Arto. O. Salonen

Matti-hankkeessa ollaan kiinnostuneita ihmisestä osana yhteiskuntaa, kuinka kansalainen voisi integroitua rikastavasti osaksi häntä ympäröivää todellisuutta. Keskeiseksi tarkastelun kohteeksi muodostuu tällöin se, miksi ihminen tekee sitä, mitä tekee. Selvää on, että jokaisessa meissä on heikkoutta ja vahvuutta. Vahva yhteiskunta rakennetaan siten, että mahdollisimman moni kansalainen voi olla kaikkea sitä, mitä hän omista lähtökohdistaan parhaimmillaan voisi olla. Aivan ilmeisesti tähän päästään niin, että pyritään ottamaan käyttöön jokaisessa ihmisessä olevat vahvuudet.

Ihmisenä kasvamista, uuden omaksumisesta motivoitumista ja omien voimavarojen käyttöönottoa on tutkittu paljon ja sitä selittäviä teorioita on lukuisia. Päämääräteorian mukaan tavoitteenasettelu määrittää oppimista siten, että selkeät, sopivan haastavat ja yhteisesti suunnitellut tavoitteet ennustavat hyviä oppimistuloksia¹. Minäpystyvyysteorian mukaan myönteinen käsitys omasta pystyvyydestä ennustaa hyviä oppimistuloksia². Odotusarvoteorian mukaan oppimisen avulla saadun osaamisen tuottama hyöty määrittää oppimista siten, että tärkeäksi koettu asia opitaan helpoiten ja vähemmän tärkeäksi tulkitun asian oppiminen on vaikeampaa³. Attribuutioteorian mukaan onnistumisiin ja epäonnistumisiin liittyvät syyselitykset (kausaaliatribuutit) määrittävät oppimista siten, että pysyvien henkilökohtaisten ominaisuuksien liittäminen onnistumiseen ennustaa hyviä oppimistuloksia – ja päinvastoin: pysyvien henkilökohtaisten ominaisuuksien liittäminen epäonnistumiseen ennustaa heikkoja oppimistuloksia⁴. Älykkyysteorian mukaan älykkyyden muuttumiseen uskominen ennustaa hyviä oppimistuloksia ja älykkyyden pitäminen muuttumattomana ihmisen ominaisuutena ennustaa puolestaan heikkoja oppimistuloksia⁵.

Itsearvostuksen teorian mukaan hyviä oppimistuloksia ennustaa oppimisympäristö, jossa on mahdollista kokea itsensä tarpeelliseksi ja hyväksytyksi⁶. Näin muodostuva arvokas ihmisyys on perusta itseluottamukselle ja elämän merkityksen syntymiselle. Ilman arvokkaan ihmisyyden kokemista ihminen ei pysty täysipainoisesti arvostamaan toisia ihmisiä ja heidän rikastuttavaa erilaisuuttaan⁷.

Itseohjautumisen teoria⁸ määrittää itsearvostuksen teoriaa tarkemmin kukoistavan yhteisön ominaisuuksia. Itsemääräytymisen teorian perusteella ilmenee, että vahvalle, elinvoimaiselle ja kukoistavalle yhteisölle tai yhteiskunnalle on tyypillistä mahdollisimman monen yhteisön jäsenen myönteinen kokemus omasta osaamisestaan, itseohjautuvuudesta ja yhteisöön liittymisestä^8,9,10,11. Huomionarvoista on se, että nämä mainitut motivaatiotekijät ovat yhteisiä kaikille ihmisille kulttuuriin, ikään, sukupuoleen ja taloudelliseen asemaan katsomatta.

Kokemus osaamisesta (kompetenssi) fokusoi toimintaan. Ihmiselle on ominaista pyrkimys luoda uutta, kehittyä ja olla aikaansaava. Kukoistavassa oppimisyhteisössä yhteisön jäsenet auttavat toisiaan loistamaan osaamisellaan. Osaamisen kokemuksen vastakohta on kokemus mitättömyydestä ja aikaansaamattomuudesta, mikä on omiaan tukahduttamaan ja turhauttamaan.^8,9

Kokemus itseohjautuvuudesta (autonomia) kohdentuu yksilöön. Jokaisella ihmisellä on halu vaikuttaa omaan arkeen ja elämänkulkuun – halu olla erityinen yksilö. Kukoistavan oppimisyhteisön voimavara on sen jäsenten itseohjautuvuus. Positiivinen toimijoiden välinen keskinäisriippuvuus ja emotionaalinen kannattelu säilyvät yksilöiden itseohjautuvuudesta huolimatta. Itseohjautuvuus ei siis tarkoita riippumattomuutta vaan yhteisön jäsenet ovat myönteisellä tavalla riippuvaisia toisistaan. Autonomian vastakohtana on ihmisen ulkopuolelta tuleva pakottaminen ja alistaminen, mikä tuottaa voimattomuuden tunnetta. Autonomian puuttuessa ihmiset saattavat kohdella toisiaan objekteina^8,9.

Kokemus yhteisöön liittymisestä (ihmissuhteet) tarkastelee ihmisten välistä suhdetta, jolloin huomion keskipisteessä on ihmisten muodostama yhteisö. Jokainen ihminen tavoittelee yhteyttä toisiin ihmisiin. Yhteys tuottaa merkityksellisyyttä elämään ja auttaa liittämään oman elämän pyrkimykset osaksi suurempaa kokonaisuutta^8,9,12. Yhteisöön liittyminen ilmenee osallisuuden kokemisena. Vastakohtainen kokemus on syrjässä oleminen, syrjäytyminen.

Yhteisöön liittymisen näkökulmasta tarkasteltuna kukoistavan oppimisyhteisön jäsenet kannattelevat toisiaan ja kunnioittavat toistensa erityisyyttä. Tällöin ei ole mielekästä määritellä yhteisön hyviä ja huonoja toimijoita vaan tarkastella toimintakulttuuria kokonaisuutena erilaisten ihmisen toisiaan täydentävän läsnäolon kautta. Tämä on merkityksellistä sen vuoksi, että yhteisön voima syntyy yhteenkuulumisesta, jonka käyttövoimana on erilaisuuden mieltäminen voimavaraksi. Tällöin syntyy luottamusta ihmisten välille. Luottamuksen ilmapiirin vallitessa oppija kokee tulevansa hyväksytyksi sellaisena erityisenä ihmisenä, jollainen hän on¹³. Yhteenkuulumisen kokeminen tuottaa yhteisöön voimaa, joka parhaimmillaan synnyttää innostusta ja iloa. Innostus ja ilo tuovat oppimiseen kepeyttä ja auttavat ponnistelemaan itsensä ylittämiseksi. Lisääntynyt itseluottamus auttaa ylittämään itsensä, mikä ilmenee luovuutena. Syntyy rakentavalla tavalla olemassa olevaa kyseenalaistavia ja luovia ratkaisuja tarkastelun kohteena olevaan asiaan tai ilmiöön.⁷

Edellä esitettyä ajattelua sovellettaessa elinvoimaisen yhteiskunnan voimavaraksi määrittyvät kansalaiset, jotka auttavat toisiaan tyydyttämään kolmea ihmisen henkistä perustarvetta: kokemusta osaamisesta, autonomiasta ja yhteisöön liittymisestä. Jos tähän päästään, ihmisestä tulee oman elämänsä tekijä ja ympäristöönsä rikastavasti kytkeytyvä kansalainen. Oppimisvastuuta on siirtynyt motivoituneelle oppijalle, joka intohimoisesti kehittyy osaamisessaan. Kansalaiset edistävät yhteistä hyvää omalla osaamisellaan oman erityisyytensä säilyttäen. Kun onnistumme vetoamaan erilaisia ihmisiä yhdistäviin henkisiin perustarpeisiin, on yhteisö luotu tukemaan optimaalisesti erilaisten toimijoiden oppimista ja ihmisenä kasvamista.

Lähteet:

1. Locke, E. A., Cartledge, N., & Koeppel, J. 1968. The motivational effects of knowledge of results: A goal-setting phenomenon? Psychological Bulletin, 70, 474-485.

2. Bandura, A. 1997. Self-efficacy: The exercise of control. New York: Freeman.

3. Wigfield, A. & Eccles, J. 2000. Expectancy-value theory of achievement motivation. Contemporary Educational Psychology 35, 193-202.

4. Elliot, Andrew. 2006. The Hierarchical Model of Approach-Avoidance Motivation. Motivation and Emotion 30 (2), 111–116.

5. Dweck, C.2002. The development of ability conceptions. In: Wigfield, A. & Eccles, J. (eds.). San Diedo: Academic Press, 57-88.

6. Covington, M. 1992. Making the grade: A self-worth perspective on motivation and school reform. New York: Cambridge University.

7. Himanen, P. 2010. Kukoistuksen käsikirjoitus. Helsinki: WSOY

8. Deci, E.L., Ryan, & R. M. 2000. The ’what’ and ’why’ of goal pursuits: Human needs and the self-determination of behavior. Psychological Inquiry, 11, 227-268.

9. Deci, E. L., Ryan, R. M., & Guay, F. 2013. Self-determination theory and actualization of human potential. Teoksessa D. McInerney, H. Marsh, R. Craven, & F. Guay (Eds.), Theory driving research: New wave perspectives on self-processes and human development. Charlotte, NC: Information Age Press. 109-133.

10. Pink, D. 2010. Drive: The Surprising Truth About What Motivates Us. New York: Riverhead Books.

11. Krznaric, R. 2012. How to Find Fulfilling Work. Croydon: Macmillan.

12. Seligman, M. E. P. 2003. Authentic Happiness: Using the New Positive Psychology to Realize Your Potential for Lasting Fulfillment. London: Nicholas Brealey Publishing.

13. Raatikainen, E. 2011. Luottamus koulussa. Helsinki: Yliopistopaino.

14. Artikkelikuva: Nimimerkki sasint. CCO. https://cdn.pixabay.com/photo/2016/11/08/05/20/adventure-1807524_1280.jpg

Teija Rautiola & Arja Liinamo

Koulutus-, työ- ja harjoittelupaikkaa vailla olevien nuorten (NEET = Not in Education, Employment or Training) terveys ja hyvinvointi ovat heikompia kuin muilla nuorilla. NEET-nuorten kokemukset hyvinvoinnistaan ja terveydestään osoittivat jopa hätkähdyttävää huono-osaisuuden kokonaisvaltaisuutta¹. Muun muassa yksinäisyys, psyykkisen terveydentilan ja arjesta selviytymisen ongelmat sekä kokemus vähäisestä mahdollisuudesta vaikuttaa elämäänsä näyttävät paljon yleisemmiltä kuin samanikäisillä nuorilla keskimäärin. Myös osallisuus ja kiinnittyminen yhteiskuntaan ovat nuorilla löyhiä, eikä työn ja koulutuksen ulkopuolisuutta näytä kompensoivan esimerkiksi antoisa kiinnittyminen vapaa-aikaan tai ystävyyssuhteisiin.

Nuor­ten syrjäy­ty­mi­sellä ja hei­kolla tervey­dellä on vah­va yh­teys toi­siinsa. Syrjäytyneet nuoret ovat muita nuoria sairaampia ja käyttävät myös enemmän terveydenhuollon palveluita ja lääkkeitä. Erityisesti mielenterveysongelmat ovat yleisiä. Syrjäytyminen voi aiheuttaa terveysongelmia, mutta myös heikko terveys voi johtaa syrjäytymiseen. Syrjäytyneillä nuorilla arvioidaan olevan myös tyydyttymätöntä palvelujen tarvetta². Se, että syrjäytyneet nuoret eivät kenties saa tarvitsemiaan terveyspalveluita, voi johtaa terveyden ja toimintakyvyn  heikkenemiseen.

Nuorten palvelujen kehittämiseen suunnan tulee olla ongelmien ennaltaehkäisyssä sekä aktiivisessa, monialaisessa työssä terveyden ja toimintakyvyn edistämiseksi. Nuorten työllistäminen, syrjäytymisen ehkäisy ja voimavaraistaminen ovat yhteisiä kansallisia päämääriä. Moniammatillista nuorten palvelutarpeen tunnistamista ja siihen vastaamista edellytetään mm. nuorisopalvelutakuulla. Sosiaali- ja terveys-, asumis-, vapaa-ajan, kulttuuri- sekä koulutus- ja työpalvelujen tulisi yhteistyöllä tukea nuorten voimavaroja kohden merkityksellistä ja hyvää elämää³. Terveys ja hyvinvointi on elämänmittainen prosessi ja meidän tulee tukea nuorten terveyden ja hyvinvoinnin edellytyksiä autonomiaan ja aktiiviseen osallisuuteen omassa elämässään⁴. Nuorilla elämänhallinnan kokemus on yhteydessä psyykkiseen hyvinvointiin, hyvään itsetuntoon ja vahvaan toimintakykyyn. Elämänhallinnan oppimista tulee myös nuoren kodin ulkopuolella kokema sosiaalinen pätevyys.⁵

Nuorten kokemuksia terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen tukipalveluista

Matti – Miesten matkat työhön -hankkeessa on tarkasteltu työpajanuorten kokemuksia terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen tukipalveluista elämän eri vaiheissa, erityisesti kouluiästä työpajajaksoon. Kokemusten kautta on haluttu tuoda esille nuorten näkökulmia palvelujen merkityksestä ja ajatuksia niiden kehittämisen tarpeista.   

Matti-hankkeessa haastatellut nuoret kuvasivat  kokemuksiaan yksittäisistä hyvinvoinnin ja terveyden tukemisen palveluista enimmäkseen niukkasanaisesti, ilman arvioita palvelun laadusta tai hyödystä ‘ihan ok’ ‘ne perusjutut’.  

Useat nuoret olivat kokeneet palveluissa myös epäluottamusta ja ymmärtämättömyyttä omaa itseään kohtaan. He olisivat kaivanneet ammattilaisen aikuisten osoittamaa suurempaa kiinnostusta ja tarkempaa huomiota heidän epävarmuuksiinsa sekä erityisiin koulunkäyntiin tai sosiaalisiin taitoihin liittyviin tuen tarpeisiin.

Yhdelle nuorelle koulukuraattorin huone oli tullut tutuksi vain yhteiskäytössä olevan kahviautomaatin vuoksi. Vaikka hän juuri niinä aikoina olisi paljonkin tarvinnut asiantuntijan apua ja ymmärrystä.

”En, en saanu todellakaan tukea että mä kävin neljä kertaa saman luokan että jos mä oisin saanu tukea niin sillon mä oisin päässyt sen luokan yhestä kerrasta läpi jos mä oisin saanut sitä tukea mutta kun mä en saanut sitä tukea koska minua syrjittiin ja oltiin noin ja minä en halunnut olla koulussa sen takii koska minut syrjittiin ja omat kaveritkin myös syrji vähän niin sillon mä vaan lähin sieltä pois ja opettajat ei tehnyt sille tilanteelle yhtään mitään ja aina mä suutuin ja heitin jotain tuolilla päähän tai jotain niin sitten mut meinattiin monta kertaa erottaa, niin.”

Nuorilla oli myös hyviä kokemuksia kouluyhteisössä heille tarjotuista palveluista. Nuorten kokemukset tukitoimista vaihtelevat jonkin verran pääkaupunkiseudun ja Kaakkois-Suomen välillä, jotka olivat Matti-hankkeessa tarkastelun kohteina. Nuoren mahdollisuudet tai valmiudet päästä tukitoimintojen piiriin voivat pääkaupunkiseudulla olla paremmat. Ujoksi ja kaveriporukasta syrjäänvetäytyväksi itseään kuvannut nuori ilmaisi saaneensa koulupsykologilta juuri sopivaa tukea itsenäiseen tulevaisuusajatteluun.

”Se on ollu sitte mulle semmonen hyvä asia, joka on auttanu vähän miettimään näitä asioita. Vähä, avannu silmiäni tälläsiin elämän asioihin. Ku niitä elämän asioita en ollu miettiny kunnolla. Kun mä oon ajatellu ennen vähä silleen simplisesti, et niin kun lapsen asioita, et sillee sun ei tarvi huolehtii niist rahoista ja ongelmista. Se on vähä avannu ja kertonu mulle niist aikuisten asioista. Sit kun näkee asiat silleen, näkee kaiken erilaisemmin kun lapsi näkis asioita. On se siinä asiassa sit auttanu paljo.”

Kouluterveydenhoitajan toiminnasta sama nuori antoi arvosanaksi seitsemän.

”Mä antaisin seiskan sen takia ku mun mielestä ne vois kysyy vähä enemmän, koska sillon ku mä oon ollu nuorempi mä oon ollu paljon semmonen itseeni suuntautunu et mä en oo hirveesti halunnu puhuu muille. Sit jos ne ois kysyny multa, mä oisin varmaan kertonu mut silleen, et mä en ois muuten sanonu ollenkaan ehkä asioist, mitä mä en oo sit tienny. Mun mielest se on hirveen auttavaa jos ne kysyy vähä enemmän.”

Nuoren ajatuksia opettajan mahdollisuudesta tukea yläasteikäistä nuorta eheään kasvuun ja hyvään elämänhallintaan:

“Tietysti se olis hyvä asia ku loppujen lopuks se opettaja on se, joka sul on sitten seuraavat parit vuodet. Se on hyvä asia, mun mielestä ainaki, jos se vähä tukee, kysyy niistä asioista ja auttaa tilannetta jos voi.”

Nuorten tukeminen edellyttää moniasiantuntijuutta

Aikuistumisen eri vaiheissa on tukitoiminnoilla pystyttävä vastaamaan nuoren ohella myös haavoittuvassa asemassa olevien perheiden palvelutarpeisiin. Tätä vahvistavat myös Matti-hankkeen nuorten kertomukset heidän omista perheistään ja ongelmistaan. Ne tuntuivat olevan aikuisuutta lähestyvälle nuorelle huolenaiheita ja solmukohtia, jotka kuormittavat nuorten elämänhallintaa.

Nuorten yhteisöllisen ja moniammatillisen tukemisen edellytys on, että nuorten,  myös NEET-nuorten, hyväksi toimivilla ammattilaisilla on yhtenäinen ymmärrys terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä nuorten osallisuutta ja autonomiaa tukevaan elämänkulkuun.

Matti-hankkeen menetelmissä on kytketty nuoren terveyden ja hyvinvoinnin ja sitä tuottavien voimavarojen arvioiminen myös salutogeeniseen teoriaan⁶ sekä nuoren voimavaraistavaan ja motivoivaan ohjaamiseen⁷. Teorian keskeinen käsite on koherenssin tunne (sense of coherence) jota suomen kielessä vastaa elämänhallinta. Salutogeenisessa lähestymistavassa terveys ja hyvinvointi nähdään elämän mittaisena prosessina. Pyritään ohjaamaan terveyttä ja hyvinvointia edistävää toimintaa, koska terveys on paljon enemmän kuin sairauden puute. Terveyden edellytysten luominen yksilöille jo lapsuuden ja nuoruuden aikana yhdistävät salutogeneesin kestävän kehityksen teemaan. Lähtökohtana on ihminen aktiivisesti toimivana subjektina omassa elämässään⁸. Vahvalla koherenssin tunteella on todettu olevan yhteys nuoren psyykkiseen hyvinvointiin, hyvään itsetuntoon ja vahvaan toimintakykyyn. Perheen vuorovaikutuksen merkityksen lisäksi nuoren koherenssin tunteen kehitykseen on osoitettu liittyvän myös kodin ulkopuolella nuoren kokema sosiaalinen pätevyys.⁹

Matti-hankkeen ja Stadin ammattiopiston työpajalla toteutuvan toisen: Motiivi-hankkeen vaikutuksesta on käynnistetty nuorten hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen toimenpiteitä. Työpajanuorten hyvinvoinnin ja terveyden haasteet, hoidon piiriin pääsemisen ja terveydenhuoltopalvelujen vajavaisuus sekä niiden suuri tarve on hankkeiden ansiosta saatu päivänvaloon. Monialaiset yhteistyöneuvottelut kaupungin toimialojen kesken ovat alkaneet. Työpajanuorten terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen suunnitteluun osallistuvat myös kasvatuksen ja koulutuksen toimialan apulaispormestari sekä sosiaali- ja terveystoimialan apulaispormestarin erityisavustaja.

Syksyllä 2018 Stadin ammattiopiston työpajanuoret saavat terveydenhuoltopalveluja Helsingin sosiaali- ja terveystoimialan ns. liikkuvasta palvelusta. Terveydenhuoltopalvelut turvataan jatkossakin pääkaupunkiseudun työpajanuorille kouluterveydenhuollon budjetin kautta rekrytoitujen sote-asiantuntijoiden avulla.

Lähteet:

1. Gretschel Anu & Myllyniemi Sami. 2017. Työtä, koulutus-tai harjoittelupaikkaa ilman olevien nuorten käsityksiä tulevaisuudesta, demokratiasta ja julkisista palveluista –Nuorisobarometrin erillisnäyte/aineistonkeruu. Nuorisotutkimusseura ry. Helsinki. Verkkodokumentti. http://www.nuorisotutkimusseura.fi/images/hankkeet/nuorisobarometrin-erillisnayte/eriarvoistumistyoryhma_gretschelmyllyniemi_neet_aineistokooste_05122017_nettiin.pdf. Luettu 30.9.2018

2. Ikäheimo Salla.2015.Syrjäytyneiksi luokiteltujen nuorten terveyspalvelujen käyttö ja kustannukset. Teoksessa Aaltonen, Sanna – Berg, Päivi –  Ikäheimo, Salla (toim.) Nuoret luukulla – Kolme näkökulmaa syrjäytymiseen ja nuorten asemaan palvelujärjestelmässä. Helsinki. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura. Verkkojulkaisuja 84. Unigrafia.

3. Sosiaalihuoltolaki 30.12.2014.1301/2014. Saatavissa sähköisenä http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20141301

4. Lindström, B. & Eriksson, M. 2010. Salutogeeninen lähestymistapa terveyteen – teoria terveyden resursseista. Teoksessa Pietilä Anna-Maija. Terveyden edistäminen, teorioista toimintaan. 32–48, WSOYpro Oy, Helsinki.

5. Hietasalo-Husu, S. 2013. Nuorten koherenssin tunteen ja terveyden ulottuvuudet: systemaattinen kirjallisuuskatsaus. Pro gradu -tutkielma, Preventiivinen hoitotiede, Itä-Suomen yliopisto, Terveystieteiden tiedekunta.

6. Antonovsky, A. 1987. Unraveling the mystery of health: how people manage stress and stay well. 2 painos. Jossey- Bass, San Francisco.

7. Lundahl, B. W., Kunz, C., Brownell, C., Tollefson, D. & Burke, B. L. 2010. A meta-analysis of motivational interviewing: twenty-five years of empirical studies. Research on Social Work Practice 20(2), 137–160.

8. Lindström, B. & Eriksson, M. 2010. Salutogeeninen lähestymistapa terveyteen – teoria terveyden resursseista. Teoksessa Pietilä A-M. Terveyden edistäminen, teorioista toimintaan. 32–48, WSOYpro Oy, Helsinki.

9. Hietasalo-Husu, S.2013. Nuorten koherenssin tunteen ja terveyden ulottuvuudet: systemaattinen kirjallisuuskatsaus. Pro gradu -tutkielma, Preventiivinen hoitotiede, Itä-Suomen yliopisto, Terveystieteiden tiedekunta.

10. Artikkelikuva: Nimimerkki Pexels.CCO. https://cdn.pixabay.com/photo/2016/11/29/06/28/grass-1867800_1280.jpg

Jukka Oksanen & Jaana Poikolainen

Nuorten tasavertainen kohtaaminen oli eräs Matti-hankkeen peruskivistä. Hankkeen päätavoitteena oli kehittää ohjausmalleja, joilla voidaan edistää nuorten miesten kouluttautumista ja vähentää työttömyyden uhkaa.

Ohjauksen kehittämiselle on yhteiskunnallinen tilaus. Erityisesti 20–24-vuotiaiden miesten määrä on kasvanut NEET-nuorten (Not in Education, Employment or Training) osalta¹ ja hallitus on tilannut selvityksen etuus- ja palvelujärjestelmän uudistamisesta². Palvelujärjestelmän sisälle voidaan kehittää uusia ohjausmalleja, kuten Matti-hankkeessa on tehty. Tavoitteena on ollut edistää nuorten siirtymistä eteenpäin koulutus- ja työpoluilla tai auttaa heitä hankkimaan valmiuksia näille poluille.  

Ohjausmallit korostavat osallistujan kokemuksia osaamisesta, itseohjautuvuudesta, omaehtoisuudesta, yhteisöön liittymisestä ja osallisuudesta sekä sukupuolten välistä tasa-arvoa (ks. myös Arto Salosen artikkeli tässä julkaisussa). Keskiöön nousee ohjaajan tapa kohdata nuoria: kuinka saada nuoret aktiivisiksi osallistujiksi ja mukaan toiminnan suunnitteluun.

Hankkeessa toteutetun mentoroinnin yhteydessä etsittiin ratkaisuja nuorten elämäntilanteen haasteisiin aikaisempien sukupolvien elämänkokemuksista. Nuorten pajoilla heidän kohtaamansa mentorit toimivat esimerkkeinä ja roolimalleina: millä perusteilla kannattaa tai on mahdollista valita itselleen sopiva koulutus, työtehtävä ja -paikka tai kuinka voi selvitä mahdollisesta työttömyydestä.

Mentorin rooli voi myös vaihdella ja olla erilainen jokaisen mentorin kohdalla. Yksi mentori voi kertoa positiivisia esimerkkejä työelämästä ja toinen kertoa, miten asettaa henkilökohtaisia tavoitteita ja päästä niihin. Sekä nuorten että ohjaajien näkökulmasta on tärkeää tunnistaa ns. perinteiset ja ei-perinteiset koulutuspolut ja -siirtymät nuorten elämässä³, tätä tavoiteltiin myös Matti-hankkeessa. (Yksityiskohtaisemmin mentorointia tarkastellaan tämän julkaisun osassa II.)

Nuorten kanssa toimittaessa täytyy kiinnittää erityistä huomiota valtasuhteisiin, jotka väistämättä liittyvät kohtaamiseen. Valtasuhteet rakentuvat eriarvoisessa asemassa olevien ihmisten välille ja ne liittyvät kaikkiin käytäntöihin, joissa ihmiset vaikuttavat toisiinsa. Eroja tuottavat yhteiskunnalliset, sosiaaliset, taloudelliset ja kulttuuriset erot, joita tuotetaan ja ylläpidetään⁴. Sosiologiset ja psykologiset diskurssit rakentavat yksilöille vähitellen tietynlaiset positiot ja toimintakehykset, joiden mukaisesti ajatellaan ja toimitaan. On hyvä huomioida myös se, että subjektien positioita hallitaan diskursiivisilla ja institutionaalisilla ehdoilla⁵.

Nuoret tunnistavat heille asetetut positiot ja toimintakehykset, mikä on tärkeää ottaa huomioon suunniteltaessa ja toteutettaessa nuorille toimintaa: ovatko nuoret toiminnan kohteena vai nähdäänkö heidät kompetentteina toimijoina. Valta-asetelmien purkuyritykset nuorten ja toimintaa tuottavien työntekijöiden välillä kannattaa tehdä näkyväksi jo ensikohtaamisesta lähtien.

Yhteiskunnalliset reunaehdot tasavertaiseen nuorten kohtaamiseen

Nuorten kanssa työskenneltäessä on tärkeää kohdata heidät aidosti ja tasavertaisesti. Tasa-arvolaki ohjaa kohtelemaan ihmisiä tasavertaisesti riippumatta esimerkiksi sukupuolesta⁶. Yhdenvertaisuuslain⁷ säätämisen tavoitteena on ollut yhdenvertaisuuden lisääminen. Tasavertaisella kohtaamisella tässä tarkoitetaan sitä, että kaikki toimijat ovat mukana tasavertaisesti hankkeessa sekä kehittämistyössä. Yhdenvertaisuus toteutuu vain, jos kehitys tapahtuu myös niiden ehdoilla, joiden ääni on yleensä hiljaisin⁸.

Implisiittisistä valta-asetelmista kannattaa keskustella ja purkaa niitä nuorten kanssa. Tähän hyvä lähestymistapa on dialoginen asenne⁹. Kun toimintaa suunnitellaan ja toteutetaan ottaen nuoret kanssakehittäjiksi, tulee samalla purettua epätasa-arvoista asetelmaa, jossa nuori on toiminnan kohteena ja hanketyöntekijät sekä ohjaajat toiminnan määrittäjiä.

Matti – Miesten matkat työhön -hankkeessa nuoret nähdään toimijoina, tiedon tuottajina ja kanssakehittäjinä, jolloin heidän kokemuksensa ja näkemyksensä asetetaan kehittämis- ja tutkimustoiminnan ytimeen^10,11. Asetelma ei ole yksinkertainen, sillä yhteiskunnallisella tasolla nuoria pidetään usein avuntarvitsijoina eikä kompetentteina kansalaisina¹². Nuoret oppivat nopeasti siihen, että heidät määritetään toiminnan kohteiksi. Esimerkiksi eräässä Matti-hankkeen esittelytilaisuudessa nuorten työpajalla hanketta kommentoitiin hieman kitkerästi ihmetellen, miksi hanketoimijat ovat toteuttamassa toimintaa juuri tämän tietyn ryhmän kanssa: oletteko täällä, koska olemme syrjäytyneitä.

Epäilevä asenne voi johtua institutionaalisesta luottamuksesta, sillä nuorten kokemukset palvelujärjestelmistä eivät ole pelkästään positiivisia¹³. Yleensä työntekijät pyrkivät kuitenkin kohtaamaan nuoria heitä ymmärtäen, sillä he ovat tietoisia siitä, että asiakkaana olevat nuoret eivät ole yhtenäinen ryhmä¹⁴. Kohtaamiseen vaikuttaa myös tila, sillä institutionaaliseen tilaan, jossa on jo vakiintunut toimintakulttuuri, ei välttämättä ole helppoa implementoida uudenlaisia ajattelu-, ja toimintatapoja¹¹.

Tarkasteltaessa nuorten siirtymiä koulusta työelämään ja tilannetta nyky-yhteiskunnassa on syytä nostaa esille, etteivät nuorten ja nuorten aikuisten siirtymät työhön ole suoraviivaisia. Ne ovat polveilevia ja kitkaisia, koska työmarkkinat muuttuvat nopeasti – ansiotyöhön voi olla vaikea päästä. Nuoret tekevät valintojaan monenlaisissa ristipaineissa, joita aiheuttavat muun muassa yksilöiden taloudelliset ja sosiaaliset resurssit, työmarkkinatilanne ja institutionaaliset määräykset.¹⁵

Seuraavaksi esitellään erilaisia konkreettisia tapoja kohdata nuoria tasavertaisesti. Millaisia tarpeita nuorilla on kohtaamiselle ja miten ne voisi huomioida työpajatoiminnassa? Miten yhdistää persoonallisuus ja ammatillisuus kohtaamisessa?

Sanomaton tarve ja kohtaaminen

Kun pohditaan kohtaamista, on hyvä muistaa, että nuorilla on paljon sanomattomia tarpeita^16,17. Monet niistä ovat tiedostamattomia ja ne kumpuavat aiemmista elämänkokemuksista sekä edellä mainituista yhteiskunnan raameista.

Tämän kirjan ensimmäisessä osassa Arto Salonen kuvaa ihmisen kasvuun liittyviä teorioita. Jos muutamme kysymyksiksi nämä teoriat, voimme pohtia, onko nuoren mielessä ehkä tiedostamattakin seuraavia kysymyksiä (taulukko 1).

Taulukko 1. Esimerkkejä millaisia sanomattomia tarpeita nuorella voi olla

Valmentajan olisikin hyvä tunnistaa varsinkin haasteellisissa tilanteissa, mikä on nuoren sanomaton tarve. Johtuuko nuoren tulemattomuus työpajoille yllä olevan listan mukaan esimerkiksi siitä, että häneltä vaaditaan liian hankalia asioita? Kokeeko hän tekemisen itselleen turhana? Eikö hän näe osuutensa merkitystä esimerkiksi ryhmätöissä? Olisiko kyse siitä, että hän ei koe olevansa työpajan porukkaa?

“Käytösongelma on toive valeasussa.”

Valmentajan taito olisikin nähdä, mikä tarve aiheuttaa ristiriitatilanteen. Seuraava askel olisi keksiä, kuinka ohjaaja voi vastata tuohon tarpeeseen ja auttaa ohjattavaa kohti tavoitetta. Tässä kohden korostuu tasa-arvoisen kohtaamisen merkitys.

Tasavertainen kohtaaminen

Monella Matti-hankkeen nuorella oli vahva aikuisen kaipuu ja he saattoivat tukeutua vahvasti ohjaajaan hankkeen aikana. Tällöin valmentajan ansana on ottaa liian määrätietoisesti toiminta haltuun, mikä passivoi nuoria entisestään.

Toki nuorten kanssa toimimisessa valmentajalta vaaditaan itsevarmuutta, sillä monella nuorella on epävarmuuden tunteita¹⁶. Alussa ohjaajan tulee luoda selkeät raamit toiminnalle, mutta liian siloiteltu, valmis polku syö edellytykset nuoren itsenäistymiselle. Kuinka sitten tasapainotella näiden kahden vaatimuksen välillä? Alla on muutama tukikysymys, joilla voi pohtia omaa toimintaa:

• Onko nuori kohde?
• Otatko epäselvissä tilanteissa itse ohjat käsiisi vai keskustellaanko vaihtoehdoista ennen kuin ne päätetty?
  • Annatko nuorten keksiä vaihtoehtoja tyhjältä pöydältä?
  • Pyritkö ajamaan omia vaihtoehtoja nuorten ideoiden ohi?
  • Kuinka “torppaat” nuoren vaihtoehdot?
  • Puhutteko suoraan vaihtoehtojen taustalla olevista asioista? (esim. raha)
• Kun huomaat, että jotakin tulisi tehdä, kerrotko ensin huomiosi ryhmälle, pyydät kommentit ja toimitte vasta sitten?
  • Varmistatko esimerkiksi puhekierroksella tai äänestyksillä, että kaikki ryhmäläiset saavat äänensä kuuluviin?

Oleellinen kysymys on tällöin, kuinka paljon nuori voi päättää asioista. Kuinka paljon hänelle annetaan mahdollisuutta vaikuttaa toimintaan – jopa suunnittelusta lähtien? Matti-hankkeessa nuoret pääsivät halutessaan itse alusta saakka luomaan pajojen sisältöä. Tämän korostamiseksi ja kiitokseksi osallistujille annettiin todistukset siitä, että he ovat olleet mukana kehittämistoiminnassa.

Persoonallisesti ammatillinen

Eräs tekijä, joka vaikuttaa tasavertaiseen kohtaamiseen, on tasapainoilu oman persoonallisen tyylin ja ammatillisuuden välillä. Taulukossa 2 on kuvattu, kuinka näiden asioiden ei tarvitse olla ristiriidassa keskenään, vaan ne voidaan yhdistää toimivaksi kokonaisuudeksi.

Kohtaamisen näkökulmasta ammatillisuutta on kirkastaa oma työnkuva – mistä minulle maksetaan palkkaa? Se luo raamit ja fokuksen omalle toiminnalle. Joskus työnkuva voi olla epärealistisen vaativa – nuoret tulisi saada koulutukseen tai työllistymään, vaikka nuoren jaksaminen ei riitä täysipäiväiseen toimintaan. Ammatillisuutta onkin tällöin ymmärtää nuoren tarpeet ja rajat. Vastaavasti omien tarpeiden ja rajojen ymmärtäminen on tärkeää uupumisen estämiseksi.

Ammatillisen, tasa-arvoisen työskentelyn pohjalla on nuoren puolella oleminen. Tämä tarkoittaa yllä kuvatun päätösvallan lisäämistä nuorelle, vahvuuksien korostamista, kiireettömyyttä ja vaitioloa. Monella työpajatoiminnan nuorella on häpeän ja syyllisyyden tuntemuksia, jotka herkästi nousevat pintaan. Luottamuksen luominen vaatiikin aikaa – pitkän lamaantumisen jälkeen harva syttyy hetkessä!

Ammatillisuuteen kuuluu myös rajojen asettaminen. Aamuisin tulee osallistua toimintaan ajallaan ja sovitut tehtävät tulee hoitaa. Puheeksiotto ja välitön puuttuminen tekevät humanistisesta työstä ammatillisen. Työotteessa tulee toki muistaa, että vaikka nuoren tekoja emme hyväksyisi, itse nuori tulisi aina nähdä hyvänä ihmisenä.

Ammatillisuudesta puhuttaessa tulee muistaa aitous: sinun ei tarvitse esittää ammattilaista ollaksesi ammatillinen. Tilanteisiin heittäytyminen ja rentous korostuvat nuorten kanssa työskentelyssä. Uskaltamalla jakaa asioita omasta elämästäsi osoittaa sinun luottavan nuoriin. Kaiken tämän voi kiteyttää ajatukseen: ole ihminen ihmiselle!

Taulukko 2. Persoonallisesti ammatillinen kohtaaminen¹⁸

Lopuksi

Tässä artikkelissa olemme kuvanneet Matti-hankkeen kulmakiveä: tasavertaista kohtaamista. Yhteiskunta luo reunaehtoja toiminnallemme ja sanattomia tarpeita nuorille. Usein teemme työtämme järjestelmän ja työntekijän näkökulmasta – miten voisimme kääntää tämän asetelman aidosti asiakaslähtöiseksi? Tarkastelimme kysymyksiä, joiden avulla valmentajana tai ohjaajana voit pohtia tasavertaisuuden toteutumista työssäsi. Kuinka olla persoonallisesti ammatillinen? Aiheesta jatkaa Eija Raatikainen tämän kirjan artikkelissa 2.1 Ohjaavia kysymyksiä keskustelun rakentamiseksi.

Suomen mielenterveysseura on luonut vanhemmille mainion esitteen lapsen kohtaamistarpeista. Kuviossa 1 olemme muokanneet näitä ideoita, Matti-hankkeen aineistojen perusteella, huoneentauluksi työsi tueksi. Toivottavasti se päätyy seinällesi, josta voit aika ajoin tarkistaa onko oma työotteesi tasavertainen.

Kuvio 1. Huoneentaulu: Mitä nuori toivoo kohtaamiselta?¹⁹

Lähteet:

1. Alatalo, J., Mähönen, E. & Räisänen, H. 2017. Nuorten ja nuorten aikuisten työelämä ja sen ulkopuolisuus. Tem-analyysejä 76. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö.

2. Hiilamo H., Määttä A., Koskenvuo K., Pyykkönen J., Räsänen T. & Aaltonen S. 2017. Nuorten osallisuuden edistäminen: Selvitysmiehen raportti. Diak puheenvuoro 11. Helsinki: Diakonia-ammattikorkeakoulu. [Viitattu 11.9.2018]. ISBN 978-952-493-298-1 (sähköinen). Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-298-1  

3. Määttä, M. & Määttä, A. (toim.) 2015. Parempia ratkaisuja koulutuksen ja työn ulkopuolella olevien nuorten tukemiseen. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 16/2015.

4. Alhanen, K. 2007. Käytännöt ja ajattelu Michel Foucault’n filosofiassa. Helsinki: Gaudeamus, 121

5. Dean, M. 1994. Critical and effective histories. Foucault`s methods and historical sociology. London and New York: Routledge, 71

6. Finlex a 1329/2014. Tasa-arvolaki. [Viitattu 11.9.2018]. Saatavissa: https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20141329

7. Finlex b 1325/2014. Yhdenvertaisuuslaki. [Viitattu 11.9.2018]. Saatavissa: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20141325

8. Gretschel, A. & Myllyniemi, S. 2017. Työtä, koulutus- tai harjoittelupaikkaa ilman olevien nuorten käsityksiä tulevaisuudesta, demokratiasta ja julkisista palveluista – Nuorisobarometrin erillisnäyte/aineistonkeruu 2017. Helsinki: Nuorisotutkimusseura ry, 2017. [Viitattu 11.9.2018]. Saatavissa: https://urly.fi/RLT.

9. Värri, V-M. 1997. Hyvä kasvatus – kasvatus hyvään. Tampere: Tampere University Press.

10. Honkanen, K. & Poikolainen, J. & Karlsson, L. 2018. Children and young people as co-researchers – Researching subjective well-being in residential area with visual and verbal methods. Children`s Geographies. Vol. 16:2. S. 184–195. doi: 10.1080/14733285.2017.1344769

11. Pyyry, N. 2012. Nuorten osallisuus tutkimuksessa. Menetelmällisiä kysymyksiä ja vastausyrityksiä. Nuorisotutkimus Vol. 30:1. S. 35–53.

12. Kiilakoski, T. & Gretchel, A. 2012. Muistiinpanoja demokratiaoppitunnista. Millainen on lasten ja nuorten kunta 2010-luvulla. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto /Nuorisotutkimusverkosto 2012. Verkkojulkaisuja 57. [Viitattu 11.9.2018]. ISBN: 978-952-5994-25-4 (sähköinen). Saatavissa: http://www.nuorisotutkimusseura.fi/images/julkaisuja/muistiinpanoja_demokratiaoppitunnista.pdf

13. Honkanen, K. & Poikolainen, J. & Karlsson. (painossa.) Hyvinvointipalvelukokemukset tuentarvitsijan institutionaalista luottamusta rakentamassa? Tarkastelussa lapsiperheiden vanhempien sekä nuorten aikuisten kokemukset hyvinvointipalveluista. Yhteiskuntapolitiikka.

14. Aaltonen, S. & Berg, P. 2015. Nuorten ja palveluntarjoajien kohtaamiset. Teoksessa Aaltonen, S., Berg, P. & Ikäheimo, S. (toim.). Nuoret luukulla. Kolme näkökulmaa syrjäytymiseen ja nuorten asemaan palvelujärjestelmässä. Verkkojulkaisuja 84. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura 2015, s. 41–125. [Viitattu 11.9.2018] ISBN 978-952-5994-78-0 (sähköinen). Saatavissa: http://www.nuorisotutkimusseura.fi/images/julkaisuja/nuoretluukulla.pdf

15. Aaltonen, S. & Berg, P. 2018. Nuorten aikuisten siirtymät palkkatyöhön ja yrittäjyyteen. Nuorisotutkimus, Vol 36:2, S. 3–18.

16. Nurmi J.-E., Ahonen, T., Lyytinen, H., Lyytinen, P., Pulkkinen, L. & Ruoppila, I. 2018. Nuoruus. Teoksessa Ihmisen psykologinen kehitys. Helsinki: PS-Kustannus, s. 142–175.

17. Saastamoinen, M. 2006. Minuus ja identiteetti tutkimuksen haasteina. Teoksessa Rautio, P., Saastamoinen, M. (toim.). Minuus ja identiteetti, sosiaalipsykologinen ja sosiologinen näkökulma. Tampere: Tampereen yliopistopaino. s. 168–178. [Viitattu 11.9.2018]. ISBN 951-44-6840-6 (sähköinen). Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:951-44-6840-6

18. Isokorpi, T. 2014. Kohtaamisen taidot – ihminen ihmiselle, kiireettömästi ja ammatillisesti. Näkökulmia nuorten kanssa toimivien työntekijöiden osaamis- ja koulutustarpeisiin. Kohtaamisen taidot -hankkeen raportti 2014. [Viitattu 11.9.2018]. Saatavissa:  http://www.koordinaatti.fi/sites/default/files/TiaIsokorpi-Kohtaamisentaidot.pdf

19. Suomen mielenterveysseura. Kuule ja näet minut. www-esite. [Viitattu 11.9.2018]. Saatavissa: https://www.mielenterveysseura.fi/fi/esitteet/kuule-ja-n%C3%A4e-minut AArtikkelikuva: Nimimerkki ROverhate.CCO. https://cdn.pixabay.com/photo/2016/01/08/11/57/butterfly-1127666_1280.jpg

20. Artikkelikuva: Nimimerkki ROverhate.CCO. https://cdn.pixabay.com/photo/2016/01/08/11/57/butterfly-1127666_1280.jpg

Eija Raatikainen

Nuoruus  on ikävaiheena herkkää aikaa nuoren minäkuvan ja identiteetin uudelleen suuntaamiseksi. Nuoren minäkuva muuttuu lapsuudesta nuoruuteen siirryttäessä konkreettisen toiminnan kuvauksista kohti oman itsen määrittelyä: aikaa, jolloin minäkuvan sisällöt muuttuvat integroiduksi kokonaisuudeksi. Myös sosiaalisten roolien ja ideologioiden merkitys nuoren minäkuvan suuntaajina korostuu.Tällöin minäkuvan merkitys konkretisoituu erityisesti siihen, millaisia toimintastrategioita nuoret valitsevat ja käyttävät haastavissa tilanteissa.¹ Ei siis ole merkityksetöntä, millaisena nuori kokee itsensä, millaista kertomusta hän itsestään rakentaa, esittää ja ylläpitää. Millaisen minäkuvan kautta hän valitsee erilaisia toimintastrategioita ja millaista kuvaa hän haluaa itsestään muille antaa.

Identiteetti liittyy ihmisen kykyyn tarkastella itseä muiden silmin ja tapaan, jolla ihminen määrittää itseään suhteessa muihin ihmisiin, sosiaaliseen ympäristöön². Identiteetti voidaan jaotella persoonalliseen ja sosiaaliseen identiteettiin³. Persoonallinen identiteetti liittyy jatkuvuuden tunteeseen yksilön minä kokemuksessa elämänkulun muutoksissa. Sosiaalisen identiteetin Goffman (1963) määrittelee yksilön samaistumiseksi erilaisiin sosiaalisiin yhteisöihin (ryhmiin) ja niihin liittyvän johdonmukaisuuden sosiaalisissa rooleissa toimiessa.

Ihmisen identiteetin määrittely ja rakentaminen nojautuu länsimaisessa kulttuurissa vahvasti ajatteluun siitä yksilöllisenä projektina. Tämän voi havaita lisääntyneistä sosiaalisen median käyttötavoista, joissa nuori rakentaa (julkista) kuvaa itsestään. Sosiaalisen median välineet ovat keinoja tulla huomatuksi, nähdyksi. On myös nuoria, jotka varta vasten irtisanoutuvat sosiaalisen median käytöstä ja näin haluavat irrottautua tuosta tavasta rakentaa identiteettiä.

Sosiaalinen media on yksi esimerkki tämän päivän kulttuurisista mallikertomuksista, joiden kautta identiteettiä rakennetaan. Voidaan siis perustellusti kysyä, mikä on vasta itseään etsivän nuoren ohjaavan aikuisen rooli ja mahdollisuus tukea nuorta hänen identiteetin “luomisprosessissa”? Millaista kulttuurista kertomusta ohjaaja itse ylläpitää nuoruudesta? Luoko tuo kertomus turvallista liittymäpintaa nuorelle vai ohjaako se kauemmaksi?

Näin ollen ei ole yhdentekevää, millaista kertomusta nuorta ohjaava aikuinen kertoo itsestään, ympäröivästä maailmasta ja tulevaisuudesta sekä miten hänen tähän kerrontaan suhtaudutaan. Ohjaava aikuinen on nuorelle esimerkki. Millaista kuvaa hän maalaa maailmasta ja tulevaisuudesta nuorelle? Onko tulevaisuus turvallinen ja hyvä -miten nuoren esittämä kertomus itsestään siihen sopii?

Identiteetin rakentuminen voidaan ajatella siis prosessina, jossa elämänkokemuksista syntyy merkittävä ja jatkuva kertomus. Siinä yksilön nykyisyys yhdistyy menneisyyteen ja tulevaisuuteen⁴.

Ohjaaja nuoren uudelleen kerrotun identiteetin rakentajana

Identiteetti rakentuu ja muuttuu ihmisen elämänkulussa sen moninaisissa vuorovaikutuksissa. Ihminen ikään kuin kertoo itsestään itselleen sekä muille omaa tarinaansa. Näin hänen identiteettinsä muotoutuu kerta toisensa jälkeen yhä uudelleen. Tällöin on merkityksellistä se, miten hänen tarinaansa kuullaan, miten siihen suhtaudutaan ja millaista palautetta siitä hänelle annetaan.  Lieblichin, Tuval-Mashiachin ja Zilberin⁵ mukaan narratiivit ovat osa ihmisen identiteettiä niin, että ne imitoivat todellisuutta ja esittävät ihmisen sisäisen maailman ulkomaailmalle⁵. Ne rakentavat ja uudistavat⁶ samalla kertojan identiteettiä, persoonallisuutta ja todellisuutta. Kertomusten on nähty myös jäsentävän menneisyyttä ja tulevaa⁷ sekä tekevän elämästä itselle ymmärrettävää. Kertomuksiin liittyy myös sosiaalinen tietovaranto, eli se koostuu kulttuurin tarjoamista malli tarinoista⁸. Suomalainen sisu on eräs kulttuurisen selviytymistarinan metafora.

Nuoren kanssa työskentelevän aikuisen tulee olla herkkä aistimaan nuoren vuorovaikutustarve. Vuorovaikutustarpeella tarkoitetaan⁹ kohtaamisen kestoa, symmetriaa ja intensiteettiä eli sitä, kuka puhuu, kuka kuuntelee ja kuinka paljon tai vähän tilanteessa on tarvetta puhua tai kommunikoida. Onnistunut vuorovaikutus ei takaa vain hyvää mieltä, vaan vuorovaikutuksella on todettu olevan myös syvempää merkitystä, esimerkiksi kivun, masennuksen ja ahdistuksen hoidossa¹⁰. Onnistunut, empaattinen ja myötätuntoinen vuorovaikutus nuoren kanssa voi parhaimmillaan luoda nuorelle merkityksellisen, identiteettiä vahvistavan kokemuksen. Useat positiiviset kokemukset voivat vahvistaa myös hänen itseluottamustaan merkittävällä tavalla ja edistää nuoren identiteetin uudelleen rakentamisessa. Parhaimmillaan inhimillinen ja lämmin kohtaaminen käynnistää nuoren eheytymisprosessin.

Tarvitaan itseluottamusta ja uskallusta oman itsensä ja itselle tärkeiden asioiden kertomista muille. Itseluottamukselle on ominaista, että yksilö uskoo kykyihinsä. Itseluottamuksessa on olennaista myös yksilön halu luottaa itseensä, olla riippuvainen itsestään ja hyväksyä riski, joka liittyy omiin päätöksiin, omaan haavoittuvuuteen sekä itse tehtyjen päätösten seurauksiin. Riittävän hyvä itseluottamus on eduksi ja suojaa ihmistä häntä kohtaan vahingollisesti käyttäytyviltä ihmisiltä. Tarpeeksi hyvä itseluottamus suojaa ihmistä manipuloinnilta ja hyväksikäytöltä. Itseluottamus vaatii ihmiseltä itsensä hyväksymistä ja selkeää kykyä tarkastella itseään. Se vaatii myös taitoa arvioida omaa kontrollikykyä, arvostelukykyä, sopeutumista, varmuutta ja toiveikkuutta tulevaisuuden suhteen. Itseluottamukseltaan vahva ihminen arvioi itseään positiivisesti mutta kykenee myös ottamaan kritiikkiä vastaan tulevaisuuden suhteen¹¹.

Itseluottamus vaikuttaa yksilön tulkinnan välityksellä myös hänen kokemukseensa siitä, voiko toisiin ihmisiin luottaa, koska itseluottamus vaikuttaa ihmisen käsityskykyyn, tulkintoihin ja havaintoihin tapahtumista. Ihmisen ollessa epävarma omista motiiveistaan ja kyvykkyydestään myös hänen ajattelunsa ja kykynsä toimia tehokkaasti heikkenevät.¹¹ Ammattilaisen yksi keskeisimmistä ihanteista on edistää omalta osaltaan nuoren itseluottamuksen vahvistumista. Vuorovaikutus, kieli ja vahvistava kohtaamisen taito ovat tärkeitä luottamuksellisessa ihmissuhteessa, sen luomisessa, ylläpitämisessä ja rakentamisessa⁹. Luottamuksellisessa ihmissuhteessa nuori uskaltaa kertoa itsestään ja itselle tärkeistä asioita.

Kaiken kaikkiaan on näyttöä siitä, että työelämän ulkopuolella olevan nuoren on haasteellista siirtyä huono-osainen nuori -ajatuksesta ja siihen mielletyistä rooleista nuoreksi, joka tavoittelisi positiivista tulevaisuutta ja uranäkymiä. Tämän vuoksi positiivisen työidentiteetin rakentaminen nuoren kanssa on äärimmäisen tärkeää ja edellytys nuoren kyvylle nähdä maailma toisin. Ohjaajalla on suuri vastuu ja mahdollisuus nuoren uudenlaisen identiteettipuheen tukijana ja itsensä uudelleen määrittelijänä. Läsnäoleva, kuunteleva  ja ennakkoluuloton aikuinen pystyy jo pienillä teoilla auttamaan nuorta hänen identiteettipuheen uudelleen määrittäjänä ja tulevaisuususkon vahvistajana.

Lähteet

1. Ahonen, T., Lyytinen, H., Lyytinen, P., Nurmi, J.-E., Pulkkinen, L. & Ruoppila, I. 2015. Ihmisen psykologinen kehitys. Jyväskylä: PS-Kustannus.

2. Mead, G.H. 1934. Mind, Self and Society. From a standpoint of a social behaviorist. Chicago: University of Chicago Press.

3. Goffman, E.  1963. Stigma. London: Penguin. https://www.freelists.org/archives/sig-dsu/11-2012/pdfKhTzvDIi8n.pdf

4. Gaspani, F. 2018. Young-adults NEET in Italy: orientations and strategies toward The future. International Journal of Sociology and Social Policy, Vol. 38, 1/2, pp.150-164.

5. Lieblich, A., Tuval-Mashiach, R. & Zilber, T. 1998. Narrative. Research. Reading, Analysis and Interpretation. Applied Social Research Method Series. Volume 47. London: Sage Publications.

6. Ricoeur, P. 1991. Life in quest of Narrative. Teoksessa Wood, D. (toim.) On Paul Ricouer. Narrative and Interpretation. Lontoo: Routledge.

7. Misztal, B.  2003. Theories of social remembering. Philadelphia: Maidenhead. Open University Press.

8. Hänninen, V. 2000. Sisäinen tarina, elämä ja muutos. Akateeminen väitöskirja. Tampereen yliopisto, sosiologian ja sosiaalipsykologian laitos. Tampereen yliopisto. https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/67873/951-44-5597-5.pdf?sequence=1

9. Raatikainen, E. 2015. Lujita Luottamusta. Asiakassuhteen rakentaminen sosiaali- ja terveysalalla. Jyväskylä: PS- Kustannus.

10. Harra, T. 2014. Terapeuttinen yhteistoiminta. Asiakkaan osallistumisen mahdollistaminen toimintaterapiassa. Acta Electronica Universitatis Lapponiensis 156 Akateeminen väitöskirja. Lapin yliopisto Yhteiskuntatieteiden tiedekunta.

11. Govier, T. 1993. Self-Trust, Autonomy and Self-Esteem. Hypatia 8 (1), 99-120.

12. Artikkelikuva: Nimimerkki Kellepics. CC0. https://pixabay.com/fi/muotokuva-kasvot-kuunnella-puhua-3757153/

13. Artikkelikuva: Nimimerkki Ivanovgood. CC0. https://pixabay.com/fi/maali-meikit-tytt%C3%B6-kosmetiikka-2985569/

14. Artikkelikuva: Nimimerkki Free-Photos. CC0. https://pixabay.com/en/steps-stairs-up-staircase-stairway-388914/

Ann-Mari Sippu & Jaana Poikolainen

Nuoret määritellään usein yhtenäiseksi ryhmäksi, jolloin nuorten moninaisuus, mukaan lukien sukupuoli, jää näkymättömäksi. Nuoret voivat kokea olevansa miehiä tai naisia, mutta osalla heistä on muunlaisia kokemuksia.

Uutena käsitteenä on otettu käyttöön sateenkaarevuus, joka kuvaa sateenkaarinuorten sukupuolikokemuksen moninaisuutta. Sukupuolisensitiivisyyteen kuuluu erilaisten sukupuoleen liittyvien erontekojen näkyväksi tekeminen, kuten sukupuolittuneiden työnjakojen avaaminen.¹ Näin toimittiin Matti-hankkeessa. Käytännössä arkikielessä puhutaan edelleen miesten ja naisten töistä, mutta esimerkiksi nuorten ohjaustyötä tekevien on syytä olla tietoisia sukupuolittavista ajattelutavoista ja käytännöistä. Kyse on myös tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta.

Uuden nuorisolain² tavoitteena on mahdollistaa nuorten tasa-arvoisuus ja yhdenvertaisuus sekä nuorten oikeuksien takaaminen. Lain tavoitteena on myös parantaa nuorten kasvu- ja elinoloja. Yhdenvertaisuuslain³ tarkoituksena on edistää yhdenvertaisuutta ja ehkäistä syrjintää. Lisäksi sukupuoleen perustuvan syrjinnän kiellosta sekä sukupuolten välisen tasa-arvon edistämisestä säädetään naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetussa laissa⁴.

Sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisella tarkoitetaan strategiaa, jonka tavoitteena on sukupuolinäkökulman ja tasa-arvon edistäminen kaikessa toiminnassa⁵. Myös sukupuolisensitiivisissä hankkeissa tulisi huomioida sukupuolinäkökulma kaikessa toiminnassa ja kaikilla tasoilla. Sukupuolisensitiivisyys tarkoittaa myös sitä, että arvostetaan omaa sukupuolta ja nähdään se voimavarana⁶.

Sukupuolisensitiivisyys tarkoittaa tietoisuutta erilaisista sukupuolen ilmenemismuodoista, ihmisen hyväksymistä omana itsenään sekä sukupuoleen liitettyjen käyttäytymis- ja roolimallien avaamista^7,8. Nuorisotutkimusverkoston julkaisussa vuodelta 2016 Varpu Punnonen määrittelee sukupuolisensitiivistä lähestymistapaa seuraavasti:

“Sukupuolitietoinen lähestymistapa tarkoittaa sitä, että tunnistetaan sukupuolen vaikutus ihmisen elämään ja hänen tekemiinsä ratkaisuihin. Kyse ei kuitenkaan ole kullekin sukupuolelle luontaisina pidettyjen käyttäytymismallien vahvistamisesta vaan niiden näkyväksi tekemisetä. Sukupuolitietoisuus tai -sensitiivisyys viittaa siihen, että ollaan tietoisia odotuksista, joita yhteiskunta kohdistaa miehiin ja naisiin. Kun nämä odotukset on tunnistettu ja tiedostettu, niitä voidaan alkaa muuttaa moninaisuutta ja useampia vaihtoehtoja kummallekin sukupuolelle sallivaan suuntaan.”⁹

Matti-hankkeelle työstetyssä sukupuolitietoisuutta tarkastelevassa kirjallisuuskatsauksessa mainitaan, että sukupuolitietoinen ohjaustyö on aiheena todella laaja¹⁰. Tähän näkemykseen on helppo yhtyä. Sukupuolisensitiivisyyden merkitys on alettu kuitenkin vähitellen ymmärtää: stereotyyppisiä käsityksiä tarkastellaan kriittisesti. Sukupuolisensitiivinen työote nähdään kokonaisvaltaisena toiminnan filosofiana, joka ulottuu kaikkeen työhön ja toimintaan, niin asiantuntija- kuin asiakastyöhön. Nuoren näkökulmasta sukupuolisensitiivisyyttä voidaan lähestyä elämäkaariajattelun lähtökohdista, joissa nuoren elämää tarkastellaan voimavarojen näkökulmasta¹¹.

Sukupuolisensitiivisyys nuorten pajoilla –  kokemuksia Matti-hankkeesta

Matti-hankkeen nuorten työpajoilla sukupuolisensitiivisyyttä käsiteltiin pääasiassa läpäisyperiaatteella eli asia otettiin esille, kun sille oli sopiva tilanne ja ajankohta. Tavoitteena Elämänkulku-pajoilla oli tuoda näkyväksi nuorille miehille se, että miehet voivat kouluttautua ja työllistyä myös naisvaltaisille aloille, joilla on enemmän työpaikkoja tarjolla.

Sukupuolisensitiivisyys oli siis Matti-hankkeen pajoilla läpileikkaava teema, jonka ympärille liittyi keskustelua niin tasa-arvoon kuin yhdenvertaiseen kohteluun liittyen, riippumatta nuoren omista taustoista tai valinnoista. Tavoitteena oli myös tehdä näkyväksi nuorten omat elämäntarinat ja kokemukset. Hankkeen aikana pajoilla tuettiin nuorten kuulluksi ja nähdyiksi tulemista juuri sellaisena kuin hän on – omana itsenään. Nuorta arvostava kohtaaminen ja aidon dialogin mahdollistaminen olivat osa sukupuolisensitiivistä pajatoimintaa, jossa nuori kohdattiin oman identiteetin kautta. Sukupuolisensitiivisyyden huomioonottaminen välittyi myös Matti-hankkeen pajoilla toteutuneiden Mentorien narratiiveissa. Mentoreiden koulutus- ja työelämäpolut olivat hyvin erilaisia, perinteisiä sukupuoliroolejakin rikkovia.   

Muutamilla pajakerroilla katsottiin Diakonia ammattikorkeakoulun ja Miessakit ry:n Auta miestä mäessä -hankkeessa työstettyjä videoituja kertomuksia miesten tekemistä ei-tyypillisistä uravalinnoista naisvaltaiselle alalle. Esimerkkinä tässä on Lassi lastentarhanopettajan kertomus (kuva 1) työstään ja uravalinnastaan. Hänen mielestään lastentarhanopettajan työ sopii kaikille sukupuolesta riippumatta. Videon sisältöä kuvataan seuraavasti:

“Katso, kuinka Lassista tuli lastentarhanopettaja. Opiskele sinäkin tutkinto, jolla työllistyt. Korkeakoulujen yhteishaussa mukana olevat sosiaalialan koulutukset löydät osoitteesta www.opintopolku.fi.”

Kuva 1. Videoitu uratarina

Lisää Auta miestä mäessä -hankkeessa taltioituja uratarinoita löytyy täältä: Auta miestä mäessä hanke, miesten stooreja¹².

Nuorten kokemukset videoiden katselusta ja niihin liittyvistä keskusteluista vaihtelivat. Kaikki miehet eivät innostuneet videoiden katselusta, varsinkaan silloin, kun videoiden katselua haittasivat tekniset ongelmat. Aiheeseen liittyvää keskustelua saatiin kuitenkin heräteltyä.

Videot toimivat yhteisen keskustelun pohjana ja eräänlaisena herätteenä sukupuolisensitiiviselle tarkastelulle. Osa nuorista koki videot puhuttelevina tarinoina, jotka johtivat tarkastelemaan omia valintoja ja mielenkiinnon kohteita. Muutama nuori totesi, etteivät he ainakaan hakeudu sosiaalialalle ja muutama puolestaan totesi, että sosiaaliala voisi olla yksi vaihtoehto. Videoiden tarinat synnyttivät kysymyksiä myös erilaisista koulutuspoluista ja tulevaisuuden unelmista. Toisaalta videoissa esiintyneet miesten tarinat saattoivat osalle nuorista jättää muistijälkiä, joihin he palaavat myöhemmin. Videoiden tavoitteena oli myös tehdä näkyväksi miesten tarinoita, jotka toimisivat vertaisen nuoren tarinoina ja sisäisen motivaation herättäjinä.

Sukupuolittuneista ura- ja koulutusvalinnoista keskusteltiin myös hankkeen mentoreiden ja nuorten kesken. Mentorit kertoivat tekemistään koulutus- ja uravalinnoista, tarinat olivat sisällöllisesti varsin erilaisia. Mentoreista muutamat olivat työskennelleet hoitoalalla, ja yhteiskeskusteluissa kävi ilmi, etteivät kaikki nuoret suinkaan ajattele valintojaan sukupuolittuneesti, vaan aidosti omista kiinnostukseen kohteistaan käsin. Esimerkiksi yksi hankkeen pajoille osallistuneista miehistä haki ja pääsi ammattikorkeakouluun opiskelemaan terveysalaa, joka on naisvaltainen. Yli 80 % ammattikorkeakouluissa terveysalaa opiskelevista on naisia¹³.

Sukupuoleen liittyviin kysymyksiin törmätään useita kertoja elämänkulussa, ja myös siksi aiheeseen kannattaa tutustua nuorten pajoilla. Kuviossa 1 esitellään mitä ja miten asioita sukupuolisensitiivisyydestä kannattaa ottaa esille.

Kuvio 1. Sukupuolisensitiivisyys nuorten pajoilla

Nuorten pajoilla kannattaa tarkastella sukupuolisensitiivisyyttä. Nuoret ovat kiinnostuneita ihmisten elämänkulusta ja mahdollisuudesta keskustella erilaisista elämänkokemuksista. Ohjattu keskustelu aiheeseen liittyen voi voimavaraistaa nuoria ja avata nuorille uusia merkityshorisontteja.

Tutustu vielä Metropolia Ammattikorkeakoulussa tuotettuihin videoihin:

“Miehevä – Valitse oma suuntasi” koulutus- ja uravalintojen sukupuolirajojen rajoittuneisuuden lieventämiseksi.¹⁴

“Sukupuolirajojen rikkominen”, miten nuoret miehet ja naiset ovat ylittäneet uravalinnoissaan sukupuolirajoja.¹⁵

Lähteet:

1. Anttonen, E. 2017. Sukupuolisensitiivinen nuoriso- ja aikuistyö Suomessa. Humanistisen ammattikorkeakoulun julkaisuja 38. Humanistinen ammattikorkeakoulu HUMAK. Saatavilla: https://www.humak.fi/wp-content/uploads/2017/05/sukupuolisensitiivinen-nuoriso-ja-aikustyo-suomessa-erja-anttonen-humanistinen-ammattikorkeakoulu.pdf. [viitattu 24.9.2018]

2. Nuorisolaki 1285/2016. Finlex. Saatavilla: https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2016/20161285 [viitattu 22.9.2018]

3. Yhdenvertaisuuslaki 1325/2014. Finlex. Saatavilla https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20141325 [viitattu 22.9.2018]

4. Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta 609/1986. Finlex. Saatavilla: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1986/19860609 [viitattu 22.9.2018]

5. Sosiaali – ja terveysministeriö. Saatavilla: https://stm.fi/valtavirtaistaminen [viitattu 22.9.2018]

6. Anttonen, E. 2017. Sukupuolisensitiivinen nuoriso- ja aikuistyö Suomessa. Humanistisen ammattikorkeakoulun julkaisuja 38. Humanistinen ammattikorkeakoulu HUMAK. Saatavilla: https://www.humak.fi/wp-content/uploads/2017/05/sukupuolisensitiivinen-nuoriso-ja-aikustyo-suomessa-erja-anttonen-humanistinen-ammattikorkeakoulu.pdf. [viitattu 24.9.2018], 11

7. Huuki, T. 2010. Koulupoikien statustyö väkivallan ja välittämisen valokiilassa. Oulu: Oulun yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta. Acta Universitatis Ouluensis E Scientiae Rerum Socialium 113. http://jultika.oulu.fi/files/isbn9789514263613.pdf [viitattu 22.9.2018]

8. Setlementtiliitto. Saatavilla: https://www.setlementti.fi/sukupuolisensitiivisyys/sukupuolisensitiivisyys3/ [viitattu 22.9.2018]

9. Punnonen, V. 2016. Sukupuolisensitiivinen sosiaalinen nuorisotyö. Teoksessa Hoikkala,T. & Sell, A. (toim.) Nuorisotyötä on tehtävä. Menetelmien perustat, rajat ja mahdollisuudet. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, s. 605–627.

10. Nevanpää, J., Saraste, T. & Viljanen, P. 2017. Sukupuolitietoiset ohjausmallit nuorten miesten terveyden edistämistyössä. Katsaus kirjallisuuteen. Helsinki: Metropolia ammattikorkeakoulu. Saatavilla: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/138661/Nevanpaa_Saraste_Viljanen.pdf?sequence=1&isAllowed=y [viitattu 6.9.2018]

11. Anttonen, E. 2017. Sukupuolisensitiivinen nuoriso- ja aikuistyö Suomessa. Humanistisen ammattikorkeakoulun julkaisuja 38. Humanistinen ammattikorkeakoulu HUMAK. Saatavilla: https://www.humak.fi/wp-content/uploads/2017/05/sukupuolisensitiivinen-nuoriso-ja-aikustyo-suomessa-erja-anttonen-humanistinen-ammattikorkeakoulu.pdf. [viitattu 24.9.2018]

12. Diakonia-ammattikorkeakoulu. 2017. Auta miestä mäessä – Lyhyet videospotit. (video 6.3.2017) Haettu osoitteesta: https://www.youtube.com/playlist?list=PLX8L6VZCYbFLRg894O3Q1eFw-2wgFh5Lw

13. Suomen virallinen tilasto (SVT): Ammattikorkeakoulukoulutus [verkkojulkaisu]. ISSN=1799-0033. 2017. Helsinki: Tilastokeskus. Saatavilla http://www.stat.fi/til/akop/2017/akop_2017_2018-04-18_tie_001_fi.html [viitattu: 24.9.2018]

14. Metropolia Ammattikorkeakoulu. 2018. Miehevä – Valitse oma suuntasi (video 6.7.2017). Haettu osoitteesta: .https://youtu.be/npfKwF9okvI

15. Metropolia Ammattikorkeakoulu. 2018. Sukupuolirajojen rikkominen. (video 15.2.2017). Haettu osoitteesta: Sukupuolirajojen rikkominen. https://drive.google.com/file/d/13-4bG_xRuy0u-kJU5QW7r8z4Z88MrUJM/view

16. Artikkelikuva: Nimimerkki MabelAmber..CCO. https://cdn.pixabay.com/photo/2018/10/18/00/35/people-3755342_1280.jpg