2.1 Ohjaavia kysymyksiä nuoren sisäisen motivaation herättämiseksi

Eija Raatikainen

Parhaimmillaan nuoren sisäinen motivaatio edistää hänen toimijuuttaan sekä auttaa häntä uskomaan itseensä ja tulevaisuuteensa. Nuoren usko itseensä puolestaan luo hänelle rohkeutta pyrkiä tavoittelemaan hänelle tärkeitä asioita. Tällöin kannustava ja tulevaisuuden toivoa ylläpitävä ilmapiiri synnyttää nuoressa sisäisen motivaation, vaikka lähtökohta toimintaan olisikin alun perin ollut ulkoisesti ohjautunutta. Kun nuori tulee omasta osaamisestaan tietoiseksi, kokee ryhmässä hyväksytyksi tulemisen tunnetta ja kokee mahdollisuuksia vaikuttaa itseä koskeviin asioihin, johtaa se parhaimmillaan nuorta vahvistavaan kokemukseen ja motivaation syntyyn. Toisin sanoen, omasta osaamisesta tietoiseksi tuleminen (kyvykkyys/pätevyys), ryhmään kuulumisen kokemus (yhteisöllisyys) ja mahdollisuus vaikuttaa itseä koskeviin asioihin (autonomia) ovat Deci ja Ryanin^1,2 mukaan ratkaisevia tekijöitä ihmisen sisäisen motivaation herättämiseksi.² Kyse on ihmisen psykologisista perustarpeista. Kyseisten tarpeiden estyminen saattaa heijastua negatiivisesti myös ihmisen sinnikkyyteen, suorituskykyyn tai mielen hyvinvointiin². Autonomian vastakohtana on ihmisen itsensä ulkopuolelta tuleva ohjeistaminen ja normittaminen, joka saattaa tuottaa voimattomuutta.² Suorat neuvot ja ohjeet puolestaan saattavat olla esteenä sisäisen motivaation heräämiseen.

Kuvio 1. itsemäärämisteorian osa-alueet^1,2

Kyvykkyys/pätevyys	Autonomia	Yhteenkuuluvuuden tunne/yhteisöllisyys
Ihminen saa itselleen optimaalisia haasteita ja selviytyy niistä, hän kehittyy. Omiin toimintoihin liittyvä itseluottamus on olemassa ja vahvistuu lisää. (Hän tiedostaa/häntä autetaan tiedostamaan ja tunnistamaan oma osaamisensa).	Mahdollisuus vaikuttaa itseä koskeviin asioihin niin, että toiminta määräytyy huomioiden ihmisen mielenkiinnon kohteet ja arvot.	Tunne yhteydestä muihin ihmisiin. Yhdessä oleminen, vuorovaikutus ja hyväksytyksi tuleminen. Keskinäinen huolenpito

 

Teorian mukaan motivaation puutteen vastakohta sisäiselle ja myös ulkoiselle motivaatiolla, sillä siitä puuttuu kokonaan motivaatioon kuuluva itsemääräämisen tai kohdennetun käyttäytymisen suhteen. Täydellinen motivaation puutteesta puuttuu toimintaa ylläpitävä virike tai tavoite. Motivaation herääminen on edellytys myös tulevaisuussuuntautuneelle toiminnalle.

Kuvio 2. Motivaation tasot^1,2

Motivaation puute	Ulkoinen motivaatio	Sisäinen motivaatio
Ei ole tavoitetta ja tarkoitusta Ei tehokkuuden/tarkoituksen tunnetta/merkitystä. Asiat eivät ole itselle tärkeitä tai kiinnostavia.	Itsemäärämisen tunne puuttuu. Toiminta ohjautuu kontrollin tai palkkion keinoin. Ulkoinen motivaatio voi kuitenkin sisäistyä, siihen voi löytyä innostus ja kiinnostus. (esim. urheilu, työstä maksettava palkka jne.)	Itselle tärkeä ja mielenkiintoinen asia motivoi eteenpäin.

 

Vahvistavalla vuorovaikutuksella motivaatio esiin

Ohjaavien kysymysten tavoitteena on tukea ohjaajien ohjaustyötä ja vahvistavaa vuorovaikutusta. Parhaimmillaan onnistuneet ohjauskeskustelut vahvistavat nuoren sisäistä puhetta sisäisen motivaation löytämiseksi ja toimijuutensa⁶ edistämiseksi. Myönteinen ohjaussuhde on nuorelle uusi mahdollisuus uuden ja elinvoimaisemman narratiivin (identiteetin) rakentamiseksi (ks. artikkeli 1.4).

Ohjaus on vuorovaikutusta, jossa ihmiset kohdataan tietoineen, taitoineen, reaktioineen ja tunteineen⁶. Dialogi on eräs keino tehdä vuorovaikutuksesta kaikkia osapuolia vahvistava ja myönteinen kokemus. Dialogissa tulee olla valmis uuteen ja ennakoimattomaan kohtaamiseen. Dialogisessa kohtaamisessa ei aina ole vastauksia – eikä tarvitse ollakaan. Dialogissa on keskeistä aktiivinen kuuntelu, ymmärtävä läsnäolo, herkkyys ja ennakoimattomuus uuden äärellä. Dialogi edellyttää kykyä kestää tilanteen herättämät moninaiset tunteet. Ohjaajan itsetietoisuus, kyky kohdata ja käsitellä omia tunteita, on uudelleen suuntaavan ja onnistuneen vuorovaikutuksen avaintekijöitä. Ohjaajalta vaaditaan emotionaalista kompetenssia ⁵. Hän on nuorelle välittävä ja kannustava aikuinen, joka osaa tarpeen vaatiessa myös rakentavasti rajata ja vastuuttaa nuorta. Onnistunut dialogi ja välittävä ohjaussuhde tekevät sen mahdolliseksi. Ohjaussuhteessa toimiminen edellyttää sen osapuolilta tulevaisuussuuntautuneisuutta, itsereflektiota ja toimintakykyä⁶.

Parhaimmillaan onnistunut keskustelukulttuuri mahdollistuu turvallisessa ja luottamuksellisessa ohjaussuhteessa. Keskustelukulttuurilla tarkoitetaan paneutuvien keskustelujen sarjaa, jossa ohjauksen osapuolet perehtyvät antaumuksella keskusteluun, luoden yhteisen “kielen”⁶. Yhteinen rakentava kieli ja positiivinen palaute  voi parhaimmillaan tukea myös nuoren minäpystyvyyttä.

Inhimillisessä toiminnassa, kuten ohjauksessa ovat aina läsnä myös tunteet. Tällöin tarvitaan kykyä tunnistaa tunteiden läsnäolo ja niiden vaikutus ohjaukseen⁶. Tunteilla on suuri, toimintaa ohjaava voima, joka liittyy kiinteästi myös motivaatioon. Tällöin ohjaussuhteessa on myös hyvä tiedostaa, että tunteiden tarttumiseen ei tarvita kuin puoli minuuttia⁷. Ilmiöstä on hyvä olla tietoinen. Ohjaajalta vaaditaan reflektiokykyä ja mentalisaatiota. Mentalisaatio^8,9 on kykyä ymmärtää muita, kykyä pitää muiden mieli omassa mielessä. Edellisten lisäksi tulee huomioida myös luottamus¹⁰ ja empaattinen kohtaaminen ohjauksessa. Tämä esimerkiksi siksi, että empaattinen kohtaaminen ei ole eduksi vain ohjattavalle, mutta myös työntekijälle itselleen, koska empatian on todettu vähentävän työntekijän loppuun palamista ja edistävän työssä jaksamista¹¹. Empaattista kohtaamista voi harjoitella ja oppia lisää^12,13. Parhaimmillaan se siirtyy koko yhteisön voimavaraksi, tavoiteltaessa kunkin pystyvyyttä, autonomiaa ja yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Seuraavaksi esiteltävät ohjauskysymykset pohjautuvat edellä esitettyyn itsemääräämisteorian^1,2 kolmeen keskeiseen teemaan. Kysymykset ovat sovelluksia kyseisen viitekehyksen toteutumiseksi arkisessa keskustelussa nuoren kanssa. Kysymykset on jaoteltu kolmen otsikon alle. Nämä ovat

1. a) PÄTEVYYS: nuoren saama positiivinen palaute osaamisestaan saa hänet uskomaan itseensä.
2. b) AUTONOMIA: nuoren kokemus mahdollisuuksista vaikuttaa omiin asioihin/päätöksiin lisää kokemusta itsemääräämisoikeudesta/yksilöllisyydestä.
3. c) YHTEENKUULUVUUS/YHTEISÖLLISYYS: ryhmään hyväksytyksi tulemisen kokemus edistää nuoren itsearvostusta.

Alla esitettävän huoneentaulun tavoitteena on nuoren pystyvyyden, autonomian ja yhteenkuuluvuuden tunteen lisääntyminen. Taulun tavoitteena on auttaa nuoria itse huomioimaan omassa toiminnassaan ja muiden nuorten toiminnassa pystyvyyden, autonomian ja yhteenkuuluvuuden piirteitä. Oletus on, että näiden osatekijöiden voimistuessa myös motivaatio kasvaa. Ohjaus voidaan nähdä sekä yksilökohtaisena että ryhmä-/yhteisökohtaisena, jolloin ohjaussuhteessa on hyvä asettaa tavoitteet.

Yhteisön keskustelukulttuuri muodostuu tulevaisuussuuntautuneeksi, tuoden esille motivaatiota ylläpitäviä ja edistäviä osa-alueita.

Huoneentaulu voi tukea yllämainittujen tavoitteiden saavuttamista. Ohjaajat voivat kysymysten avulla tukea nuorta omaan sisäiseen puheeseen pystyvyydestä, autonomiasta ja yhteenkuuluvuuden tunteestaan. Parhaimmillaan kysymykset ohjaavat nuoren sisäistä puhetta (ks. myös artikkeli 1.4) kohti vahvempaa pystyvyyden, autonomian ja yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Kuvio 3. Huoneentaulu pystyvyyden, autonomian ja yhteenkuuluvuuden vahvistamiseksi ohjauksessa

Pystyvyys	Autonomia	Yhteenkuuluvuuden tunne
”Nuoren saama positiivinen palaute osaamisestaan saa hänet uskomaan itseensä. ”	”Nuoren kokemus mahdollisuuksista vaikuttaa omiin asioihin/päätöksiin lisää kokemusta atonomiasta.”	”Ryhmään hyväksytyksi tulemisen kokemus edistää nuoren itsearvostusta.”
Pätevyyteen ohjaavat kysymykset:	Autonomiaan ohjaavat kysymykset:	Yhteenkuuluvuuteen ohjaavat kysymykset:
Missä olet onnistunut tänään? Miten huomenna tulet onnistumaan, missä asiassa? Mistä/keneltä sait tänään hyvää palautetta? Annoitko itse muille hyvää palautetta (kenelle)? Pyysitkö tarvittaessa apua? Saitko apua?	Mitä haluaisit tänään oppia? Saitko valita sen mitä tänään teit (pajalla)? Kannoitko vastuun välineistä/työkaluista pajalla? Huolehditko aikatauluista? Neuvottelitko rohkeasti ja selkeästi sinulle tärkeistä asioista? Vaikutitko päivän kulkuun?	Teitkö tänään yhteistyötä jonkun (kenen) kanssa? Miten vietit taukosi, kenen kanssa? Pyysitkö kaveria kahville/tauolle mukaan? (laitoitko tee veden/kahvin kiehumaan)? Miten huomioit työpaja-kaverin tänään? Pyysitkö mukaan? Otettiinko kaikki mukaan?

a) Nuoren saama positiivinen palaute osaamisestaan saa hänet uskomaan itseensä

Ihmisen saa liikkeelle kokemus osaamisesta, omaehtoisuudesta ja yhteisöön liittymisestä². Nämä motivaatioelementit ovat yhteisiä kaikille ihmisille ikään, kulttuuriin, sukupuoleen ja taloudelliseen asemaan katsomatta. Kaikki ihmiset tarvitsevat positiivista palautetta, erityisesti nuoret elävät aikaa, jolloin he etsivät itseään ja muodostavat identiteettiä. Nuori tarvitsee kannustavaa ja vahvistavaa palautetta.

b) Nuoren kokemus mahdollisuuksista vaikuttaa omiin asioihinsa ja päätöksiin lisää hänen kokemusta itsemääräämisoikeudesta

Jokaisella ihmisellä on halu vaikuttaa omaan arkeen ja elämänkulkuun – halu olla oman elämän tekijä, subjekti. Itseohjautuvuus ei tarkoita riippumattomuutta, vaan yhteisön jäsenet ovat myönteisellä tavalla riippuvaisia toisistaan. Autonomian vastakohtana on ihmisen itsensä ulkopuolelta tuleva pakottaminen ja alistaminen, mikä tuottaa voimattomuuden tunnetta. Autonomian puuttuessa ihmiset saattavat päätyä kohtelemaan toisiaan objekteina, mikä mitätöi ihmisen arvokkuutta^2,4.

Mistä tunnistaa ryhmään kuulumista (yhteenkuuluvuus) edistävää toimintaa ?

c) Ryhmään hyväksytyksi tulemisen kokemus edistää nuoren itsearvostusta (yhteenkuuluvuuden tarve).

Yhteisöön – kuten työpajaan – liittyminen ilmenee osallisuuden kokemisena. Vastakohtainen kokemus on syrjässä oleminen, syrjäytyminen. Kokemus yhteisöön liittymisestä (ihmissuhteet) fokusoi ihmisten väliseen suhteeseen, jolloin huomion keskipisteessä on ihmisten muodostama yhteisö. Jokainen ihminen tavoittelee yhteyttä toisiin ihmisiin. Yhteys tuottaa elämään merkityksellisyyttä ja auttaa liittämään oman elämän pyrkimykset osaksi suurempaa kokonaisuutta^1,4.

Lopuksi pohdintatehtäviä ohjaajalle:

Erään tutkimuksen mukaan¹³ ohjaajan tärkeitä ominaisuuksia ovat avuliaisuus, ystävällisyys, luottamuksellisuus ja kyky kuunnella. Ohjaussuhteen syntyminen helpottuu, kun nuori kokee ohjaajan helposti lähestyttäväksi.  Lisäksi itsemääräämisteorian mukaan Ihmisellä on halu vaikuttaa omaan arkeen ja elämänkulkuun – halu olla oman elämän tekijä, subjekti. Nuorta kannustetaan ottamaan vastuuta arjestaan. Tarvittaessa toiminta pilkotaan pienempiin (vastuu-) osiin. Tunnistetaan kullekin nuorelle sopiva vastuun taso. Vastuun tasoa kasvatetaan onnistumisten ja itsevarmuuden kasvamisen myötä. Vastuunkannosta annetaan välitöntä kannustavaa palautetta. Nuorta itseään autetaan tunnistamaan onnistuneita vastuunkannon kokemuksia.

Millaisia tekoja nämä ovat meidän työpajallamme?

Itseohjautuvuus ei siis tarkoita riippumattomuutta, vaan yhteisön jäsenet ovat myönteisellä tavalla riippuvaisia toisistaan.

Millaisia tekoja tämä tarkoittaa meidän työpajallamme?

Omaehtoisessa toiminnassa tekeminen ei tunnu ulkoa ohjatulta, vaan siihen liittyy henkilökohtainen kipinä ja palo, tai ainakin etsivä kokeilu innostuksen löytämiseksi.

Kuinka minä herätän nuoressa innostuksen palon kulloiseenkin toimintoon?

Viestitänkö omalla esimerkilläni innostusta? Olenko myönteinen esimerkki?

Pysähdymmekö tarkastelemaan esimerkiksi kahvin kuppiin kaatamista – löydämmekö mikrotoiminnoista uuden ilon ja innostuksen?

Voiko omaa työ-/oppimisympäristöä tutkia uudella tavalla? Mitä tapahtuu, kun poikkeaa totutusta? (…laittaakin ensiksi vasemman kengän jalkaan, eikä oikeaa, minkä on aina oppinut laittamaan ensiksi – voisiko asioita tehdä toisin?)

Syntyykö innostus ja omatoimisuus siitä, kun ei ole oikeaa eikä väärää tapaa tehdä (paitsi työturvallisuus!)

---

Lähteet

1. Deci, E. & Ryan, R.M. 2004. Handbook of Self-Determination research. Rocherster: University of Rochester Press.

2. Deci, E. & Ryan, R.M. 2000. The “What and Why” of Goal Pursuits: Human needs and Self-Determination of Behavior. Psychological Inquiry 2000, 11 (4), 227-228.

3. Deci, E. & Ryan, R.M. 2017. Self-Determination theory. Basic Psychological Needs in Motivation. Development and Wellness. New York: The Guilford Press.

4. Matti – miesten matkat työhön -hankesuunnitelma, 2016-2018. Kestävää kasvua ja työtä 2014–2020 Suomen rakennerahasto-ohjelma. Luettavissa: https://www.eura2014.fi/rrtiepa/projekti.php?projektikoodi=S20747

5. Virtanen, M. 2013. Opettajan emotionaalinen kompetenssi. Tutkimus luokanopettajien ja luokanopettajaksi opiskelevien tunneälytaidoista ja niiden tärkeydestä. Acta Electronica Universitatis Tamperensis: 1301. Tampere University Press.

6. Vehviläinen, S. 2014. Ohjaustyön opas. Yhteistyössä kohti toimijuutta. Gaudeamus Helsinki University Press, 52

7. Nummenmaa, L.2010. Tunteiden psykologia. Helsinki. Tammi.

8. Pajulo, M., Salo, S. & Pyykkönen, Nina. 2015. Mentalisaatio ihmistä suojaavana tekijänä. LÄÄKETIETEELLINEN AIKAKAUSKIRJA DUODECIM. 2015;131(11):1050-7

9. Larmo, A.2010. Mentalisaatio – kyky pitää mieli mielessä. Duodecim/126. 616–22.

10. Raatikainen, E. 2015. Lujita Luottamusta. Asiakassuhteen rakentaminen sosiaali- ja terveysalalla. Jyväskylä. PS-kustannus.

11. Wagman, M.A., Geiger, J.M., Shockley C. & Segal, E.A. 2014. The Role of Empathy in Burnout, Compassion Satisfaction, and Secondary Traumatic Stress among Social Workers. Social Work Volume 60 (3), 201- 209.

12. Raatikainen, E., Rauhala, L. & Mäenpää, S. 2017. Qualified Empathy – a Key Element for an Empowerment Professional. Sosiaalipedagoginen aikakausikirja, vuosikirja 2017, vol.18.

13. Aaltola, E. & Keto, S. 2017. Empatia -Myötäelämisen tiede. Helsinki. Into.

14. Phillips, R.F. 2010. Initiatives to support disadvantaged young people: enhancing social capital and acknowledging personal capital. Journal of Youth Studies, 13,vol. 4, 489-504.

15. Artikkelikuva: Kuvalähde: Nimimerkki dweedon.CC0. https://pixabay.com/fi/kivet-unelma-innostaa-rohkeutta-451329/

16. Artikkelikuva: Nimimerkki Geralt. CC0. https://pixabay.com/en/artificial-intelligence-robot-ai-ki-2167835/

17. Artikkelikuva: Nimimerkki Fotorec. CC0. https://pixabay.com/fi/k%C3%A4velymatkan-p%C3%A4%C3%A4ss%C3%A4-polku-k%C3%A4vely-2635038/

18. Artikkelikuva: Nimimerkki ColiN00B. CC0. https://pixabay.com/fi/valo-lamput-toivoa-hehku-valot-2156209/