1.4 Nuoren identiteetin rakentaminen kohtaamisessa

Eija Raatikainen

Nuoruus  on ikävaiheena herkkää aikaa nuoren minäkuvan ja identiteetin uudelleen suuntaamiseksi. Nuoren minäkuva muuttuu lapsuudesta nuoruuteen siirryttäessä konkreettisen toiminnan kuvauksista kohti oman itsen määrittelyä: aikaa, jolloin minäkuvan sisällöt muuttuvat integroiduksi kokonaisuudeksi. Myös sosiaalisten roolien ja ideologioiden merkitys nuoren minäkuvan suuntaajina korostuu.Tällöin minäkuvan merkitys konkretisoituu erityisesti siihen, millaisia toimintastrategioita nuoret valitsevat ja käyttävät haastavissa tilanteissa.1 Ei siis ole merkityksetöntä, millaisena nuori kokee itsensä, millaista kertomusta hän itsestään rakentaa, esittää ja ylläpitää. Millaisen minäkuvan kautta hän valitsee erilaisia toimintastrategioita ja millaista kuvaa hän haluaa itsestään muille antaa.

Identiteetti liittyy ihmisen kykyyn tarkastella itseä muiden silmin ja tapaan, jolla ihminen määrittää itseään suhteessa muihin ihmisiin, sosiaaliseen ympäristöön2. Identiteetti voidaan jaotella persoonalliseen ja sosiaaliseen identiteettiin3. Persoonallinen identiteetti liittyy jatkuvuuden tunteeseen yksilön minä kokemuksessa elämänkulun muutoksissa. Sosiaalisen identiteetin Goffman (1963) määrittelee yksilön samaistumiseksi erilaisiin sosiaalisiin yhteisöihin (ryhmiin) ja niihin liittyvän johdonmukaisuuden sosiaalisissa rooleissa toimiessa.

Ihmisen identiteetin määrittely ja rakentaminen nojautuu länsimaisessa kulttuurissa vahvasti ajatteluun siitä yksilöllisenä projektina. Tämän voi havaita lisääntyneistä sosiaalisen median käyttötavoista, joissa nuori rakentaa (julkista) kuvaa itsestään. Sosiaalisen median välineet ovat keinoja tulla huomatuksi, nähdyksi. On myös nuoria, jotka varta vasten irtisanoutuvat sosiaalisen median käytöstä ja näin haluavat irrottautua tuosta tavasta rakentaa identiteettiä.

Sosiaalinen media on yksi esimerkki tämän päivän kulttuurisista mallikertomuksista, joiden kautta identiteettiä rakennetaan. Voidaan siis perustellusti kysyä, mikä on vasta itseään etsivän nuoren ohjaavan aikuisen rooli ja mahdollisuus tukea nuorta hänen identiteetin “luomisprosessissa”? Millaista kulttuurista kertomusta ohjaaja itse ylläpitää nuoruudesta? Luoko tuo kertomus turvallista liittymäpintaa nuorelle vai ohjaako se kauemmaksi?

Näin ollen ei ole yhdentekevää, millaista kertomusta nuorta ohjaava aikuinen kertoo itsestään, ympäröivästä maailmasta ja tulevaisuudesta sekä miten hänen tähän kerrontaan suhtaudutaan. Ohjaava aikuinen on nuorelle esimerkki. Millaista kuvaa hän maalaa maailmasta ja tulevaisuudesta nuorelle? Onko tulevaisuus turvallinen ja hyvä -miten nuoren esittämä kertomus itsestään siihen sopii?

Identiteetin rakentuminen voidaan ajatella siis prosessina, jossa elämänkokemuksista syntyy merkittävä ja jatkuva kertomus. Siinä yksilön nykyisyys yhdistyy menneisyyteen ja tulevaisuuteen4.

 

Ohjaaja nuoren uudelleen kerrotun identiteetin rakentajana

Identiteetti rakentuu ja muuttuu ihmisen elämänkulussa sen moninaisissa vuorovaikutuksissa. Ihminen ikään kuin kertoo itsestään itselleen sekä muille omaa tarinaansa. Näin hänen identiteettinsä muotoutuu kerta toisensa jälkeen yhä uudelleen. Tällöin on merkityksellistä se, miten hänen tarinaansa kuullaan, miten siihen suhtaudutaan ja millaista palautetta siitä hänelle annetaan.  Lieblichin, Tuval-Mashiachin ja Zilberin5 mukaan narratiivit ovat osa ihmisen identiteettiä niin, että ne imitoivat todellisuutta ja esittävät ihmisen sisäisen maailman ulkomaailmalle5. Ne rakentavat ja uudistavat6 samalla kertojan identiteettiä, persoonallisuutta ja todellisuutta. Kertomusten on nähty myös jäsentävän menneisyyttä ja tulevaa7 sekä tekevän elämästä itselle ymmärrettävää. Kertomuksiin liittyy myös sosiaalinen tietovaranto, eli se koostuu kulttuurin tarjoamista malli tarinoista8. Suomalainen sisu on eräs kulttuurisen selviytymistarinan metafora.

Nuoren kanssa työskentelevän aikuisen tulee olla herkkä aistimaan nuoren vuorovaikutustarve. Vuorovaikutustarpeella tarkoitetaan9 kohtaamisen kestoa, symmetriaa ja intensiteettiä eli sitä, kuka puhuu, kuka kuuntelee ja kuinka paljon tai vähän tilanteessa on tarvetta puhua tai kommunikoida. Onnistunut vuorovaikutus ei takaa vain hyvää mieltä, vaan vuorovaikutuksella on todettu olevan myös syvempää merkitystä, esimerkiksi kivun, masennuksen ja ahdistuksen hoidossa10. Onnistunut, empaattinen ja myötätuntoinen vuorovaikutus nuoren kanssa voi parhaimmillaan luoda nuorelle merkityksellisen, identiteettiä vahvistavan kokemuksen. Useat positiiviset kokemukset voivat vahvistaa myös hänen itseluottamustaan merkittävällä tavalla ja edistää nuoren identiteetin uudelleen rakentamisessa. Parhaimmillaan inhimillinen ja lämmin kohtaaminen käynnistää nuoren eheytymisprosessin.

Tarvitaan itseluottamusta ja uskallusta oman itsensä ja itselle tärkeiden asioiden kertomista muille. Itseluottamukselle on ominaista, että yksilö uskoo kykyihinsä. Itseluottamuksessa on olennaista myös yksilön halu luottaa itseensä, olla riippuvainen itsestään ja hyväksyä riski, joka liittyy omiin päätöksiin, omaan haavoittuvuuteen sekä itse tehtyjen päätösten seurauksiin. Riittävän hyvä itseluottamus on eduksi ja suojaa ihmistä häntä kohtaan vahingollisesti käyttäytyviltä ihmisiltä. Tarpeeksi hyvä itseluottamus suojaa ihmistä manipuloinnilta ja hyväksikäytöltä. Itseluottamus vaatii ihmiseltä itsensä hyväksymistä ja selkeää kykyä tarkastella itseään. Se vaatii myös taitoa arvioida omaa kontrollikykyä, arvostelukykyä, sopeutumista, varmuutta ja toiveikkuutta tulevaisuuden suhteen. Itseluottamukseltaan vahva ihminen arvioi itseään positiivisesti mutta kykenee myös ottamaan kritiikkiä vastaan tulevaisuuden suhteen11.

Itseluottamus vaikuttaa yksilön tulkinnan välityksellä myös hänen kokemukseensa siitä, voiko toisiin ihmisiin luottaa, koska itseluottamus vaikuttaa ihmisen käsityskykyyn, tulkintoihin ja havaintoihin tapahtumista. Ihmisen ollessa epävarma omista motiiveistaan ja kyvykkyydestään myös hänen ajattelunsa ja kykynsä toimia tehokkaasti heikkenevät.11 Ammattilaisen yksi keskeisimmistä ihanteista on edistää omalta osaltaan nuoren itseluottamuksen vahvistumista. Vuorovaikutus, kieli ja vahvistava kohtaamisen taito ovat tärkeitä luottamuksellisessa ihmissuhteessa, sen luomisessa, ylläpitämisessä ja rakentamisessa9. Luottamuksellisessa ihmissuhteessa nuori uskaltaa kertoa itsestään ja itselle tärkeistä asioita.

Kaiken kaikkiaan on näyttöä siitä, että työelämän ulkopuolella olevan nuoren on haasteellista siirtyä huono-osainen nuori -ajatuksesta ja siihen mielletyistä rooleista nuoreksi, joka tavoittelisi positiivista tulevaisuutta ja uranäkymiä. Tämän vuoksi positiivisen työidentiteetin rakentaminen nuoren kanssa on äärimmäisen tärkeää ja edellytys nuoren kyvylle nähdä maailma toisin. Ohjaajalla on suuri vastuu ja mahdollisuus nuoren uudenlaisen identiteettipuheen tukijana ja itsensä uudelleen määrittelijänä. Läsnäoleva, kuunteleva  ja ennakkoluuloton aikuinen pystyy jo pienillä teoilla auttamaan nuorta hänen identiteettipuheen uudelleen määrittäjänä ja tulevaisuususkon vahvistajana.


Lähteet
  1. Ahonen, T., Lyytinen, H., Lyytinen, P., Nurmi, J.-E., Pulkkinen, L. & Ruoppila, I. 2015. Ihmisen psykologinen kehitys. Jyväskylä: PS-Kustannus.
  2. Mead, G.H. 1934. Mind, Self and Society. From a standpoint of a social behaviorist. Chicago: University of Chicago Press.
  3. Goffman, E.  1963. Stigma. London: Penguin. https://www.freelists.org/archives/sig-dsu/11-2012/pdfKhTzvDIi8n.pdf
  4. Gaspani, F. 2018. Young-adults NEET in Italy: orientations and strategies toward The future. International Journal of Sociology and Social Policy, Vol. 38, 1/2, pp.150-164.
  5. Lieblich, A., Tuval-Mashiach, R. & Zilber, T. 1998. Narrative. Research. Reading, Analysis and Interpretation. Applied Social Research Method Series. Volume 47. London: Sage Publications.
  6. Ricoeur, P. 1991. Life in quest of Narrative. Teoksessa Wood, D. (toim.) On Paul Ricouer. Narrative and Interpretation. Lontoo: Routledge.
  7. Misztal, B.  2003. Theories of social remembering. Philadelphia: Maidenhead. Open University Press.
  8. Hänninen, V. 2000. Sisäinen tarina, elämä ja muutos. Akateeminen väitöskirja. Tampereen yliopisto, sosiologian ja sosiaalipsykologian laitos. Tampereen yliopisto. https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/67873/951-44-5597-5.pdf?sequence=1
  9. Raatikainen, E. 2015. Lujita Luottamusta. Asiakassuhteen rakentaminen sosiaali- ja terveysalalla. Jyväskylä: PS- Kustannus.
  10. Harra, T. 2014. Terapeuttinen yhteistoiminta. Asiakkaan osallistumisen mahdollistaminen toimintaterapiassa. Acta Electronica Universitatis Lapponiensis 156 Akateeminen väitöskirja. Lapin yliopisto Yhteiskuntatieteiden tiedekunta.
  11. Govier, T. 1993. Self-Trust, Autonomy and Self-Esteem. Hypatia 8 (1), 99-120.
  12. Artikkelikuva: Nimimerkki Kellepics. CC0. https://pixabay.com/fi/muotokuva-kasvot-kuunnella-puhua-3757153/
  13. Artikkelikuva: Nimimerkki Ivanovgood. CC0. https://pixabay.com/fi/maali-meikit-tytt%C3%B6-kosmetiikka-2985569/
  14. Artikkelikuva: Nimimerkki Free-Photos. CC0. https://pixabay.com/en/steps-stairs-up-staircase-stairway-388914/