nimimerkki ColiN00B. CC0.

Lopuksi pohdintatehtäviä ohjaajalle:

Erään tutkimuksen mukaan¹³ ohjaajan tärkeitä ominaisuuksia ovat avuliaisuus, ystävällisyys, luottamuksellisuus ja kyky kuunnella. Ohjaussuhteen syntyminen helpottuu, kun nuori kokee ohjaajan helposti lähestyttäväksi.  Lisäksi itsemääräämisteorian mukaan Ihmisellä on halu vaikuttaa omaan arkeen ja elämänkulkuun – halu olla oman elämän tekijä, subjekti. Nuorta kannustetaan ottamaan vastuuta arjestaan. Tarvittaessa toiminta pilkotaan pienempiin (vastuu-) osiin. Tunnistetaan kullekin nuorelle sopiva vastuun taso. Vastuun tasoa kasvatetaan onnistumisten ja itsevarmuuden kasvamisen myötä. Vastuunkannosta annetaan välitöntä kannustavaa palautetta. Nuorta itseään autetaan tunnistamaan onnistuneita vastuunkannon kokemuksia.

Millaisia tekoja nämä ovat meidän työpajallamme?

Itseohjautuvuus ei siis tarkoita riippumattomuutta, vaan yhteisön jäsenet ovat myönteisellä tavalla riippuvaisia toisistaan.

Millaisia tekoja tämä tarkoittaa meidän työpajallamme?

Omaehtoisessa toiminnassa tekeminen ei tunnu ulkoa ohjatulta, vaan siihen liittyy henkilökohtainen kipinä ja palo, tai ainakin etsivä kokeilu innostuksen löytämiseksi.

Kuinka minä herätän nuoressa innostuksen palon kulloiseenkin toimintoon?

Viestitänkö omalla esimerkilläni innostusta? Olenko myönteinen esimerkki?

Pysähdymmekö tarkastelemaan esimerkiksi kahvin kuppiin kaatamista – löydämmekö mikrotoiminnoista uuden ilon ja innostuksen?

Voiko omaa työ-/oppimisympäristöä tutkia uudella tavalla? Mitä tapahtuu, kun poikkeaa totutusta? (…laittaakin ensiksi vasemman kengän jalkaan, eikä oikeaa, minkä on aina oppinut laittamaan ensiksi – voisiko asioita tehdä toisin?)

Syntyykö innostus ja omatoimisuus siitä, kun ei ole oikeaa eikä väärää tapaa tehdä (paitsi työturvallisuus!)

Lähteet

1. Deci, E. & Ryan, R.M. 2004. Handbook of Self-Determination research. Rocherster: University of Rochester Press.

2. Deci, E. & Ryan, R.M. 2000. The “What and Why” of Goal Pursuits: Human needs and Self-Determination of Behavior. Psychological Inquiry 2000, 11 (4), 227-228.

3. Deci, E. & Ryan, R.M. 2017. Self-Determination theory. Basic Psychological Needs in Motivation. Development and Wellness. New York: The Guilford Press.

4. Matti – miesten matkat työhön -hankesuunnitelma, 2016-2018. Kestävää kasvua ja työtä 2014–2020 Suomen rakennerahasto-ohjelma. Luettavissa: https://www.eura2014.fi/rrtiepa/projekti.php?projektikoodi=S20747

5. Virtanen, M. 2013. Opettajan emotionaalinen kompetenssi. Tutkimus luokanopettajien ja luokanopettajaksi opiskelevien tunneälytaidoista ja niiden tärkeydestä. Acta Electronica Universitatis Tamperensis: 1301. Tampere University Press.

6. Vehviläinen, S. 2014. Ohjaustyön opas. Yhteistyössä kohti toimijuutta. Gaudeamus Helsinki University Press, 52

7. Nummenmaa, L.2010. Tunteiden psykologia. Helsinki. Tammi.

8. Pajulo, M., Salo, S. & Pyykkönen, Nina. 2015. Mentalisaatio ihmistä suojaavana tekijänä. LÄÄKETIETEELLINEN AIKAKAUSKIRJA DUODECIM. 2015;131(11):1050-7

9. Larmo, A.2010. Mentalisaatio – kyky pitää mieli mielessä. Duodecim/126. 616–22.

10. Raatikainen, E. 2015. Lujita Luottamusta. Asiakassuhteen rakentaminen sosiaali- ja terveysalalla. Jyväskylä. PS-kustannus.

11. Wagman, M.A., Geiger, J.M., Shockley C. & Segal, E.A. 2014. The Role of Empathy in Burnout, Compassion Satisfaction, and Secondary Traumatic Stress among Social Workers. Social Work Volume 60 (3), 201- 209.

12. Raatikainen, E., Rauhala, L. & Mäenpää, S. 2017. Qualified Empathy – a Key Element for an Empowerment Professional. Sosiaalipedagoginen aikakausikirja, vuosikirja 2017, vol.18.

13. Aaltola, E. & Keto, S. 2017. Empatia -Myötäelämisen tiede. Helsinki. Into.

14. Phillips, R.F. 2010. Initiatives to support disadvantaged young people: enhancing social capital and acknowledging personal capital. Journal of Youth Studies, 13,vol. 4, 489-504.

15. Artikkelikuva: Kuvalähde: Nimimerkki dweedon.CC0. https://pixabay.com/fi/kivet-unelma-innostaa-rohkeutta-451329/

16. Artikkelikuva: Nimimerkki Geralt. CC0. https://pixabay.com/en/artificial-intelligence-robot-ai-ki-2167835/

17. Artikkelikuva: Nimimerkki Fotorec. CC0. https://pixabay.com/fi/k%C3%A4velymatkan-p%C3%A4%C3%A4ss%C3%A4-polku-k%C3%A4vely-2635038/

18. Artikkelikuva: Nimimerkki ColiN00B. CC0. https://pixabay.com/fi/valo-lamput-toivoa-hehku-valot-2156209/

Ann-Mari Sippu & Jaana Poikolainen

Aluehallintoviraston sivuilla nuorten työpajatoiminnan tavoitteita kuvataan seuraavasti: “Nuorten työpajatoiminnan tavoitteena on ehkäistä nuorta syrjäytymästä yhteiskunnasta, edistää nuoren elämänhallintaan liittyviä asioita, ohjata häntä koulutukseen ja auttaa häntä löytämään polkuja työelämään.” ¹ Matti-hankkeen elämänkulkupajoilla toteutettiin nuorten mentorointia, tavoitteena oli pohtia nuorten kanssa edellä esitettyjä teemoja ja etsiä keinoja löytää itselle sopiva polku kohti omia tavoitteita.

Aiemmin elämänkulussa sukupolvelta toiselle siirtynyt kulttuurinen perimätieto on nykyisin hajautunutta, eikä yhtenäisiä käsityksiä hyvinvointia tukevista elämäntavoista ole enää samassa merkityksessä kuin muutama vuosikymmen sitten. Näin ollen ei ole lainkaan kummallista, että kouluttautumiseen ja työllistymiseen liittyvät pohdinnat voivat herättää hämmennystä ja huolta nuorissa.

Mentoroinnin merkitys

Toimivan mentoroinnin on todettu hyödyttävän nuoria, ja siksi esimerkiksi Yhdysvalloissa on toteutettu runsaasti mentorointiohjelmia. Nuoret tarvitsevat ylisukupolvista tukea elämänkulkunsa rakentamiseen, jolloin kyse voi olla joko nuoren omasta lähipiiristä tai muiden edellisten sukupolvien edustajista koostuva mentori tai mentoriryhmä. Mentorointi tarkoittaa sitä, että kokenut henkilö kertoo kokemuksistaan vähemmän kokeneelle esimerkiksi koulutuksestaan ja työurastaan. Mentorointi on toimiva tapa jakaa tietoa aiemmalta sukupolvelta toiselle.²

Matti-hankkeen pajoilla mentoreiden narratiivit tarjosivat nuorille tilaisuuksia oman elämänkulun tarkasteluun ja reflektioon. Mentorointia voidaan tarkastella työpajatoiminnan ohjausmallina, jossa eri sukupolvien edustajat kohtaavat ja luovat uusia vastavuoroisia tilanteita sukupolvien välillä. Tähän tarkasteluun voidaan liittää myös sukupolviälykkyys, joka tarkoittaa kykyä sellaiseen toimintaan, joka syntyy oman tai muiden elämänkulkujen ymmärryksestä³. Elämänkulkupajoilla käytettiin työmenetelmänä mentorointia, joka tukee nuorten voimavaraistamista tarjoten työvälineitä ja perspektiiviä oman elämän tarkasteluun. Tässä kohteena olivat erityisesti koulutus- ja työpolkuihin liittyvät sattumat ja valinnat. Tavoitteena oli vahvistaa nuorten omaa subjektiutta ja voimavaroja.

Seuraavien linkkien kautta löytyvät videot, jotka ovat simulaatioita mentoroinnista.

Simulaatio mentorointi Tarinaa kertoo Osku, joka etsi itselleen mieleistä ja sopivaa koulutus- ja työpolkua vuosien ajan.

Toisen oman elämänkulkutarinansa kertoo Aki, Unelmasta AmMatti -videolla.

Elämänkulkupajat ja dialogisuus nuorten työpajoilla

Hankkeessa työstettyjen ohjausmallien tavoitteena on vahvistaa nuorten miesten kokemuksia osaamisesta, itseohjautuvuudesta sekä yhteisöön liittymisestä ja osallisuudesta. Universaalin motivaatioteorian mukaan ihmisen saa liikkeelle kokemus osaamisesta, omaehtoisuudesta ja yhteisöön liittymisestä. Lisäksi ihmiset tavoittelevat yleensä yhteyttä toisiin ihmisiin, sillä tämä tuottaa elämään merkityksellisyyttä ja auttaa liittämään oman elämän pyrkimykset osaksi suurempaa kokonaisuutta.^4,5

Elämänkulkupajoissa lähtökohtana oli nuoria arvostava kohtaaminen ja aktiivinen osallistaminen kehittämistoimintaan. Onnistunutta kohtaamista määrittää aito läsnäolo, jossa ihmisen voimavarat vahvistuvat ja syntyy voimaantumista. Vuorovaikutuksen ollessa luonteeltaan intersubjektiivista on kyse samanaikaisesta vaikuttamisesta ja vaikutetuksi tulemisesta; minä vaikutan sinuun ja sinä vaikutat minuun. Tällaisessa vuorovaikutuksessa molemmat osapuolet ovat toimijoita ja toistensa kohteita, jolloin tavoitteena on tasa-arvoinen ja tasavertainen vuorovaikutus⁶.

Kuten aiemmin mainittiin, Elämänkulku-pajoissa on ollut keskeisenä teemana mentorointi, jossa pääsääntöisesti iäkkäämmät miehet ovat kertoneet omasta elämänkulustaan sekä siihen liittyviä opiskelu- ja työelämäpoluistaan. Pajoissa on tuettu nuorten miesten osallisuutta ja monisukupolvisten mallien ymmärrystä sekä niistä oppimista. Tavoitteena oli myös vahvistaa osallisuuden kokemusta, jossa osallisuus voidaan nähdä esimerkiksi ryhmään kuulumisena. Näin nuorilla oli mahdollisuus merkityksellisyyttä lisääviin vuorovaikutussuhteisiin⁷. Elämänkulkuteorian mukaan merkitykselliset tapahtumat ja kohtaamiset voivat vaikuttaa elämänkulkuun sekä tulevaisuuden valintoihin⁸. Tämän vuoksi vuorovaikutuksen ja kohtaamisen keskeiset teemat kuten toiminta ja merkitys, moniäänisyys ja tunteet sekä läsnäolo olivat toiminnan keskiössä.

Seuraavaan kuvioon (1) on koottu Elämänkulkupajojen eteneminen niiden toteutuksen mukaisesti.

Kuvio 1. Elämänkulkupajojen eteneminen

Elämänkulkupajoihin osallistui 16–29-vuotiaita nuoria. Pajoille ohjautuessaan he olivat nuorten työpajojen asiakkaita. Prosessinomaiset pajat toteutettiin Helsingissä ja Kouvolassa 6–10 kertaa kerran viikossa ja pajat kestivät 2–3 tuntia jokaisella kerralla (keväällä ja syksyllä 2017). Kouvolassa pajoille osallistui saman ryhmän nuoret, Helsingissä ryhmien kokoonpano vaihteli. Seuraavan linkin kautta löytyy tiivistetty toimintamalli Elämänkulkupajojen organisointiin.

Taulukossa 1. kuvataan laajemmin pajojen keskeiset sisällöt ja tavoitteet.

Taulukko 1. Mentoroinnin kehykset ja tavoitteet

Kokemuksia pajatoiminnasta

Elämänkulku-pajat ovat tuoneet nuorten työpajoille uudenlaisen keskustelukulttuurin: keskitytään muihinkin elämän osa-alueisiin kuin varsinaiseen työpajatoimintaan, jossa työnteko on keskipisteessä. Pohdinta erilaisista koulutus- ja työllisyyspoluista sai osan hankkeeseen osallistuneista nuorista hakeutumaan koulutukseen tai työhön. Vaikutukset voivat näkyä myös myöhemmin jo hankkeen päätyttyä, toisaalta yhteisvaikutuksia ei tässä voida arvioida.

Tehtyjen haastatteluiden perusteella valtaosa hankkeeseen osallistuneista nuorista oli tyytyväisiä siihen, että he saivat osallistumismahdollisuuden. Elämänkulku-pajat toivat vähintäänkin vaihtelua nuorten työpajatoimintaan ja parhaimmillaan edesauttoivat tulevaisuuden horisonttien laajentamista.

Mentoroinnin tarkoituksena on tuoda ideoita nuorille erilaisista koulutus- ja työllistymisvalinnoista. Samalla jaetaan kokemus siitä, etteivät he ole yksin ongelmiensa kanssa. Elämänkulkuun osuu erilaisia ja eri kokoisia ongelmia ja niistä voi selvitä.

Lähteet

1. Aluehallintovirasto 2018. Nuorten työpajatoiminta. Saatavilla: https://www.avi.fi/web/avi/avustukset-nuorten-tyopajatoimintaan [viitattu 2018]

2. Du Bois, D., Portillo, N., Rhodes, J., Silverthorn, N. & Valentine, J. 2011. How Effective Are Mentoring Programs for Youth? A Systematic Assessment of the Evidence. Psychological Science, Vol 12:2. S. 57–91.

3. Biggs, S. & Lowenstein, A. 2011. Generational Intelligence. A Critical Approach to Age Relations. London: Routledge.

4. Deci, E. L., & Ryan, R. M. 2000. The ’what’ and ’why’ of goal pursuits: Human needs and the self-determination of behavior. Psychological Inquiry, Vol. 11:4. S. 227–268.

5. Deci, E. L., Ryan, R. M., & Guay, F. 2013. Self-determination theory and actualization of human potential. Teoksessa D. McInerney, H. Marsh, R. Craven, & F. Guay (Eds.), Theory driving research: New wave perspectives on selfprocesses and human development. Charlotte, NC: Information Age Press. 109–133.

6. Hänninen, K. & Poikela, R. 2016. Toimintalähtöinen, dialoginen ja kohtaava vuorovaikutus. Teoksessa Vastavuoroinen sosiaalityö. Törrönen, M., Hänninen, K., Jouttimäki, P., Lehto-Lunden, T., Salovaara, P. & Veistilä. M. (toim.) Helsinki: Gaudeamus.

7. Isola, A-M., Kaartinen, H., Leemann, L., Lääperi, R., Schneider, T., Valtari, S., & Keto-Tokoi, A. 2017. Mitä osallisuus on? Työpaperi 33/2017. Helsinki: THL.

8. McDonald, S., Erickson, L, D., Johnson M. K. & Elder, G. H. 2007. Informal Mentoring and Young Adult Employment. Social Science Research, Vol. 36:4. S. 1328–1347.

9. Artikkelikuva: Kuvalähde: Nimimerkki 1209.CCO. https://cdn.pixabay.com/photo/2013/03/03/15/49/mount-everest-89590_1280.jpg

Jukka Oksanen

Tässä artikkelissa on tarkoitus kuvata sitä, millaisilla tekniikoilla voit kehittää valmentajana tai ohjaajana Elämänkulkupajaa oman näköiseksi. Matti-hankkeen elämänkulkupajaa ja nuorten kokemuksia siitä on kuvattu vaihe vaiheelta tämän osion II edellisessä luvussa 2.2 Elämänkulkupajat – mentorointi menetelmänä.

Oli tapasi toteuttaa tarinallisuutta menetelmänä miten tahansa, pääideani on sanoa, että sinä voit olla vapauttaja, joka purkaa nuoren menneisyyden kahleet luomalla toivoa hänelle tarinallisin keinoin.

Tarinallisuus

Matti-hankkeen elämänkulkupajan yksi taustaidea oli narratiivinen eli tarinallinen työote^1,2. Tarinallinen työote tarkoittaa lähestymistapaa, jossa nuoren elämää tulkitaan ikään kuin se olisi draamaelokuva, jännitysnäytelmä tai vaikkapa dekkarikirjan tarina. Tällä ajatusleikillä voimme auttaa itseämme ja nuorta katsomaan hänen tilannettaan ulkopuolisemmin ja leikkimään sillä erilaisilla kerronnallisilla keinoilla².

Matti-hankkeessa tarinallisuus toteutui kahdella tavalla. Erityisesti iäkkäämmät mentorit, “Menestyjä Matit”, kertoivat kasvotusten ryhmälle tarinansa esim. kokkauksen lomassa. Tapaamisten antia vahvistettiin tarinoiden pohjalta sosiaalialan toiminnallisilla työkaluilla, esimerkiksi visuaalisella elämänpolulla. Toinen tapa oli katsoa verkosta löytyviä videoituja tarinoita³, joissa miehet kertoivat työstään naisvaltaisilla aloilla ja keskustella niistä heränneistä ajatuksista.

Yleensä emme jatkuvasti pohdi aktiivisesti elämämme tarinaa, mutta haastavissa tilanteissa joudumme usein pysähtymään ja pohtimaan, miten päädyimme tähän tilanteeseen ja miten tästä pääsisi eteenpäin. Tarinallisessa työotteessa tätä kutsutaan elämänkerralliseksi katkokseksi⁴.

Ihmisen elämä on jatkumo, jossa menneisyys viitoittaa nykyhetkeä ja tulevaisuuden polkuja. Haasteiden aikana tämä jatkumo voi katketa ja voimme joutua tyhjän päälle, kerronnalliseen tyhjiöön. Katkos pakottaakin meitä seisahtumaan miettimään omaa identiteettiämme (ks. Eija Raatikaisen artikkeli 1.4). Tämä seisahdus ei tapahdu tyhjiössä muusta maailmasta, vaan helposti peilaamme omaa tilannettamme kulttuurin tarinavarastosta käsin.

Kuvio 1. Elämänkulku.

Sankarin polku

Tämän hetken yhteiskunnallisessa ilmapiirissä korostuu menestymisen eetos. Työpajan nuorten taustat ovat monesti täynnä haasteita muun muassa päihteiden, mielenterveysongelmien, kiusaamisen ja perheongelmien kautta. Ne istuvat huonosti menestyjän mielikuvaan ja tilanteeseen pysähtyminen voi olla lamaannuttava.

Matti-hankkeessa pyritäänkin rikkomaan tämä lamaannus ja luodaan toivoa nuorelle tarjoamalla uusia tarinoita siitä, kuinka haastavistakin tilanteista voi päästä eteenpäin. Vaarana toki on, että “Menestyjä Matin” sankaritarina voi näyttäytyä jälleen yhtenä osoituksena siitä, kuinka muut paitsi minä ovat päässeet eteenpäin elämässään. “Menestyjä Mattien” tarinoita tulisikin käyttää polttoaineena nuorten omien tarinoiden muokkaamiseen. Miten heihin saisi sytytettyä innostuksen kipinän omaa tulevaisuuttaan kohtaan?

Alla on kuvattu viisi esimerkkiä elämänkulkupajojen kehittämisestä. Niillä pyrin herättämään sinun luovuutesi. Miten sinä voisit ottaa työtavan omannäköisesti käyttöösi?

1. Pikafilmikamera

Matti-hankkeen aikana Apell, Hamdon ja Sundström⁵ testasivat opinnäytetyössään pikafilmikameralla valokuvausta vahvuuksien ilmaisuun. Tässä työssä korostui varmasti monen ohjaajan jakama huomio, että nuorten on haastavaa pukea sanoiksi omia vahvuuksiaan. Niiden valokuvaaminen nimenomaan pikafilmikameralla valmiin vahvuuslistan avulla herätti nuoret kuitenkin toimimaan.

Miten sinä hyödyntäisit valokuvausta Elämänkulkupajojen tai työsi tukena laajemmin?

2. Päivä tubettajana

Toinen tapa käsitellä aihetta olisi luoda itse videoita “Mestari Mattien” elämästä. Nuorten tehtävänä olisi luoda parin minuutin video mentoreista, kuten Auta miestä mäessä -hankkeessa tehtiin³.

Kyseisen hankkeen sivulta voisi katsoa videoita esimerkkinä siitä, mitä ammattilaiset ovat tehneet aiheesta. Tässä kohtaan olisi hyvä painottaa, että teknisen toteutuksen sijaan erityisesti sisältö olisi ensisijaista. Halutessaan (toki haastateltavien luvalla) nuoret voisivat julkaista Youtubessa tuotoksensa yhteisellä tubetuskanavalla. Sinne voisi lisätä “making of” -videoita ja välipohdintoja siitä, mitä tehtävän tekeminen on herättänyt.

Nuoret voisivat luoda itse haastattelupohjan valmiin kysymyssabluunan pohjalta (esim. “mitkä olivat elämäsi käännekohtia”, “miten päädyit työpaikallesi”, “miten pääsit koulun penkille”). Huomaa, että nuoret valitsisivat itseään kiinnostavat kysymykset, eivätkä vain “suorittaisi” tehtävää. Täten nuoret joutuisivat miettimään, mikä heitä kiinnostaa työllistymisessä.

Aluksi nuoret voisivat harjoitella videoiden tekoa haastattelemalla toisiaan. Näin he saisivat teknistä ja henkistä harjoitusta videoiden teossa. Samalla itse asiassa päästäisiin jälleen pohtimaan omaa tulevaisuutta (vrt. fiktiivinen minä -idea).

Lopuksi voitaisiin pitää filmifestivaali, jossa katsottaisiin tuotoksia: mentorien haastatteluja ja omia “harjoitusvideoita”. Tarinoiden vertailu tarjoaa hienon mahdollisuuden käsitellä nuorten toiveita ja rohkaista heitä ottamaan konkreettisia askeleita työllistymisen suhteen.

Miten sinä hyödyntäisit videointia elämänkulkupajojen tai työsi tukena laajemmin?

3. Oma matkani -portaat

Toisessa Matti-hankkeeseen liittyneessä opinnäytetyössä⁶ laadittiin “Oma matkani -portaat” -tehtävä (kuvio 2). Siinä elämänkulustaan kertovaa “Menestyjä Mattia” pyydettiin luomaan esityksensä tueksi omasta elämäntarinastaan portaat, joissa näkyisi, mitkä merkittävät tapahtumat ja ihmiset matkan varrella auttoivat häntä eteenpäin.

Kuvio 2. “Menestyjä Matin” elämänkulku portailla kuvattuna.

Miten sinä hyödyntäisit porrasideaa elämänkulkupajojen tai työsi tukena laajemmin?

4. Kuvakortti

Kuten aiemmin todettiin, pelkkä keskustelu ei välttämättä avaa nuorten suita. Eräs paljon käytetty tapa ajatusten aktivoinnissa on kuvakortit, joista on laaja valikoima valmiina ostettavaksi. Toki niitä voi luoda itsekin esimerkiksi leikkaamalla niitä lehdistä tai tulostamalla netistä kuvia sopivien hakusanojen avulla.

Nuoria voisi pyytää valitsemaan muutaman kortin, jotka kuvaavat heidän elämäänsä. Tällä tavoin voidaan käsitellä aihetta monin eri tavoin apukysymysten avulla. Esimerkiksi mikä kuva kuvastaisi parhaiten yläasteaikaasi? Entä ala-astetta? Toiveammattiasi?

Korttien tarkoitus on toimia sytykkeenä ajatuksille, kun niihin joutuu heijastamaan omia kokemuksiaan. Tällöin kortteja voi käyttää apuna myös silloin, kun tarina tuntuu katkeavan. Monesti korttien käyttäjät kertovat yllättyvänsä siitä, kuinka avoimesti nuoret kertovat elämästään, jos ilmapiiri on rentoutunut.

Kuten aiemmin sanottiin, nuorten tarinat eivät synny tyhjiössä. Halutessaan ohjaaja tai valmentaja voikin nostaa esille kulttuurin tarinavarastoja. Miten nuoret kokevat menestymisen eetoksen omalla kohdallaan? Tässä kohtaan kannattaa muistaa, että ohjaajana sinä nimenomaisesti ohjaat tarinoita johonkin suuntaan. Mitkä ovat sinun (piilo)tavoitteesi tarinoiden suhteen?

Miten sinä hyödyntäisit kuvakortteja elämänkulkupajojen tai työsi tukena  laajemmin?

5. Fiktiivinen minä

Eräs variaatio kaikkiin edellä mainittuihin asioihin onkin käsitellä asioita fiktion eikä faktan kautta. Unelmointi esimerkiksi aarrekartan avulla on monella ohjaajalle tuttu työväline.

Nuoret voisivat esimerkiksi luoda 2–3 erilaista vaihtoehtoista tulevaisuuden tarinaa itsestään. Tarinoiden loppuratkaisut voitaisiin valita kuvakorttien avulla (vaikkapa Hullunkuriset perheet -pelikorteilla), joihin tulisi luoda käsikirjoitus Oma matkani -portaiden avulla. Tarinat voitaisiin kirjoittamisen sijaan kuvata pikafilmikameralla tai videoida. Tuotokset esitettäisiin fiktiofestareiden muodossa.

Miten sinä hyödyntäisit fiktiota elämänkulkupajojen tai työsi tukena  laajemmin?

Lähteet:

1.  Sarbin, T. (toim.).1986.Narrative psychology. The storied nature of human conduct. New York: Praeger Press.

2. Hänninen, V. & Valkonen, J. 1998. Tarinat, sairaudet ja kuntoutuminen. Teoksessa Hänninen & J. Valkonen (toim.) Kunnon tarinoita. Tarinallinen näkökulma kuntoutukseen (Tutkimuksia 59) (s. 3-20). Helsinki: Kuntoutussäätiö.

3. ”Tarinat – Auta miestä mäessä.” https://miesminnematka.com/tarinat/.

4. Bury, M.1982. Chronic illness as biographical disruption. Sociology of Health & Illness 4, 167–182.

5. Apell,M. Hamdon, I. Sundström, R. 2017.“Aina on kiva kuvata” Työpajanuorten innostamista valokuvatyöskentelyn avulla http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/144806/apellmikko_hamdonisra_sundstromrainer.pdf?sequence=1&isAllowed=y

6. Hänninen, V. 1999. Sisäinen tarina, elämä ja muutos. Tampere: Tampereen yliopisto.

Jaana Poikolainen & Teija Rautiola

Pelillistämistä hyödynnettiin Matti-hankkeen pelillisyyspajoissa nuorten osallistamiseen ja osaamisen tunnistamiseen. Pelillisyys menetelmänä voi tarkoittaa peleistä tuttujen elementtien soveltamista myös muissa kuin peliympäristöissä. Pelillisyys kannustaa toimintaan, joka voi olla palkitsevaa¹. Pelillistämisen avulla toiminnasta pyrittiin tekemään motivoivaa, jotta nuoret osallistuisivat omaehtoisesti yhteistoiminnalliseen työskentelyyn. Sosiaalisuutta ja ryhmäytymistä tukevan toiminnan lisäksi pelillisyyspajojen tärkeimpinä tavoitteina olivat omien voimavarojen ja vahvuuksien tiedostaminen prosessin aikana.

Pelillisyyspajoissa sovellettiin hankkeen menetelmiä ohjannutta itsemääräämisteoriaa (ks. Arto Salosen artikkeli 1.1) Sen mukaan yksilön kokemus osaamisesta ja pystyvyydestä fokusoi toimintaan. Pelillisyyspajojen pyrkimyksenä oli luoda uutta, aktivoitua kehittymään ja olla aikaansaava. Yritysyhteistyöhön sidotut pelillisyyspajat toimivat kukoistavana oppimisyhteisönä, jossa yhteisön jäsenet, nuoret auttoivat toisiaan loistamaan osaamisellaan^2,3.

Motivoimiseen käytettiin välitavoitteita ja haasteita, jotka liittyivät ongelmanratkaisuprosessiin. Pelillisyyspajojen aikana nuoret saivat palautetta yritysten edustajilta heidän antamistaan toimeksiannoista: mitkä nuorten laatimista ratkaisuista toimivat ja missä kohdin oli edelleen kehitettävää. Kehittävä palaute, pelitermein kyse olisi pisteistä, tukee nuoren kokemusta osaamisestaan ja motivoi osallisuuteen⁴. Nuorten asiantuntijuus pelaamisesta ja pelillisyyden avulla kehittämisestä tuottivat onnistumisen kokemuksia ja lisäsivät nuorten kompetenssia eri aihealueista. Pelillisyyspajoilla luotiin yhdessä nuorten kanssa pelillistä toimintamallia, joka motivoi heitä työskentelemään yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi^5,6.

Miten pelillisyyttä hyödyntäviä työpajoja toteutettiin?

Helsingissä pelillisyyspajat toteutettiin Stadin ammattiopiston Metallipajalla vuonna 2017 kahdella eri periodilla, molemmilla noin kahdeksan tapaamiskertaa. Mukaan saatiin yritysyhteistyökumppanit polkupyöräaloilta ja kaikki toimijat sitoutuivat projektin tavoitteisiin ja hankkeen menetelmiin. Yritysyhteistyökumppanuuden kulku ja kumppaneiden nuorille tarjoamat tehtävänannot mukailivat kokonaisuudessaan pelillisiä menetelmiä ja sen prosessinomaisia vaiheita.

Nuoret saivat ratkaistavakseen kahdelta yritykseltä (Chebicilta ja Baiksilta) yhteensä kolme haastetta, jotka he selvittivät pienryhmissä yhteistoiminnallisen työskentelyn avulla. Ratkaisuprosessi eteni vaihe vaiheelta kohti valmista tuotetta ja päävastuu kaikesta oli nuorilla, vaikka he työskentelivät valmentajien tuella. Pitkäjänteisyyttä vaativassa prosessissa nuoret saivat uusilta aikuiskontakteilta, yrityskumppaneilta ja hanke-fasilitaattorilta tarvitsemaansa tukea ja kannustusta.

Nuoret tuottivat kehittämisprosesseissa koruja fillarin osista, retrofillarin ja tulevaisuuden Jopon. Yhteistoiminnallisesti kehitetty tuote esiteltiin, sen suunnitteluprosessi kuvattiin ja arvioitiin yhdessä projektin lopuksi. Myös palaute ja palkitseminen kuuluivat mukaan kehittämistyöhön ja se noudatti pelillisyyden hierarkkisia vaiheita.

Chebicin korujen ja retrofillarin suunnittelusta palkitut kaksi nuorta löysivät yrityksestä annetun tehtävän ansioista uuden ja heitä miellyttävän suunnan elämälleen. Toinen hakeutui kultaseppäkoulutukseen ja toinen kiinnostui fillarialasta ja pääsi töihin pelillisyyspajojen toisen kumppanin, Baiksin palkkalistoille. Baiksin nuorille antama tehtävä suunnitella ”tulevaisuuden Jopo”, johti kiinnostavaan ja sarjassaan ainutkertaiseen Tandem Jopon suunnitteluun ja toteutukseen. Prosessi käynnistyi nuorten tekemästä retkestä Hankoon Helkaman tehtaalle, jossa Jopoja ja sähköpyöriä kootaan. He saivat läksiäislahjana sieltä laatikollisen Jopo-pyörän komponentteja. Tuloksena syntyi luovasti käyttökelpoinen Tandem-Jopo. Tutustu nuorten kokemuksiin pelillisyyttä noudattavasta yritysyhteistyöprojektista.

Yhteistyö Suomen suurimman pyöräilyn erikoisliikkeen, Baiksin kanssa auttoi nuoria oppimaan konkreettisesti fillarinhuoltajan taitoja. Nuoret harjoittelivat pelillisyyspajoilla ja niiden jälkeen vielä kaksi kuukautta metallipajalla työhön tarvittavia taitoja ja osaamista. He muun muassa huolsivat sähköpyöriä. Tämän jälkeen kolme nuorta pääsi yritykseen ensin työkokeiluun ja sitten vakituiseen työsuhteeseen.

Baiksin toimitusjohtaja pitää tärkeänä yrityksen osallisuutta nuorten miesten syrjäytymisen ehkäisemisessä.

”Tämä on mielenkiintoinen hanke, tuemme mielellämme mahdollisesti vaikeassa tilanteessa eläviä nuoria”.

”Polkupyörähuoltajan tai -korjaajan ammattikoulutusta ei ole, mutta ammattitaitoisia henkilöitä tarvittaisiin koko ajan enemmän suosioon nousseen pyöräilyn alalle. Kehitämme myös jatkuvasti Matti-hankkeen kanssa uusia yhteistyökuvioita asian tiimoilta”.

Työpajojen valmentaja Stadin ammattioppilaitoksesta pitää erittäin arvokkaana sitä, että että Baiks on lähtenyt Matti-hankkeen kanssa nuorten hyvinvointia edistävään yhteistyöhön.

Pelillisyyspajalla oli käytössä tiimien ryhmäyttämisen vahvistamiseen virtuaalinen Seppo-alusta. Myös yritysverkostoon tutustuminen toteutettiin Seppo-alustan avulla.

Kouvolassa toteutettiin pelillisyyspajoja kolmessa jaksossa. Ensimmäinen paja toteutettiin Kouvolan Ohjaamon tiloissa, jonne nuoret ohjautuivat Nuorten pajan ehdotuksesta tai kuultuaan pajatoiminnasta muualta. Pajalla työstettiin ratkaisua yritystoimeksiantoon. Toinen pajajakso toteutettiin yhteistyössä Kouvolan OTE Nuorten työpajan kanssa, jolloin nuoret olivat siellä töissä, työkokeilussa tai harjoittelijana ja heidän työpäiväänsä kuului osallistuminen Matti-hankkeen pajatoimintaan kerran viikossa. Osallistuminen oli vapaaehtoista. Pajatoiminnan mallinnus löytyy täältä. Kolmas pajajakso organisoitiin yhdessä Parik-säätiön kanssa. Nuoret tulivat työkokeiluun Parikille TE-keskuksen ohjaamina.

Merkittävä ero pajojen toteuttamisessa oli pajojen kesto ja toimintatapa. Kahdella ensimmäisellä kerralla pajat kestivät 2–3 tuntia viikossa 10 viikon ajan. Viimeisellä toteutuksella pajojen kesto oli 6 tuntia viikossa kolmena päivänä viikossa, ja yhteensä pajapäiviä oli 20. Toteutusaikaa pidennettiin, jotta osallistamiseen ja ryhmäytymiseen voitiin panostaa enemmän ja jotta nuorten kanssa oli enemmän aikaa pohtia tulevaisuuden suunnitelmia. Myös yritysratkaisujen suunnitteluun ja työstämiseen kaivattiin enemmän aikaa. Pajojen pidentämistä toivoivat erityisesti nuoret, jotka osallistuivat hankkeen pajatoimintaan toisessa jatkossa.

Parik-säätiö osoitti hankkeen pajatoimintaa varten sopivan tilan, jota suunniteltiin hankkeeseen osallistuvien nuorten kanssa. Tämä mahdollisti panostamisen nuorten osallisuuteen myös tilasuunnittelussa. Huonekalut valittiin ja saatiin käyttöön Parikin kierrätyskeskus Ekomaasta ja tietokoneet XAMKilta. Kaikki toimintaan tarvittava infra asetettiin paikoilleen ja käyttökuntoon nuorten toimesta.

Kahdella ensimmäisellä jaksolla nuoret saivat tehtäväkseen suunnitella Tykkimäen vapaa-aikakeskus Oy:n www-sivuille uuden, asiakkaita houkuttelevan pelin. Näin toimittiin myös Kouvolan Lakritsi Oy:n kanssa. Suunnitellut tuotteet esiteltiin yritysten toimitusjohtajille, ja nuoret saivat rakentavaa palautetta työstään. Kummankin organisaation edustajan antamalla palautteella on voimaannuttava ja yhteistoiminnallisuutta rakentava vaikutus: Me teimme sen. Pelillisyyden pajojen mallinnus löytyy täältä.

Kolmannella pajajaksolla nuoret vastasivat Kouvolan Lakritsi Oy:n toimeksiantoon ja Parik-säätiön esittämään yritystoimeksiantoon suunnittelemalla pelillisen ratkaisun säätiön Ekomaan kotisivuille. Kuva 1 näkyy kierrätyskeskukseen tuotuja tavaroita, joita voi raahata Ekomaahan ja saada näin selville onko tuote sopiva kierrätykseen. Tämän linkin kautta löytyy nuorten työstämä pelielementtejä hyödyntävä sovellus, joka ohjaa viemään kierrätettävät tavarat oikeaan paikkaan.

Kuva 1. Nuorten työstämä pelillinen ratkaisu yritystoimeksiantoon

Nuoret suunnittelivat lisäksi Matti- ja Summa-hankkeiden (ESR 2017–2019) yhdessä työstämää digitaalista peliä: Hamina 1810 Työ ei koskaan muutu. Peli on elämänhallinta- ja työnhakupeli, jossa hyödyllisiä aiheita on lähestytty viihteellisyyden kautta (kuva 2).  Peliympäristö sijoittuu 1810-luvun Haminaan, sillä Haminassa aloitettiin pelin suunnittelu Summa-hankkeen toimesta. Nuoret suunnittelivat yhdessä Matti-hankkeen Pelillisyyden pajan vetäjien kanssa pelin sisältöjä ja toimintoja. Nuoret esimerkiksi pohtivat, millaisia palveluja he ovat tarvinneet tähän mennessä ja millaisia kokemuksia heillä on niistä.

Kuva 2. Elämänhallinta- ja työnhakupeli

Yritystoimeksiantojen ratkaisujen tavoitteena oli saada nuoret näkemään, millaisia taitoja he omaavat tai oppivat pajoilla. Yhdellä nuorella voi olla koodaustaitoja, toisella puolestaan sisällönhallinta tai grafiikan teko ovat hallussa. Nuorilla oli jokaisen toimeksiannon kohdalla yhteinen tavoite, joka myös sai aikaan sen, ettei pajoilta juuri oltu poissa, koska jokaisen osaamista tarvittiin.

Pelilliset toimintatavat voimavaraistavana motivointikeinona

Yritystoimeksiannot toimivat hyvin nuorten motivoinnissa yhteisen tavoitteen eteen, kuten edellä olevien esimerkkien pohjalta voidaan todeta. Seuraavassa kuviossa (kuvio 1 ) on kiteytettynä pelillisyyden pajojen eteneminen ja lopputulos. Kuvio on laadittu hyödyntäen nuorilta ja pajojen ohjaajilta saatua palautetta.

Kuvio 1. Pelillisyyden pajojen eteneminen.

Lähteet

1. Hamari, J. 2013. Transforming homo economicus into homo ludens: A field experiment on gamification in a utilitarian peer to peer trading service. Electronic Commerce Research and Applications 12:4. S. 236–245.

2. Deci, E. L., & Ryan, R. M. 2000. The ’what’ and ’why’ of goal pursuits: Human needs and the self-determination of behavior. Psychological Inquiry, 11:4. S. 227-268.

3. Deci, E. L., Ryan, R. M., & Guay, F. 2013. Self-determination theory and actualization of human potential. Teoksessa D. McInerney, H. Marsh, R. Craven, & F. Guay (Eds.), Theory driving research: New wave perspectives on self-processes and human development. Charlotte, NC: Information Age Press. s. 109-133.

4. Sailer, M., Hense, J. U., Mayr, S. K. and Mandl, H. 2017. How gamification motivates: An experimental study of the effects of specific game design elements on psychological need satisfaction. Computers in Human Behavior 69, 371–380.

5. Deterding, S. 2012. Gamification: Designing for motivation. Interactions 19:4. S. 14–17. Saatavissa https://doi.org/10.1145/2212877.2212883

6. Sailer, M., Hense, J. U., Mayr, S. K. and Mandl, H. 2017. How gamification motivates: An experimental study of the effects of specific game design elements on psychological need satisfaction. Computers in Human Behavior 69, 371–380.

7. Artikkelikuva: Nimimerkki Geralt. CCO. https://cdn.pixabay.com/photo/2014/05/01/10/52/man-335401_1280.jpg