valo

Eija Raatikainen Nuoruus  on ikävaiheena herkkää aikaa nuoren minäkuvan ja identiteetin uudelleen suuntaamiseksi. Nuoren minäkuva muuttuu lapsuudesta nuoruuteen siirryttäessä konkreettisen toiminnan kuvauksista kohti oman itsen määrittelyä: aikaa, jolloin minäkuvan sisällöt muuttuvat integroiduksi kokonaisuudeksi. Myös sosiaalisten roolien ja ideologioiden merkitys nuoren minäkuvan suuntaajina korostuu.Tällöin minäkuvan merkitys konkretisoituu erityisesti siihen, millaisia toimintastrategioita nuoret valitsevat ja käyttävät haastavissa tilanteissa.1 Ei siis ole merkityksetöntä, millaisena nuori kokee itsensä, millaista kertomusta hän itsestään rakentaa, esittää ja ylläpitää. Millaisen minäkuvan kautta hän valitsee erilaisia toimintastrategioita ja millaista kuvaa hän haluaa itsestään muille antaa. Identiteetti liittyy ihmisen kykyyn tarkastella itseä muiden silmin ja tapaan, jolla ihminen määrittää itseään suhteessa muihin ihmisiin, sosiaaliseen ympäristöön2. Identiteetti voidaan jaotella persoonalliseen ja sosiaaliseen identiteettiin3. Persoonallinen identiteetti liittyy jatkuvuuden tunteeseen yksilön minä kokemuksessa elämänkulun muutoksissa. Sosiaalisen identiteetin Goffman (1963) määrittelee yksilön samaistumiseksi erilaisiin sosiaalisiin yhteisöihin (ryhmiin) ja niihin liittyvän johdonmukaisuuden sosiaalisissa rooleissa toimiessa. Ihmisen identiteetin määrittely ja rakentaminen nojautuu länsimaisessa kulttuurissa vahvasti ajatteluun siitä yksilöllisenä projektina. Tämän voi havaita lisääntyneistä sosiaalisen median käyttötavoista, joissa nuori rakentaa (julkista) kuvaa itsestään. Sosiaalisen median välineet ovat keinoja tulla huomatuksi, nähdyksi. On myös nuoria, jotka varta vasten irtisanoutuvat sosiaalisen median käytöstä ja näin haluavat irrottautua tuosta tavasta rakentaa identiteettiä. Sosiaalinen media on yksi esimerkki tämän päivän kulttuurisista mallikertomuksista, joiden kautta identiteettiä rakennetaan. Voidaan siis perustellusti kysyä, mikä on vasta itseään etsivän nuoren ohjaavan aikuisen rooli ja mahdollisuus tukea nuorta hänen identiteetin “luomisprosessissa”? Millaista kulttuurista kertomusta ohjaaja itse ylläpitää nuoruudesta? Luoko tuo kertomus turvallista liittymäpintaa nuorelle vai ohjaako se kauemmaksi? Näin ollen ei ole yhdentekevää, millaista kertomusta nuorta ohjaava aikuinen kertoo itsestään, ympäröivästä maailmasta ja tulevaisuudesta sekä miten hänen tähän kerrontaan suhtaudutaan. Ohjaava aikuinen on nuorelle esimerkki. Millaista kuvaa hän maalaa maailmasta ja tulevaisuudesta nuorelle? Onko tulevaisuus turvallinen ja hyvä -miten nuoren esittämä kertomus itsestään siihen sopii? Identiteetin rakentuminen voidaan ajatella siis prosessina, jossa elämänkokemuksista syntyy merkittävä ja jatkuva kertomus. Siinä yksilön nykyisyys yhdistyy menneisyyteen ja tulevaisuuteen4.   Ohjaaja nuoren uudelleen kerrotun identiteetin rakentajana Identiteetti rakentuu ja muuttuu ihmisen elämänkulussa sen moninaisissa vuorovaikutuksissa. Ihminen ikään kuin kertoo itsestään itselleen sekä muille omaa tarinaansa. Näin hänen identiteettinsä muotoutuu kerta toisensa jälkeen yhä uudelleen. Tällöin on merkityksellistä se, miten hänen tarinaansa kuullaan, miten siihen suhtaudutaan ja millaista palautetta siitä hänelle annetaan.  Lieblichin, Tuval-Mashiachin ja Zilberin5 mukaan narratiivit ovat osa ihmisen identiteettiä niin, että ne imitoivat todellisuutta ja esittävät ihmisen sisäisen maailman ulkomaailmalle5. Ne rakentavat ja uudistavat6 samalla kertojan identiteettiä, persoonallisuutta ja todellisuutta. Kertomusten on nähty myös jäsentävän menneisyyttä ja tulevaa7 sekä tekevän elämästä itselle ymmärrettävää. Kertomuksiin liittyy myös sosiaalinen tietovaranto, eli se koostuu kulttuurin tarjoamista malli tarinoista8. Suomalainen sisu on eräs kulttuurisen selviytymistarinan metafora. Nuoren kanssa työskentelevän aikuisen tulee olla herkkä aistimaan nuoren vuorovaikutustarve. Vuorovaikutustarpeella tarkoitetaan9 kohtaamisen kestoa, symmetriaa ja intensiteettiä eli sitä, kuka puhuu, kuka kuuntelee ja kuinka paljon tai vähän tilanteessa on tarvetta puhua tai kommunikoida. Onnistunut vuorovaikutus ei takaa vain hyvää mieltä, vaan vuorovaikutuksella on todettu olevan myös syvempää merkitystä, esimerkiksi kivun, masennuksen ja ahdistuksen hoidossa10. Onnistunut, empaattinen ja myötätuntoinen vuorovaikutus nuoren kanssa voi parhaimmillaan luoda nuorelle merkityksellisen, identiteettiä vahvistavan kokemuksen. Useat positiiviset kokemukset voivat vahvistaa myös hänen itseluottamustaan merkittävällä tavalla ja edistää nuoren identiteetin uudelleen rakentamisessa. Parhaimmillaan inhimillinen ja lämmin kohtaaminen käynnistää nuoren eheytymisprosessin. Tarvitaan itseluottamusta ja uskallusta oman itsensä ja itselle tärkeiden asioiden kertomista muille. Itseluottamukselle on ominaista, että yksilö uskoo kykyihinsä. Itseluottamuksessa on olennaista myös yksilön halu luottaa itseensä, olla riippuvainen itsestään ja hyväksyä riski, joka liittyy omiin päätöksiin, omaan haavoittuvuuteen sekä itse tehtyjen päätösten seurauksiin. Riittävän hyvä itseluottamus on eduksi ja suojaa ihmistä häntä kohtaan vahingollisesti käyttäytyviltä ihmisiltä. Tarpeeksi hyvä itseluottamus suojaa ihmistä manipuloinnilta ja hyväksikäytöltä. Itseluottamus vaatii ihmiseltä itsensä hyväksymistä ja selkeää kykyä tarkastella itseään. Se vaatii myös taitoa arvioida omaa kontrollikykyä, arvostelukykyä, sopeutumista, varmuutta ja toiveikkuutta tulevaisuuden suhteen. Itseluottamukseltaan vahva ihminen arvioi itseään positiivisesti mutta kykenee myös ottamaan kritiikkiä vastaan tulevaisuuden suhteen11. Itseluottamus vaikuttaa yksilön tulkinnan välityksellä myös hänen kokemukseensa siitä, voiko toisiin ihmisiin luottaa, koska itseluottamus vaikuttaa ihmisen käsityskykyyn, tulkintoihin ja havaintoihin tapahtumista. Ihmisen ollessa epävarma omista motiiveistaan ja kyvykkyydestään myös hänen ajattelunsa ja kykynsä toimia tehokkaasti heikkenevät.11 Ammattilaisen yksi keskeisimmistä ihanteista on edistää omalta osaltaan nuoren itseluottamuksen vahvistumista. Vuorovaikutus, kieli ja vahvistava kohtaamisen taito ovat tärkeitä luottamuksellisessa ihmissuhteessa, sen luomisessa, ylläpitämisessä ja rakentamisessa9. Luottamuksellisessa ihmissuhteessa nuori uskaltaa kertoa itsestään ja itselle tärkeistä asioita. Kaiken kaikkiaan on näyttöä siitä, että työelämän ulkopuolella olevan nuoren on haasteellista siirtyä huono-osainen nuori -ajatuksesta ja siihen mielletyistä rooleista nuoreksi, joka tavoittelisi positiivista tulevaisuutta ja uranäkymiä. Tämän vuoksi positiivisen työidentiteetin rakentaminen nuoren kanssa on äärimmäisen tärkeää ja edellytys nuoren kyvylle nähdä maailma toisin. Ohjaajalla on suuri vastuu ja mahdollisuus nuoren uudenlaisen identiteettipuheen tukijana ja itsensä uudelleen määrittelijänä. Läsnäoleva, kuunteleva  ja ennakkoluuloton aikuinen pystyy jo pienillä teoilla auttamaan nuorta hänen identiteettipuheen uudelleen määrittäjänä ja tulevaisuususkon vahvistajana. Lähteet Ahonen, T., Lyytinen, H., Lyytinen, P., Nurmi, J.-E., Pulkkinen, L. & Ruoppila, I. 2015. Ihmisen psykologinen kehitys. Jyväskylä: PS-Kustannus. Mead, G.H. 1934. Mind, Self and Society. From a standpoint of a social behaviorist. Chicago: University of Chicago Press. Goffman, E.  1963. Stigma. London: Penguin. https://www.freelists.org/archives/sig-dsu/11-2012/pdfKhTzvDIi8n.pdf Gaspani, F. 2018. Young-adults NEET in Italy: orientations and strategies toward The future. International Journal of Sociology and Social Policy, Vol. 38, 1/2, pp.150-164. Lieblich, A., Tuval-Mashiach, R. & Zilber, T. 1998. Narrative. Research. Reading, Analysis and Interpretation. Applied Social Research Method Series. Volume 47. London: Sage Publications. Ricoeur, P. 1991. Life in quest of Narrative. Teoksessa Wood, D. (toim.) On Paul Ricouer. Narrative and Interpretation. Lontoo: Routledge. Misztal, B.  2003. Theories of social remembering. Philadelphia: Maidenhead. Open University Press. Hänninen, V. 2000. Sisäinen tarina, elämä ja muutos. Akateeminen väitöskirja. Tampereen yliopisto, sosiologian ja sosiaalipsykologian laitos. Tampereen yliopisto. https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/67873/951-44-5597-5.pdf?sequence=1 Raatikainen, E. 2015. Lujita Luottamusta. Asiakassuhteen rakentaminen sosiaali- ja terveysalalla. Jyväskylä: PS- Kustannus. Harra, T. 2014. Terapeuttinen yhteistoiminta. Asiakkaan osallistumisen mahdollistaminen toimintaterapiassa. Acta Electronica Universitatis Lapponiensis 156 Akateeminen väitöskirja. Lapin yliopisto Yhteiskuntatieteiden tiedekunta. Govier, T. 1993. Self-Trust, Autonomy and Self-Esteem. Hypatia 8 (1), 99-120. Artikkelikuva: Nimimerkki Kellepics. CC0. https://pixabay.com/fi/muotokuva-kasvot-kuunnella-puhua-3757153/ Artikkelikuva: Nimimerkki Ivanovgood. CC0. https://pixabay.com/fi/maali-meikit-tytt%C3%B6-kosmetiikka-2985569/ Artikkelikuva: Nimimerkki Free-Photos. CC0. https://pixabay.com/en/steps-stairs-up-staircase-stairway-388914/

Ann-Mari Sippu & Jaana Poikolainen Nuoret määritellään usein yhtenäiseksi ryhmäksi, jolloin nuorten moninaisuus, mukaan lukien sukupuoli, jää näkymättömäksi. Nuoret voivat kokea olevansa miehiä tai naisia, mutta osalla heistä on muunlaisia kokemuksia. Uutena käsitteenä on otettu käyttöön sateenkaarevuus, joka kuvaa sateenkaarinuorten sukupuolikokemuksen moninaisuutta. Sukupuolisensitiivisyyteen kuuluu erilaisten sukupuoleen liittyvien erontekojen näkyväksi tekeminen, kuten sukupuolittuneiden työnjakojen avaaminen.1 Näin toimittiin Matti-hankkeessa. Käytännössä arkikielessä puhutaan edelleen miesten ja naisten töistä, mutta esimerkiksi nuorten ohjaustyötä tekevien on syytä olla tietoisia sukupuolittavista ajattelutavoista ja käytännöistä. Kyse on myös tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta. Uuden nuorisolain2 tavoitteena on mahdollistaa nuorten tasa-arvoisuus ja yhdenvertaisuus sekä nuorten oikeuksien takaaminen. Lain tavoitteena on myös parantaa nuorten kasvu- ja elinoloja. Yhdenvertaisuuslain3 tarkoituksena on edistää yhdenvertaisuutta ja ehkäistä syrjintää. Lisäksi sukupuoleen perustuvan syrjinnän kiellosta sekä sukupuolten välisen tasa-arvon edistämisestä säädetään naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetussa laissa4. Sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisella tarkoitetaan strategiaa, jonka tavoitteena on sukupuolinäkökulman ja tasa-arvon edistäminen kaikessa toiminnassa5. Myös sukupuolisensitiivisissä hankkeissa tulisi huomioida sukupuolinäkökulma kaikessa toiminnassa ja kaikilla tasoilla. Sukupuolisensitiivisyys tarkoittaa myös sitä, että arvostetaan omaa sukupuolta ja nähdään se voimavarana6. Sukupuolisensitiivisyys tarkoittaa tietoisuutta erilaisista sukupuolen ilmenemismuodoista, ihmisen hyväksymistä omana itsenään sekä sukupuoleen liitettyjen käyttäytymis- ja roolimallien avaamista7,8. Nuorisotutkimusverkoston julkaisussa vuodelta 2016 Varpu Punnonen määrittelee sukupuolisensitiivistä lähestymistapaa seuraavasti: “Sukupuolitietoinen lähestymistapa tarkoittaa sitä, että tunnistetaan sukupuolen vaikutus ihmisen elämään ja hänen tekemiinsä ratkaisuihin. Kyse ei kuitenkaan ole kullekin sukupuolelle luontaisina pidettyjen käyttäytymismallien vahvistamisesta vaan niiden näkyväksi tekemisetä. Sukupuolitietoisuus tai -sensitiivisyys viittaa siihen, että ollaan tietoisia odotuksista, joita yhteiskunta kohdistaa miehiin ja naisiin. Kun nämä odotukset on tunnistettu ja tiedostettu, niitä voidaan alkaa muuttaa moninaisuutta ja useampia vaihtoehtoja kummallekin sukupuolelle sallivaan suuntaan.”9 Matti-hankkeelle työstetyssä sukupuolitietoisuutta tarkastelevassa kirjallisuuskatsauksessa mainitaan, että sukupuolitietoinen ohjaustyö on aiheena todella laaja10. Tähän näkemykseen on helppo yhtyä. Sukupuolisensitiivisyyden merkitys on alettu kuitenkin vähitellen ymmärtää: stereotyyppisiä käsityksiä tarkastellaan kriittisesti. Sukupuolisensitiivinen työote nähdään kokonaisvaltaisena toiminnan filosofiana, joka ulottuu kaikkeen työhön ja toimintaan, niin asiantuntija- kuin asiakastyöhön. Nuoren näkökulmasta sukupuolisensitiivisyyttä voidaan lähestyä elämäkaariajattelun lähtökohdista, joissa nuoren elämää tarkastellaan voimavarojen näkökulmasta11.   Sukupuolisensitiivisyys nuorten pajoilla –  kokemuksia Matti-hankkeesta Matti-hankkeen nuorten työpajoilla sukupuolisensitiivisyyttä käsiteltiin pääasiassa läpäisyperiaatteella eli asia otettiin esille, kun sille oli sopiva tilanne ja ajankohta. Tavoitteena Elämänkulku-pajoilla oli tuoda näkyväksi nuorille miehille se, että miehet voivat kouluttautua ja työllistyä myös naisvaltaisille aloille, joilla on enemmän työpaikkoja tarjolla. Sukupuolisensitiivisyys oli siis Matti-hankkeen pajoilla läpileikkaava teema, jonka ympärille liittyi keskustelua niin tasa-arvoon kuin yhdenvertaiseen kohteluun liittyen, riippumatta nuoren omista taustoista tai valinnoista. Tavoitteena oli myös tehdä näkyväksi nuorten omat elämäntarinat ja kokemukset. Hankkeen aikana pajoilla tuettiin nuorten kuulluksi ja nähdyiksi tulemista juuri sellaisena kuin hän on – omana itsenään. Nuorta arvostava kohtaaminen ja aidon dialogin mahdollistaminen olivat osa sukupuolisensitiivistä pajatoimintaa, jossa nuori kohdattiin oman identiteetin kautta. Sukupuolisensitiivisyyden huomioonottaminen välittyi myös Matti-hankkeen pajoilla toteutuneiden Mentorien narratiiveissa. Mentoreiden koulutus- ja työelämäpolut olivat hyvin erilaisia, perinteisiä sukupuoliroolejakin rikkovia.    Muutamilla pajakerroilla katsottiin Diakonia ammattikorkeakoulun ja Miessakit ry:n Auta miestä mäessä -hankkeessa työstettyjä videoituja kertomuksia miesten tekemistä ei-tyypillisistä uravalinnoista naisvaltaiselle alalle. Esimerkkinä tässä on Lassi lastentarhanopettajan kertomus (kuva 1) työstään ja uravalinnastaan. Hänen mielestään lastentarhanopettajan työ sopii kaikille sukupuolesta riippumatta. Videon sisältöä kuvataan seuraavasti: “Katso, kuinka Lassista tuli lastentarhanopettaja. Opiskele sinäkin tutkinto, jolla työllistyt. Korkeakoulujen yhteishaussa mukana olevat sosiaalialan koulutukset löydät osoitteesta www.opintopolku.fi.”   Lisää Auta miestä mäessä -hankkeessa taltioituja uratarinoita löytyy täältä: Auta miestä mäessä hanke, miesten stooreja12. Nuorten kokemukset videoiden katselusta ja niihin liittyvistä keskusteluista vaihtelivat. Kaikki miehet eivät innostuneet videoiden katselusta, varsinkaan silloin, kun videoiden katselua haittasivat tekniset ongelmat. Aiheeseen liittyvää keskustelua saatiin kuitenkin heräteltyä. Videot toimivat yhteisen keskustelun pohjana ja eräänlaisena herätteenä sukupuolisensitiiviselle tarkastelulle. Osa nuorista koki videot puhuttelevina tarinoina, jotka johtivat tarkastelemaan omia valintoja ja mielenkiinnon kohteita. Muutama nuori totesi, etteivät he ainakaan hakeudu sosiaalialalle ja muutama puolestaan totesi, että sosiaaliala voisi olla yksi vaihtoehto. Videoiden tarinat synnyttivät kysymyksiä myös erilaisista koulutuspoluista ja tulevaisuuden unelmista. Toisaalta videoissa esiintyneet miesten tarinat saattoivat osalle nuorista jättää muistijälkiä, joihin he palaavat myöhemmin. Videoiden tavoitteena oli myös tehdä näkyväksi miesten tarinoita, jotka toimisivat vertaisen nuoren tarinoina ja sisäisen motivaation herättäjinä. Sukupuolittuneista ura- ja koulutusvalinnoista keskusteltiin myös hankkeen mentoreiden ja nuorten kesken. Mentorit kertoivat tekemistään koulutus- ja uravalinnoista, tarinat olivat sisällöllisesti varsin erilaisia. Mentoreista muutamat olivat työskennelleet hoitoalalla, ja yhteiskeskusteluissa kävi ilmi, etteivät kaikki nuoret suinkaan ajattele valintojaan sukupuolittuneesti, vaan aidosti omista kiinnostukseen kohteistaan käsin. Esimerkiksi yksi hankkeen pajoille osallistuneista miehistä haki ja pääsi ammattikorkeakouluun opiskelemaan terveysalaa, joka on naisvaltainen. Yli 80 % ammattikorkeakouluissa terveysalaa opiskelevista on naisia13. Sukupuoleen liittyviin kysymyksiin törmätään useita kertoja elämänkulussa, ja myös siksi aiheeseen kannattaa tutustua nuorten pajoilla. Kuviossa 1 esitellään mitä ja miten asioita sukupuolisensitiivisyydestä kannattaa ottaa esille. Nuorten pajoilla kannattaa tarkastella sukupuolisensitiivisyyttä. Nuoret ovat kiinnostuneita ihmisten elämänkulusta ja mahdollisuudesta keskustella erilaisista elämänkokemuksista. Ohjattu keskustelu aiheeseen liittyen voi voimavaraistaa nuoria ja avata nuorille uusia merkityshorisontteja. Tutustu vielä Metropolia Ammattikorkeakoulussa tuotettuihin videoihin: “Miehevä – Valitse oma suuntasi” koulutus- ja uravalintojen sukupuolirajojen rajoittuneisuuden lieventämiseksi.14  “Sukupuolirajojen rikkominen”, miten nuoret miehet ja naiset ovat ylittäneet uravalinnoissaan sukupuolirajoja.15 Lähteet: Anttonen, E. 2017. Sukupuolisensitiivinen nuoriso- ja aikuistyö Suomessa. Humanistisen ammattikorkeakoulun julkaisuja 38. Humanistinen ammattikorkeakoulu HUMAK. Saatavilla: https://www.humak.fi/wp-content/uploads/2017/05/sukupuolisensitiivinen-nuoriso-ja-aikustyo-suomessa-erja-anttonen-humanistinen-ammattikorkeakoulu.pdf. [viitattu 24.9.2018] Nuorisolaki 1285/2016. Finlex. Saatavilla: https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2016/20161285 [viitattu 22.9.2018] Yhdenvertaisuuslaki 1325/2014. Finlex. Saatavilla https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20141325 [viitattu 22.9.2018] Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta 609/1986. Finlex. Saatavilla: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1986/19860609 [viitattu 22.9.2018] Sosiaali – ja terveysministeriö. Saatavilla: https://stm.fi/valtavirtaistaminen [viitattu 22.9.2018] Anttonen, E. 2017. Sukupuolisensitiivinen nuoriso- ja aikuistyö Suomessa. Humanistisen ammattikorkeakoulun julkaisuja 38. Humanistinen ammattikorkeakoulu HUMAK. Saatavilla: https://www.humak.fi/wp-content/uploads/2017/05/sukupuolisensitiivinen-nuoriso-ja-aikustyo-suomessa-erja-anttonen-humanistinen-ammattikorkeakoulu.pdf. [viitattu 24.9.2018], 11 Huuki, T. 2010. Koulupoikien statustyö väkivallan ja välittämisen valokiilassa. Oulu: Oulun yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta. Acta Universitatis Ouluensis E Scientiae Rerum Socialium 113. http://jultika.oulu.fi/files/isbn9789514263613.pdf [viitattu 22.9.2018] Setlementtiliitto. Saatavilla: https://www.setlementti.fi/sukupuolisensitiivisyys/sukupuolisensitiivisyys3/ [viitattu 22.9.2018] Punnonen, V. 2016. Sukupuolisensitiivinen sosiaalinen nuorisotyö. Teoksessa Hoikkala,T. & Sell, A. (toim.) Nuorisotyötä on tehtävä. Menetelmien perustat, rajat ja mahdollisuudet. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, s. 605–627. Nevanpää, J., Saraste, T. & Viljanen, P. 2017. Sukupuolitietoiset ohjausmallit nuorten miesten terveyden edistämistyössä. Katsaus kirjallisuuteen. Helsinki: Metropolia ammattikorkeakoulu. Saatavilla: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/138661/Nevanpaa_Saraste_Viljanen.pdf?sequence=1&isAllowed=y [viitattu 6.9.2018] Anttonen, E. 2017. Sukupuolisensitiivinen nuoriso- ja aikuistyö Suomessa. Humanistisen ammattikorkeakoulun julkaisuja 38. Humanistinen ammattikorkeakoulu HUMAK. Saatavilla: https://www.humak.fi/wp-content/uploads/2017/05/sukupuolisensitiivinen-nuoriso-ja-aikustyo-suomessa-erja-anttonen-humanistinen-ammattikorkeakoulu.pdf. [viitattu 24.9.2018] Diakonia-ammattikorkeakoulu. 2017. Auta miestä mäessä – Lyhyet videospotit. (video 6.3.2017) Haettu osoitteesta: https://www.youtube.com/playlist?list=PLX8L6VZCYbFLRg894O3Q1eFw-2wgFh5Lw Suomen virallinen tilasto (SVT): Ammattikorkeakoulukoulutus [verkkojulkaisu]. ISSN=1799-0033. 2017. Helsinki: Tilastokeskus. Saatavilla http://www.stat.fi/til/akop/2017/akop_2017_2018-04-18_tie_001_fi.html [viitattu: 24.9.2018] Metropolia Ammattikorkeakoulu. 2018. Miehevä – Valitse oma suuntasi (video 6.7.2017). Haettu osoitteesta: .https://youtu.be/npfKwF9okvI Metropolia Ammattikorkeakoulu. 2018. … Lue lisää