valo – KOHTAA NUORI

3.1 Hankkeen tavoitteet, tulokset ja jatkohanke

3.12.20186.11.2018 kirjoittaja valo

Teija Rautiola, Jaana Poikolainen & Arja Liinamo Matti-hankkeessa on kehitetty ohjausmenetelmiä nuoren miehen omaehtoisuuden, sosiaalisuuden ja pystyvyyden tukemiseksi. Hanke on suunnattu 15–29-vuotiaille miehille, ja sillä vähennetään ylisukupolvista työttömyyden ja syrjäytymisen kierrettä. Hankkeen aikana on tehty monitasoista yhteistyötä, ammattikorkeakoulujen, toisen asteen ammatillisen oppilaitoksen, kolmannen sektorin ja yritysyhteistyökumppaneiden kesken. Matti – miesten matkat työhön -hanke (2016–2018), sen kohderyhmä, toiminnot, tavoitteet ja ajoitus ovat täysin linjassa hallituksen toimintasuunnitelman kärkihankkeen (2016–2018) kanssa. Kärkihankkeessa edistetään terveyttä ja hyvinvointia sekä vähennetään eriarvoisuutta suuntaamalla toimintaa haavoittuvimmassa asemassa oleville. Kärkihankkeen tavoitteena on, että eriarvoisuuden ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin toiminnassa otetaan käyttöön näyttöön perustuvia, hyväksi havaittuja toimintamalleja, jotka edistävät nykyistä paremmin heikoimmassa asemassa olevien väestöryhmien hyvinvointia, terveyttä ja vastuunottokykyä1. Matti-hankkeen rahoittaja on Euroopan sosiaalirahasto ESR. Hankkeen päätoteuttaja on Metropolia Ammattikorkeakoulu ja osatoteuttaja Kaakkois-Suomen Ammattikorkeakoulu XAMK. Toimintaympäristöinä ovat nuorten työpajat, Stadin ammattiopiston Metallipaja Helsingissä sekä OTE Nuorten työpaja ja Parik-säätiön työpajat Kouvolassa. Matin työpaketit sisällytettiin osaksi työpajojen toimintaa, jonne nuoret hakeutuivat paikallisten TE-toimistojen ohjaamina. Valtakunnallinen työpajayhdistys ry. hallinnoi osaa työpajoista ja niitä on ympäri Suomea yli 700. (Tämä ei koske Parik-säätiötä.) Muita yhteistyökumppaneita olivat Kouvolan Kaupunki ja Pelillisyyspajoihin (työpaketti 2) liittyneet yritykset. Toimintaan osallistuivat Helsingissä Chebici ja Baiks (ent. Suomen Polkupyörätukku) ja Kouvolassa Tykkimäen vapaa-aikakeskus Oy, Kouvolan lakritsi Oy ja Parik-säätiön Ekomaa. Lisäksi nuoret saivat XAMKin Matti- ja Summa -hankkeilta toimeksiannon kehittää sisältöjä digitaaliseen työllistymis- ja hyvinvointipeliin; Hamina 1810 Työ ei koskaan muutu. Matti-hankkeen monitasoiset tavoitteet – keskiössä elämäänsä tyytyväinen nuori mies Matti-hankkeen tavoitteet kuvataan yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan tasolla. Hankkeen merkitys on yhteydessä ylisukupolvisen syrjäytymiskierteen ehkäisyyn, nuorten miesten osattomuuden lieventämiseen ja sen katkaisuun. Yksilön tavoitteet liittyvät syrjäytymisuhan alla elävän nuoren miehen oman elämänhallinnan ja tulevaisuusorientaation herättämiseen. Työttömien nuorten miesten näkökulmasta hankkeen tavoitteena ovat osaamisen ja pystyvyyden kokemukset, joilla ruokitaan motivaation heräämistä koulutukseen ja työhön hakeutumiseen. Ne vaikuttavat positiivisesti nuoren osallisuuden kokemuksiin ja edistävät omaehtoisuutta2. Yhteisön tavoitteet puolestaan korostavat nuorten tukipalveluissa moniasiantuntijuuden kehittämistä yhteistyössä sivistystoimen sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen kanssa. Yhteiskunnan tavoitteet tuovat esille koulutus- ja työurien edistämisen. Ne sisältävät työllisyyden, työvoiman liikkuvuuden ja sukupuolen eriytymisen lieventämisen työhön ja koulutukseen suuntautumisessa sekä naisten ja miesten tasa-arvon edistämisen. Lisäksi siihen sisältyvät tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan (TKI) sekä koulutuksen kehittäminen. Nuori mies oman elämänsä sanoittajaksi vierellä kulkijoiden sparrauksella Hankkeen työpakettien suunnittelua ja toteutusta ohjasi universaali motivaatioteoria, itsemääräämisteoria1. Toiminnallisuuteen perustuvissa Elämänkulku- ja Pelillisyyspajoissa haastettiin nuoret toimintaan ja osallistettiin yhteiseen tekemiseen, millä saatiin esille kunkin osaaminen ja vahvuudet, myös niistä puhumista harjoiteltiin. Nuoren kokemustietoa ja mielipiteitä arvostettiin, heistä oltiin aidosti kiinnostuneita, mikä välittyi avoimessa vuorovaikutuksessa. Nuoren omaa elämänhallintaa vahvistettiin pystyvyyden, omaehtoisuuden ja sosiaalisuuden uusilla kokemuksilla2. Tutkimusten mukaan sosiaalisten suhteiden, pystyvyyden ja omaehtoisuuden kokemuksilla on selkeästi yhteys yksilön hyvinvointiin ja terveyteen. Aito kokemus itsestä toteutuu parhaiten muiden keskuudessa ja herkkyys vuorovaikutukseen etenee nuoren omien voimavarojen vahvistuessa ja kykyjen karttuessa3. Elämänkulkupajoihin osallistuneiden mentoreiden, vertaisten aikuisten vierailut olivat nuorille tärkeitä kohtaamisia. Nuorten mukaan mentoreiden iällä on samaistumisen kannalta kuitenkin merkitystä, he eivät saisi olla liian vanhoja. Mentorit auttoivat elämänkulkutarinoidensa välityksellä nuorta oivaltamaan omia selviytymiskeinojaan ja vaihtoehtoisia mahdollisuuksiaan. Elämänkulun moninaista kirjoa läpikäytiin yhdessä mentorin, nuorten ja työpajan valmentajien ja ohjaajien kesken, hyödyntäen toiminnallisia menetelmiä. Yhdessä valmistettu ateria ja yhteisruokailu olivat toiminnallisia menetelmiä, jotka vahvistivat nuoren yhteisöllisyyden, sosiaalisuuden ja ryhmäytymisen kokemuksia. Pelillisyyspajoihin kutsuttiin mukaan yrityksiä, jotka asettivat haasteita nuorten ratkaistaviksi. Nuoren kokemusmaailmassa sitoutuminen yhteistoiminnalliseen projektityöskentelyyn muodostui tärkeäksi henkisen kasvun elementiksi. Aito kontakti työpajan ulkopuoliseen yritysyhteistyökumppaniin vahvisti nuoren pystyvyyden ja osaamisen kokemuksia. Yhdessä toteutettu projektityöskentely edisti nuorten ryhmäytymistä, rikastutti osallistumista ja herätti omaehtoisuuden kokemuksia. Nuoret ilmaisivat kiinnostuksen koulutukseen ja uskon työelämässä selviytymiseen vahvistuneen Matin pelillisyyspajoilla saatujen kokemusten myötä. ” No nyt me tehään semmosest parist jopost semmost tandemjopoo mitä ei oo ikinä ennen tehty.” Tuloksena kaksi ohjausmallia tukipalveluihin – nuorille avain terveeseen elämään Matti-hankkeessa on tuotettu kaksi ohjausmallia, jotka on osittain rakennettu universaalin motivaatioteorian, itseohjautuvuusteorian pohjalta (ks. lisää Arto Salosen artikkelista) ja, joissa läpileikkaavana teemana kulkee sukupuolisensitiivisyys. Ohjausmallit ovat: 1.Elämänkulkupajat + mentorit 2. Pelillisyyspajat + yritysyhteistyökumppanit Ohjausmallien tavoitteena on vahvistaa nuoren omaehtoisuuden kokemuksia ja omien voimavarojen tiedostamista, sekä oman elämäntilanteen hahmottamista. Nämä aktivoituvat myös koherenssin, yhteenkuuluvuuden tunteen avulla. Sivutuotteena tunne omista vaikuttamisen mahdollisuuksista hyvinvointiin ja terveyteen myös vahvistuvat nuorella. Lisäksi voimavarojen, mahdollisuuksien ja aiemmin stressiä aiheuttaneiden tekijöiden suhde painottuu toisin; omien vahvuuksien havaitsemisen kautta positiiviset asiat elämässä saavat merkityksellisemmän otteen. Tällä tavalla esiin saatu nuoren hyvinvointiin ja terveyteen johtava kehityskulku mukailee salutogeneesiä4. (ks.lisää artikkelista 1.2). Ohjausmallien kehittämisprosessiin osallistuivat ammattikorkeakoulujen asiantuntijat, työpajojen valmentajat ja heidän rinnallaan Elämänkulkupajojen (työpaketti 1) mentorit, ja osaltaan myös Pelillisyyspajojen (työpaketti 2) yritysyhteistyökumppanit. Yhteistoiminnalliseen kehittämiseen osallistuivat myös Matti-hankkeen nuoret miehet (N=30) teemahaastattelujen kautta. Heiltä on saatu paljon arvokasta kokemustietoa heidän elämänkulustaan, heille tärkeistä elämän käännekohdista ja tukipalvelujen herättämistä tunnelmista. Haastatteluaineistot ovat tärkeinä tiedon lähteinä ohjanneet Matin menetelmiin perustuvaa palvelumuotoilua ohjausmallien kehittämiseksi. Moniasiantuntijuus ja palvelusektorien verkottuminen tukevat parhaiten elämänhallinnan vaikeuksissa hapuilevaa ja ilman suuntaa elävää nuorta. Matin verkkojulkaisun avulla levitetään näitä ohjausmenetelmiä nuorten työpajoille, sosiaali-ja terveysaloille ja muihin nuorten tukipalveluihin. Jatkohanke: Mentoring NEETs – Generational intelligent mentoring of NEET young Matti – Miesten matkat työhön -hankkeen kokemusten perusteella Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa suunniteltiin jatkohanke, jolle haettiin ja myönnettiin ESR-rahoitus (2018–2021). Kyseessä on kansainvälinen hanke, jossa kumppaneina ovat puolalainen BD Center ja bulgarialainen NGO Peonies. Kummallakin organisaatiolla on laaja kokemus NEET-nuorten kanssa työskentelystä, ja NEET-nuorten määrä näissä maissa on korkea. Hankkeessa Mentoring NEETs – Generational intelligent mentoring of NEET young kehitetään yhdessä nuorten sekä kotimaisten ja kansainvälisten kumppaneiden kanssa muun muassa online mentorointimallia ja työstetään digitaalinen opas sukupolviälykkääseen mentorointiin. Perusta mentoroinnille luodaan työstämällä ensin katsaukset jo käytössä olevista mentorointimalleista ja nuorten tukipalveluista. Sukupolviälykäs mentorointi vaikuttaa parhaimmillaan positiivisesti sekä mentorin että mentoroitavan hyvinvointiin, ja edesauttaa nuorten pääsyä koulutukseen tai työllistymistä. Nuorten palvelut ovat edelleen hajautetusti tarjolla monissa kunnissa, joten nuoret tipahtavat helposti yhteiskunnallisesta turvaverkosta, jos voimat eivät riitä avun hakemiseen. Nuorten näkökulmasta toimivat palvelujärjestelmät kannattaisi kartoittaa ja käyttää tätä tietoa palveluiden järjestämiseen. Palveluiden äärelle hakeutumista voidaan tukea käyttämällä pelillisiä keinoja. Lähteet: Sosiaali- ja terveysministeriö. 2016. Kärkihanke. Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen ja eriarvoisuuden vähentäminen. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2016: 50. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3832-8 ks. myös Arto Salosen artikkeli 1.1 Deci, E. L. & Ryan, R. M. 2000. The ‘what’ and ‘why’ of goal pursuits: Human needs and the self-determination of behavior. Psychological Inquiry, 11, … Lue lisää

2.1 Ohjaavia kysymyksiä nuoren sisäisen motivaation herättämiseksi

5.12.20186.11.2018 kirjoittaja valo

Eija Raatikainen Tässä artikkelissa esitellään ajatuksia ohjaaviksi kysymyksiksi nuorten sisäisen motivaation herättämiseksi. Kysymykset on jaoteltu kolmen pääotsikon alle, jotka on mukailtu Deci & Ryanin1,2 itsemääräämisteorian mukaan. Teorian mukaan ihmisen motivaatio voidaan jakaa sisäiseen ja ulkoiseen motivaatioon. Sisäinen motivaatio syntyy ihmiselle itselle tärkeistä ja kiinnostavista asioista. Sisäinen motivaatio on keskeinen tekijä ihmisen toiminnan ohjaamisessa. Sisäisen motivaation myötä tekemiseen syntyy ilo ja tarkoitus. Sen sijaan ulkoisen motivaation vallitessa ihmisen toiminta perustuu ulkoisesti muodostettuihin motivaattoreihin, kuten esimerkiksi palkkioihin. Tällöin asioita tehdään positiivisen ulkoisen hyödyn takia, ei sisäisen kiinnostuksen innostamana. Huomionarvoista on kuitenkin se, että ulkoinen motivaatio voi sisäistyä ihmisen sisäiseksi motivaatioksi. Erityisesti ihmisen sosiaalisella ympäristöllä on merkitystä yksilön motivaatioon ja sen syntyyn1,2. Parhaimmillaan nuoren sisäinen motivaatio edistää hänen toimijuuttaan sekä auttaa häntä uskomaan itseensä ja tulevaisuuteensa. Nuoren usko itseensä puolestaan luo hänelle rohkeutta pyrkiä tavoittelemaan hänelle tärkeitä asioita. Tällöin kannustava ja tulevaisuuden toivoa ylläpitävä ilmapiiri synnyttää nuoressa sisäisen motivaation, vaikka lähtökohta toimintaan olisikin alun perin ollut ulkoisesti ohjautunutta. Kun nuori tulee omasta osaamisestaan tietoiseksi, kokee ryhmässä hyväksytyksi tulemisen tunnetta ja kokee mahdollisuuksia vaikuttaa itseä koskeviin asioihin, johtaa se parhaimmillaan nuorta vahvistavaan kokemukseen ja motivaation syntyyn. Toisin sanoen, omasta osaamisesta tietoiseksi tuleminen (kyvykkyys/pätevyys), ryhmään kuulumisen kokemus (yhteisöllisyys) ja mahdollisuus vaikuttaa itseä koskeviin asioihin (autonomia) ovat Deci ja Ryanin1,2 mukaan ratkaisevia tekijöitä ihmisen sisäisen motivaation herättämiseksi.2 Kyse on ihmisen psykologisista perustarpeista. Kyseisten tarpeiden estyminen saattaa heijastua negatiivisesti myös ihmisen sinnikkyyteen, suorituskykyyn tai mielen hyvinvointiin2. Autonomian vastakohtana on ihmisen itsensä ulkopuolelta tuleva ohjeistaminen ja normittaminen, joka saattaa tuottaa voimattomuutta.2 Suorat neuvot ja ohjeet puolestaan saattavat olla esteenä sisäisen motivaation heräämiseen. Kuvio 1. itsemäärämisteorian osa-alueet1,2 Kyvykkyys/pätevyys Autonomia Yhteenkuuluvuuden tunne/yhteisöllisyys Ihminen saa itselleen optimaalisia haasteita ja selviytyy niistä, hän kehittyy. Omiin toimintoihin liittyvä itseluottamus on olemassa ja vahvistuu lisää. (Hän tiedostaa/häntä autetaan tiedostamaan ja tunnistamaan oma osaamisensa). Mahdollisuus vaikuttaa itseä koskeviin asioihin niin, että toiminta määräytyy huomioiden ihmisen mielenkiinnon kohteet ja arvot. Tunne yhteydestä muihin ihmisiin. Yhdessä oleminen, vuorovaikutus ja hyväksytyksi tuleminen. Keskinäinen huolenpito Teorian mukaan motivaation puutteen vastakohta sisäiselle ja myös ulkoiselle motivaatiolla, sillä siitä puuttuu kokonaan motivaatioon kuuluva itsemääräämisen tai kohdennetun käyttäytymisen suhteen. Täydellinen motivaation puutteesta puuttuu toimintaa ylläpitävä virike tai tavoite. Motivaation herääminen on edellytys myös tulevaisuussuuntautuneelle toiminnalle. Kuvio 2. Motivaation tasot1,2 Motivaation puute Ulkoinen motivaatio Sisäinen motivaatio Ei ole tavoitetta ja tarkoitusta Ei tehokkuuden/tarkoituksen tunnetta/merkitystä. Asiat eivät ole itselle tärkeitä tai kiinnostavia. Itsemäärämisen tunne puuttuu. Toiminta ohjautuu kontrollin tai palkkion keinoin. Ulkoinen motivaatio voi kuitenkin sisäistyä, siihen voi löytyä innostus ja kiinnostus. (esim. urheilu, työstä maksettava palkka jne.) Itselle tärkeä ja mielenkiintoinen asia motivoi eteenpäin. Vahvistavalla vuorovaikutuksella motivaatio esiin Ohjaavien kysymysten tavoitteena on tukea ohjaajien ohjaustyötä ja vahvistavaa vuorovaikutusta. Parhaimmillaan onnistuneet ohjauskeskustelut vahvistavat nuoren sisäistä puhetta sisäisen motivaation löytämiseksi ja toimijuutensa6 edistämiseksi. Myönteinen ohjaussuhde on nuorelle uusi mahdollisuus uuden ja elinvoimaisemman narratiivin (identiteetin) rakentamiseksi (ks. artikkeli 1.4). Ohjaus on vuorovaikutusta, jossa ihmiset kohdataan tietoineen, taitoineen, reaktioineen ja tunteineen6. Dialogi on eräs keino tehdä vuorovaikutuksesta kaikkia osapuolia vahvistava ja myönteinen kokemus. Dialogissa tulee olla valmis uuteen ja ennakoimattomaan kohtaamiseen. Dialogisessa kohtaamisessa ei aina ole vastauksia – eikä tarvitse ollakaan. Dialogissa on keskeistä aktiivinen kuuntelu, ymmärtävä läsnäolo, herkkyys ja ennakoimattomuus uuden äärellä. Dialogi edellyttää kykyä kestää tilanteen herättämät moninaiset tunteet. Ohjaajan itsetietoisuus, kyky kohdata ja käsitellä omia tunteita, on uudelleen suuntaavan ja onnistuneen vuorovaikutuksen avaintekijöitä. Ohjaajalta vaaditaan emotionaalista kompetenssia 5. Hän on nuorelle välittävä ja kannustava aikuinen, joka osaa tarpeen vaatiessa myös rakentavasti rajata ja vastuuttaa nuorta. Onnistunut dialogi ja välittävä ohjaussuhde tekevät sen mahdolliseksi. Ohjaussuhteessa toimiminen edellyttää sen osapuolilta tulevaisuussuuntautuneisuutta, itsereflektiota ja toimintakykyä6. Parhaimmillaan onnistunut keskustelukulttuuri mahdollistuu turvallisessa ja luottamuksellisessa ohjaussuhteessa. Keskustelukulttuurilla tarkoitetaan paneutuvien keskustelujen sarjaa, jossa ohjauksen osapuolet perehtyvät antaumuksella keskusteluun, luoden yhteisen “kielen”6. Yhteinen rakentava kieli ja positiivinen palaute voi parhaimmillaan tukea myös nuoren minäpystyvyyttä. Inhimillisessä toiminnassa, kuten ohjauksessa ovat aina läsnä myös tunteet. Tällöin tarvitaan kykyä tunnistaa tunteiden läsnäolo ja niiden vaikutus ohjaukseen6. Tunteilla on suuri, toimintaa ohjaava voima, joka liittyy kiinteästi myös motivaatioon. Tällöin ohjaussuhteessa on myös hyvä tiedostaa, että tunteiden tarttumiseen ei tarvita kuin puoli minuuttia7. Ilmiöstä on hyvä olla tietoinen. Ohjaajalta vaaditaan reflektiokykyä ja mentalisaatiota. Mentalisaatio8,9 on kykyä ymmärtää muita, kykyä pitää muiden mieli omassa mielessä. Edellisten lisäksi tulee huomioida myös luottamus10 ja empaattinen kohtaaminen ohjauksessa. Tämä esimerkiksi siksi, että empaattinen kohtaaminen ei ole eduksi vain ohjattavalle, mutta myös työntekijälle itselleen, koska empatian on todettu vähentävän työntekijän loppuun palamista ja edistävän työssä jaksamista11. Empaattista kohtaamista voi harjoitella ja oppia lisää12,13. Parhaimmillaan se siirtyy koko yhteisön voimavaraksi, tavoiteltaessa kunkin pystyvyyttä, autonomiaa ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Seuraavaksi esiteltävät ohjauskysymykset pohjautuvat edellä esitettyyn itsemääräämisteorian1,2 kolmeen keskeiseen teemaan. Kysymykset ovat sovelluksia kyseisen viitekehyksen toteutumiseksi arkisessa keskustelussa nuoren kanssa. Kysymykset on jaoteltu kolmen otsikon alle. Nämä ovat a) PÄTEVYYS: nuoren saama positiivinen palaute osaamisestaan saa hänet uskomaan itseensä. b) AUTONOMIA: nuoren kokemus mahdollisuuksista vaikuttaa omiin asioihin/päätöksiin lisää kokemusta itsemääräämisoikeudesta/yksilöllisyydestä. c) YHTEENKUULUVUUS/YHTEISÖLLISYYS: ryhmään hyväksytyksi tulemisen kokemus edistää nuoren itsearvostusta. Alla esitettävän huoneentaulun tavoitteena on nuoren pystyvyyden, autonomian ja yhteenkuuluvuuden tunteen lisääntyminen. Taulun tavoitteena on auttaa nuoria itse huomioimaan omassa toiminnassaan ja muiden nuorten toiminnassa pystyvyyden, autonomian ja yhteenkuuluvuuden piirteitä. Oletus on, että näiden osatekijöiden voimistuessa myös motivaatio kasvaa. Ohjaus voidaan nähdä sekä yksilökohtaisena että ryhmä-/yhteisökohtaisena, jolloin ohjaussuhteessa on hyvä asettaa tavoitteet. Yhteisön keskustelukulttuuri muodostuu tulevaisuussuuntautuneeksi, tuoden esille motivaatiota ylläpitäviä ja edistäviä osa-alueita. Huoneentaulu voi tukea yllämainittujen tavoitteiden saavuttamista. Ohjaajat voivat kysymysten avulla tukea nuorta omaan sisäiseen puheeseen pystyvyydestä, autonomiasta ja yhteenkuuluvuuden tunteestaan. Parhaimmillaan kysymykset ohjaavat nuoren sisäistä puhetta (ks. myös artikkeli 1.4) kohti vahvempaa pystyvyyden, autonomian ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Kuvio 3. Huoneentaulu pystyvyyden, autonomian ja yhteenkuuluvuuden vahvistamiseksi ohjauksessa Pystyvyys Autonomia Yhteenkuuluvuuden tunne ”Nuoren saama positiivinen palaute osaamisestaan saa hänet uskomaan itseensä. ” ”Nuoren kokemus mahdollisuuksista vaikuttaa omiin asioihin/päätöksiin lisää kokemusta atonomiasta.” ”Ryhmään hyväksytyksi tulemisen kokemus edistää nuoren itsearvostusta.” Pätevyyteen ohjaavat kysymykset: Autonomiaan ohjaavat kysymykset: Yhteenkuuluvuuteen ohjaavat kysymykset: Missä olet onnistunut tänään? Miten huomenna tulet onnistumaan, missä asiassa? Mistä/keneltä sait tänään hyvää palautetta? Annoitko itse muille hyvää palautetta (kenelle)? Pyysitkö tarvittaessa apua? Saitko apua? Mitä haluaisit tänään oppia? Saitko valita sen mitä tänään teit (pajalla)? Kannoitko vastuun välineistä/työkaluista pajalla? Huolehditko aikatauluista? Neuvottelitko rohkeasti ja selkeästi sinulle tärkeistä asioista? Vaikutitko päivän kulkuun? Teitkö tänään yhteistyötä jonkun (kenen) kanssa? Miten vietit taukosi, kenen kanssa? Pyysitkö kaveria kahville/tauolle mukaan? (laitoitko tee veden/kahvin kiehumaan)? Miten huomioit työpaja-kaverin tänään? Pyysitkö … Lue lisää

3.2 Hankkeen työpajojen prosessiarviointi

21.12.20186.11.2018 kirjoittaja valo

Auli Jungner ja Jaana Poikolainen Matti-hankkeen arviointia toteutettiin monella tavalla siihen osallistuneiden nuorten ja hankkeen toimijoiden taholta. Työpajoilla hankkeen fasilitaattoreiden tehtävänä oli ohjata toimintaa ja ryhmäprosessia siten, että siitä tulee rikastava ja osallistujien voimavarojen varaan rakentuva. Fasilitaattorit ovat samalla toimineet ikään kuin toimintatutkimuksen tekijän roolissa havainnoimalla ja tuottamalla monenlaista aineistoa työpajatoiminnan arviointia varten. Tässä artikkelissa kuvataan hankkeen prosessia kahden, fasilitaattoreille tehdyn ryhmähaastattelun pohjalta. Haastatteluihin osallistui kuusi henkeä. Hankkeen pajojen merkitystä arvioi lisäksi kaksi työpajaohjaajaa, joista toinen työskentelee Helsingissä ja toinen Kouvolassa. Päätavoitteena Matti-hankkeessa on ollut kehittää voimavaraistavia sukupuolisensitiivisiä ohjausmalleja 16–29-vuotiaiden työpajatoiminnassa mukana olevien miesten subjektiuden vahvistamiseksi ja omien voimavarojen tunnistamiseksi. Tätä kautta on pyritty tukemaan heidän mahdollisuuksiaan olla täysivaltaisia yhteiskunnan jäseniä ja saada työ- tai opiskelupaikka sekä vahvistettu sukupuolten välistä tasa-arvoa. Helsingissä yhteistyökumppanina on ollut vuosina 2017–2018 Stadin ammattiopiston Metalliverstas ja Kouvolassa OTE Nuorten työpajat sekä Parik-säätiö sr, joista jälkimmäinen oli mukana toteuttamassa Pelillisyyden pajoja touko-kesäkuussa 2018. Työpajoilla toteutetuissa Elämänkulkupajoissa ja Pelillisyyspajoissa on pyritty tukemaan nuorten miesten osallisuutta ja toimijuutta. Pelillisyyspajoilla on tuotettu yhdessä ratkaisuja asiakasorganisaatioiden asettamiin erilaisiin haasteisiin pelillisyyden keinoin. Hankkeen tavoitteiden toteutumiseksi on hankesuunnitelmassa luotu eräänlainen ohjelmateoria, jonka kykyä tuottaa toivottuja tuloksia tarkastellaan fasilitaattoreiden havaintojen ja kokemusten pohjalta. Tarkoituksena on realistisen arviointitutkimuksen mallia noudattaen pyrkiä testaamaan ohjelmateorian toimivuutta ja saada vastauksia kysymykseen: onko teoria toiminut toivotulla tavalla ja miten sitä voitaisiin edelleen kehittää1). Matti-hankkeen projektisuunnitelmasta on alla olevaan taulukkoon 1. koottu hankkeen keskeiset toiminnot, joilla on perustelunsa hankkeen ohjelmateoriassa (ks.Arto Salosen artikkeli 1.1). Ohjelmateoria tarkoittaa perusteltuja käsityksiä siitä, miten ja miksi intervention ajatellaan vaikuttavan. Konkreettisten toimenpiteiden oletetaan aiheuttavan osallistujissa muutosvoimia (mekanismeja), jotka edistävät tavoiteltua muutosta1). Taulukko 1. Nuorten pajatoiminnan vaikutukset Toiminto / menetelmä Mekanismi, joka edistää tavoiteltua muutosta Motivointi, voimavarojen tunnistaminen ja osallisuuden vahvistaminen Tietojen, taitojen ja osaamisen näkyväksi tekeminen ja kokemus osaamisesta motivoivat. Yhteisöön, kuten työpajaan, liittyminen ilmenee osallisuuden kokemisena. Elämänkulkujen avaaminen Nuorten miesten osallisuuden ja elämän merkityksellisyyden kokemukset sekä voimavarojen ja pystyvyyden tunne omaan elämänkulkuun vaikuttamisessa lisääntyvät. Mentorointi Nuorten miesten on mahdollista liittää omat kokemuksensa laajempaan yhteyteen. Ulkopuolisuuden, toiseuden, osattomuuden ja voimattomuuden kokemukset vähenevät ja nuoret vahvistuvat omassa subjektiudessaan ja toimijuudessaan. Käyttäjälähtöinen palvelumuotoilu Aikaisempien palvelukokemusten kuvaaminen ja analysointi tuottaa tietoa siitä, millaista tukea nuoret työttömät miehet tarvitsevat ja miten palvelujärjestelmää pitäisi kehittää vastaamaan heidän tarpeisiinsa. Kohderyhmän erityispiirteiden ja tarpeiden huomioiminen johtaa toimivien uusien ratkaisujen löytämiseen. Pelillisyys Voimistaa kokemusta osaamisesta, yhteistoiminnallisuudesta ja oppimisesta sekä omaan elämään vaikuttamisesta. Kasvattaa toiminnan jatkamismotivaatiota ja työskentelyn houkuttelevuutta. Lisää hauskuutta ja innostavuutta. Sukupuolisensitiiviset ohjausmallit Tähtäävät nuorten miesten terveyttä suojaavien ja vahvistavien tekijöiden kehittämiseen sekä osallisuuden edistämiseen kehittämällä heidän voimavarojaan, mahdollisuuksiaan ja valmiuksiaan esimerkiksi koulutuksen ja työllistymisen suhteen. Kahdella ensimmäisellä toteutuskerralla Elämänkulkupajoja ja Pelillisyyspajoja toteutettiin 2–3 tuntia kerran viikossa 6–10 viikon ajan. Lisäksi tässä arvioidaan kokemuksia Pelillisyyden pajasta, jota toteutettiin kolmannella pilotointikierroksella Kouvolassa. Toimintaa toteutettiin kuuden viikon ajan kolmena päivänä viikossa kuusi tuntia päivässä. Motivointi, voimavarojen tunnistaminen ja osallisuuden vahvistaminen Perusedellytyksenä toimivan ryhmän syntymiselle fasilitaattorit pitivät sen pysyvyyttä ja yhtenäisyyttä. Luottamuksellista ilmapiiriä on ollut haastavaa saada aikaan, jos nuoret ovat vaihtuneet kesken pajajakson ja heidän motivaationsa osallistua on lisäksi ollut kovin vaihteleva. Ryhmädynamiikan toimimisen ja yksilöiden kohtaamisen yhteensovittaminen on haaste, jonka kanssa fasilitaattorit ovat joutuneet ajoittain kamppailemaan. Kun mukana on nuoria, joita työpajatoiminta ei kiinnosta, he saavat helposti muutkin mukaansa passiivisiksi. Tärkeäksi koettiin se, että nuoret tulevat mukaan vapaaehtoisesti eikä heitä pakoteta, vaikkakin motivaation on toisaalta havaittu vahvistuneen työskentelyn edetessä. Hankesuunnitelmaan kirjatut motivaatioon liittyvät tavoitteet koettiin haastaviksi saavuttaa muutaman työpajatapaamisen aikana ja havaittuja myönteisiä muutoksia on lisäksi vaikea osoittaa hankkeen ansioksi. Tietojen, taitojen ja osaamisen näkyväksi tekeminen ja osallisuuden kokemuksen vahvistaminen on prosessi, joka vaatii aikaa ja jonka arviointi on haasteellista ulkopuolisen silmin. Nuorten henkilökohtainen haastattelu on paras keino saada selville hankkeessa toteutettujen toimenpiteiden merkitystä yksilöille. Fasilitaattorit pitivät tärkeänä herkkyyttä tunnistaa nuorten taustojen ja haastavienkin elämänkokemusten vaikutusta ryhmässä toimimiseen ja korostivat nuoren oikeutta osallistua omien voimavarojensa mukaan. Nuorille painotettiin heti työpajatoiminnan alussa, että on hyväksyttyä olla taustalla ja hiljaa, jos se tuntuu itsestä luontevalta. Osallisuuteen ei siis ketään pakotettu, sen sijaan nuorten omaehtoisuutta ja subjektiutta korostettiin. Yllättävää onkin ollut huomata, miten nopeasti nuoret kuitenkin lähtivät aktiivisesti mukaan toimintaan ja pajoille syntyi ilmapiiri, jossa jokaisella on mahdollisuus osallistua, jos niin haluaa. Työpajaohjaajilta saadun palautteen mukaan nuoret keskustelevat hankkeen toteuttamilla pajoilla enemmän verrattuna työskentelyyn yleensä pajoilla. Fasilitaattoreiden mukaan selityksenä on se, että hankkeessa vuoropuhelulle on varattu tietty aika ja paikka ja sille on ollut selvä funktio ja lupa. Kouvolan Pelillisyyden pajoilta (Parik-säätiö) hankittujen kokemusten mukaan pajojen keston on hyvä olla pidempi kuin mitä alkuperäiseen suunnitelmaan oli kirjattu. Kerran viikossa toteutettu 2–3 tuntia kestävä pajatoiminta jää helposti irralliseksi muusta työpajojen toiminnasta. Kun pajatoimintaa on tarjolla esimerkiksi kolmena päivänä viikossa kuuden tunnin ajan, sitoutuvat nuoret toimintaan, osallisuus ja käsitys itsestä osaajana kohenevat ja ryhmädynamiikka nivoutuu toimintaa tukevaksi: toimitaan tavoitteellisesti yhteisen päämäärän tavoittamiseksi. Elämänkulkujen avaaminen ja mentorointi Hankkeen tavoitteena on ollut rohkaista miehiä ilmaisemaan ja kuvaamaan haluamallaan tavalla heille merkityksellisiä elämänvaiheita. Kouvolan työpajoilla on kokeiltu toiminnallisia menetelmiä elämänkulkujen avaamiseksi esimerkiksi piirtämisen avulla ja on todettu niiden toimivan joidenkin nuorten kohdalla, mutta ei suinkaan kaikkien. Osaa nuorista tehtävä inspiroi ja he työstivät ja pohtivat elämänkulkuaan, mutta he eivät kuitenkaan halunneet jakaa henkilökohtaisia kokemuksiaan muille. Osa nuorista sen sijaan ilmaisi, ettei heidän elämässään ole tapahtunut mitään sellaista, jota he haluaisivat omasta elämästään muistella. Fasilitaattoreiden kokemuksen mukaan elämänkulun avaaminen saattoi olla hyvä kokemus niille, jotka kuvasivat kokemuksiaan paperille. Menetelmät ovat synnyttäneet keskustelua ja nuori on saattanut jäädä muiden lähdettyä jatkamaan puhumista fasilitaattoreille asioista, jotka ovat askarruttaneet nuorta. Erilaisten menetelmien käyttö vaatii kuitenkin valmiuksia vastata nuorten tarpeisiin, ja mahdollisuutta käsitellä työskentelyn nostattamia ajatuksia jälkeenpäin. Ohjaajan/fasilitaattorin on suhtauduttava tietyllä sensitiivisyydellä nuorten elämänkokemuksiin, joihin saattaa sisältyä esimerkiksi kokemuksia menetyksistä. Tilanteet voivat olla myös ohjaajalle vaikeita. Mentorointi nousee fasilitaattoreiden haastatteluissa toimivaksi keinoksi elämänkulkujen avaamiseen. Myös nuorten haastatteluista tehtiin samansuuntaista tulkintaa, osa nuorista on pystynyt peilaamaan kokemuksiaan ja reflektoimaan niitä mentoreiden tarinoihin. Voimaantumista ja oman minän tarkastelua on ollut havaittavissa, ja nuoret ovat jopa itse nostaneet mentoreiden tarinoita jälkeenpäin esille. Fasilitaattorit korostavat tarinoihin palaamista ja niiden muistelua esimerkiksi visualisoinnin avulla. Mentoreiden iällä ei näyttäisi olevan niin suurta merkitystä kuin heidän suhtautumisellaan nuoriin. Tärkeää on, että mentori ymmärtää kohderyhmän tilanteen ja avaa silti arvostaen ja rohkeasti nuoriin luottaen omaa elämäntarinaansa. Kehittämisideana nuoret ovat … Lue lisää

2.2 Mentorointi menetelmänä – kokemuksia elämänkulkupajoista

3.12.20186.11.2018 kirjoittaja valo

Ann-Mari Sippu & Jaana Poikolainen Aluehallintoviraston sivuilla nuorten työpajatoiminnan tavoitteita kuvataan seuraavasti: “Nuorten työpajatoiminnan tavoitteena on ehkäistä nuorta syrjäytymästä yhteiskunnasta, edistää nuoren elämänhallintaan liittyviä asioita, ohjata häntä koulutukseen ja auttaa häntä löytämään polkuja työelämään.” 1 Matti-hankkeen elämänkulkupajoilla toteutettiin nuorten mentorointia, tavoitteena oli pohtia nuorten kanssa edellä esitettyjä teemoja ja etsiä keinoja löytää itselle sopiva polku kohti omia tavoitteita. Aiemmin elämänkulussa sukupolvelta toiselle siirtynyt kulttuurinen perimätieto on nykyisin hajautunutta, eikä yhtenäisiä käsityksiä hyvinvointia tukevista elämäntavoista ole enää samassa merkityksessä kuin muutama vuosikymmen sitten. Näin ollen ei ole lainkaan kummallista, että kouluttautumiseen ja työllistymiseen liittyvät pohdinnat voivat herättää hämmennystä ja huolta nuorissa. Mentoroinnin merkitys Toimivan mentoroinnin on todettu hyödyttävän nuoria, ja siksi esimerkiksi Yhdysvalloissa on toteutettu runsaasti mentorointiohjelmia. Nuoret tarvitsevat ylisukupolvista tukea elämänkulkunsa rakentamiseen, jolloin kyse voi olla joko nuoren omasta lähipiiristä tai muiden edellisten sukupolvien edustajista koostuva mentori tai mentoriryhmä. Mentorointi tarkoittaa sitä, että kokenut henkilö kertoo kokemuksistaan vähemmän kokeneelle esimerkiksi koulutuksestaan ja työurastaan. Mentorointi on toimiva tapa jakaa tietoa aiemmalta sukupolvelta toiselle.2 Matti-hankkeen pajoilla mentoreiden narratiivit tarjosivat nuorille tilaisuuksia oman elämänkulun tarkasteluun ja reflektioon. Mentorointia voidaan tarkastella työpajatoiminnan ohjausmallina, jossa eri sukupolvien edustajat kohtaavat ja luovat uusia vastavuoroisia tilanteita sukupolvien välillä. Tähän tarkasteluun voidaan liittää myös sukupolviälykkyys, joka tarkoittaa kykyä sellaiseen toimintaan, joka syntyy oman tai muiden elämänkulkujen ymmärryksestä3. Elämänkulkupajoilla käytettiin työmenetelmänä mentorointia, joka tukee nuorten voimavaraistamista tarjoten työvälineitä ja perspektiiviä oman elämän tarkasteluun. Tässä kohteena olivat erityisesti koulutus- ja työpolkuihin liittyvät sattumat ja valinnat. Tavoitteena oli vahvistaa nuorten omaa subjektiutta ja voimavaroja. Seuraavien linkkien kautta löytyvät videot, jotka ovat simulaatioita mentoroinnista. Simulaatio mentorointi Tarinaa kertoo Osku, joka etsi itselleen mieleistä ja sopivaa koulutus- ja työpolkua vuosien ajan. Toisen oman elämänkulkutarinansa kertoo Aki, Unelmasta AmMatti -videolla. https://youtube.com/watch?v=5Bp2bGJANgM Elämänkulkupajat ja dialogisuus nuorten työpajoilla Hankkeessa työstettyjen ohjausmallien tavoitteena on vahvistaa nuorten miesten kokemuksia osaamisesta, itseohjautuvuudesta sekä yhteisöön liittymisestä ja osallisuudesta. Universaalin motivaatioteorian mukaan ihmisen saa liikkeelle kokemus osaamisesta, omaehtoisuudesta ja yhteisöön liittymisestä. Lisäksi ihmiset tavoittelevat yleensä yhteyttä toisiin ihmisiin, sillä tämä tuottaa elämään merkityksellisyyttä ja auttaa liittämään oman elämän pyrkimykset osaksi suurempaa kokonaisuutta.4,5 Elämänkulkupajoissa lähtökohtana oli nuoria arvostava kohtaaminen ja aktiivinen osallistaminen kehittämistoimintaan. Onnistunutta kohtaamista määrittää aito läsnäolo, jossa ihmisen voimavarat vahvistuvat ja syntyy voimaantumista. Vuorovaikutuksen ollessa luonteeltaan intersubjektiivista on kyse samanaikaisesta vaikuttamisesta ja vaikutetuksi tulemisesta; minä vaikutan sinuun ja sinä vaikutat minuun. Tällaisessa vuorovaikutuksessa molemmat osapuolet ovat toimijoita ja toistensa kohteita, jolloin tavoitteena on tasa-arvoinen ja tasavertainen vuorovaikutus6. Kuten aiemmin mainittiin, Elämänkulku-pajoissa on ollut keskeisenä teemana mentorointi, jossa pääsääntöisesti iäkkäämmät miehet ovat kertoneet omasta elämänkulustaan sekä siihen liittyviä opiskelu- ja työelämäpoluistaan. Pajoissa on tuettu nuorten miesten osallisuutta ja monisukupolvisten mallien ymmärrystä sekä niistä oppimista. Tavoitteena oli myös vahvistaa osallisuuden kokemusta, jossa osallisuus voidaan nähdä esimerkiksi ryhmään kuulumisena. Näin nuorilla oli mahdollisuus merkityksellisyyttä lisääviin vuorovaikutussuhteisiin7. Elämänkulkuteorian mukaan merkitykselliset tapahtumat ja kohtaamiset voivat vaikuttaa elämänkulkuun sekä tulevaisuuden valintoihin8. Tämän vuoksi vuorovaikutuksen ja kohtaamisen keskeiset teemat kuten toiminta ja merkitys, moniäänisyys ja tunteet sekä läsnäolo olivat toiminnan keskiössä. Seuraavaan kuvioon (1) on koottu Elämänkulkupajojen eteneminen niiden toteutuksen mukaisesti. Kuvio 1. Elämänkulkupajojen eteneminen Elämänkulkupajoihin osallistui 16–29-vuotiaita nuoria. Pajoille ohjautuessaan he olivat nuorten työpajojen asiakkaita. Prosessinomaiset pajat toteutettiin Helsingissä ja Kouvolassa 6–10 kertaa kerran viikossa ja pajat kestivät 2–3 tuntia jokaisella kerralla (keväällä ja syksyllä 2017). Kouvolassa pajoille osallistui saman ryhmän nuoret, Helsingissä ryhmien kokoonpano vaihteli. Seuraavan linkin kautta löytyy tiivistetty toimintamalli Elämänkulkupajojen organisointiin. Taulukossa 1. kuvataan laajemmin pajojen keskeiset sisällöt ja tavoitteet. Taulukko 1. Mentoroinnin kehykset ja tavoitteet Toiminnan ulottuvuudet Toimintamallit Tavoitteena on Toimintaympäristö Nuorten työpajat tai koulutusorganisaatiot Työelämäorganisaatiot, joihin voidaan tehdä tutustumiskäyntejä Tukea nuoria omien voimavarojen tunnistamisessa sekä inspiroida kouluttautumisessa ja työllistymisessä Osallistujat Nuorten työpajoilla työskentelevät 16–29-vuotiaat nuoret, nuorten työpajaohjaajat sekä vapaaehtoiset mentorit Hankkeen aikana työpajaohjaajina toimi myös hankehenkilöstöä, jolla oli kokemusta nuorten kanssa työskentelystä Inspiroida työpajoilla työskenteleviä nuoria osallistumaan Osallistaa työpajaohjaajia mentorointi- toimintamallin jalkauttamiseen osaksi työpajatoimintaa Foorumi vapaaehtoisille mentoreille sukupolviälykkyyden näkökulmasta Mentorit Vapaaehtoisia iäkkäämpiä ihmisiä, joilla erilaisia koulutus- ja työelämätaustoja 3. sektorin, vapaaehtoistyön tai nuorten työpajojen omien verkostojen kautta löytyvät mentorit tai henkilö, joka edustaa organisaatiota, johon nuorten työpajalta tehdään vierailukäynti Mentori tulee tilanteeseen omana itsenään, ilman valmista esitelmää: tilanteessa pyritään tarinallisuuteen. Myös toiminnallista menetelmää voi käyttää. Ennen mentorointia työpajaohjaaja antaa mentorille lyhyen perehdytyksen mentoroinnin tavoitteesta, tilanteen etenemisestä ja osallistujista. Inspiroida nuoria kouluttautumaan ja työllistymään sekä jakaa informaatiota koulutuksesta ja työmarkkinoista Mentorien toimiminen roolimalleina ja esimerkkeinä, myös empaattinen ylisukupolvinen ymmärrys sukupolvien välillä voi mahdollistua Pyrkiä käyttäjälähtöisyyteen, toiminnan lähtökohtana nuorten omat toiveet ja tarpeet Tavoitella sukupuolisensitiivistä nuoren kohtaamista Luoda nuorelle mahdollisuus tarkastella oman elämän merkityksellisyyttä, voimavaroja sekä osaamisen ja pystyvyyden tunteen kokemuksia. Elämänkulkupajan toiminnan mallinnus Kesto on 2–3 tuntia, 6–10 krt kerran viikossa. Pajat sisältyvät työpajapäivän työaikaan, toimintaympäristönä nuorten työpaja Nuoret, työpajaohjaaja ja mentori kokoontuvat tilaan, joka luo puitteet dialogille Esittäytyminen Mentorin kertomus koulutus- ja työelämäpoluistaan (1 tunti) Nuorilla mahdollisuus keskusteluun, kysymyksiin ja kommentointiin, Ohjaaja tukee dialogin syntymistä Ylläpidetään sukupuolisensitiivistä ymmärrystä Nuoret osallistuvat keskusteluun voimavarojensa mukaan Pohditaan ratkaisuja esille nouseviin kysymyksiin Työpajaohjaajan ja nuorten kanssa yhteinen keskustelu mentoroinnista Myös nuorilla mahdollisuus ehdottaa mentoria, jota haluaisivat kuulla Mentorointi voidaan toteuttaa myös yritysvierailuna, jolloin mentorina toimii esimerkiksi yrityksen työntekijä tai esimies. Työpajaohjaaja suunnittelee ja organisoi nuorten kanssa vierailun sekä perehdyttää mentorin ennalta mentoroinnin tavoitteisiin. Sukupuolisensitiivisen ohjausmallin juurruttaminen nuorten työpajatoimintaan Nuorten omien voimavarojen tukeminen Elämänkulkujen näkyväksi tekeminen Monisukupolviset mallit ja sukupolviälykkyys Ohjausmalliksi mentorointi Arviointi Elämänkulku-pajan jälkeen nuorilta pyydetään palaute suullisesti tai kirjallisesti. Arviointitiedon keräämiseen voidaan käyttää myös erilaisia luovia menetelmiä, kuten kuvallista ilmaisua. Arvioinnin ja palautteen avulla elämänkulkupajojen ja mentoroinnin kehittäminen Nuorten kuuleminen ja osallistaminen työpajatoiminnan kehittämiseen. Kokemuksia pajatoiminnasta Elämänkulku-pajat ovat tuoneet nuorten työpajoille uudenlaisen keskustelukulttuurin: keskitytään muihinkin elämän osa-alueisiin kuin varsinaiseen työpajatoimintaan, jossa työnteko on keskipisteessä. Pohdinta erilaisista koulutus- ja työllisyyspoluista sai osan hankkeeseen osallistuneista nuorista hakeutumaan koulutukseen tai työhön. Vaikutukset voivat näkyä myös myöhemmin jo hankkeen päätyttyä, toisaalta yhteisvaikutuksia ei tässä voida arvioida. Tehtyjen haastatteluiden perusteella valtaosa hankkeeseen osallistuneista nuorista oli tyytyväisiä siihen, että he saivat osallistumismahdollisuuden. Elämänkulku-pajat toivat vähintäänkin vaihtelua nuorten työpajatoimintaan ja parhaimmillaan edesauttoivat tulevaisuuden horisonttien laajentamista. Mentoroinnin tarkoituksena on tuoda ideoita nuorille erilaisista koulutus- ja työllistymisvalinnoista. Samalla jaetaan kokemus siitä, etteivät he ole yksin ongelmiensa kanssa. Elämänkulkuun osuu erilaisia ja eri kokoisia ongelmia ja niistä voi selvitä. Lähteet Aluehallintovirasto 2018. Nuorten työpajatoiminta. Saatavilla: https://www.avi.fi/web/avi/avustukset-nuorten-tyopajatoimintaan [viitattu 2018] Du Bois, D., Portillo, N., … Lue lisää

3.3 Opinnäytetöitä ja innovaatioprojekteja Matti-hankkeen teemoista

21.1.20196.11.2018 kirjoittaja valo

Hannu Puhakka & Teija Rautiola Ilman suuntaa eläminen on nuorelle miehelle merkittävä riskitekijä, joka pahimmillaan johtaa syrjäytymiseen. Syrjäytyminen puolestaan on vahvasti yhteydessä työ- ja koulutuspaikan puutteeseen sekä yksinäisyyteen. Merkittävää on huono-osaisuuden ketjuuntuminen ja periytyminen ylisukupolvisesti. Tämän seurauksena nuoren kokema sosiaalinen osattomuus saattaa heikentää terveyttä ja hyvinvointia. Nuoret itse pitävät suurimpana syrjäytymisen syinä vähäisiä sosiaalisia suhteita. Tämän artikkelin tarkoituksena on kuvata, miten Matti-hankkeen teemat ohjasivat sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakouluopiskelijan oppimista, asiantuntijuuden kehittymistä, sekä oman kokemuksen kautta ohjaamista ilman suuntaa elävän nuoren miehen elämänhallinnan tukemiseksi. Tavoitteena on tuottaa tietoa, jota hyödynnetään työpajavalmentajien, opiskelijoiden ja ammattilaisten välisen yhteistyön sekä nuorten työpajatoiminnan kehittämiseksi. Kehittämistehtävät ovat: Millaisena nuori mies kuvaa elämäänsä? Miten ammattikorkeakouluopiskelija osaa tukea nuoren miehen elämänhallintaa? Kohderyhmään kuuluvat nuoret miehet ovat vaarassa joutua syrjäytymiskierteeseen. Merkittävin syrjäytymisen riskitekijä ja NEET-nuoreksi (Not in Employment, Education or Training) ajautuminen 18–24 vuoden iässä on työpaikan ja koulutuksen puute1. Syrjäytymisvaarassa oleminen on nuorelle haasteellinen elämäntilanne ja se näyttää olevan yhteydessä myöhempiin mielenterveyden ongelmiin2). Lisäksi alhainen koulutustaso ennustaa erityisesti miesten työttömyyttä ja se puolestaan mielenterveyden ongelmia3. Huomionarvoinen seikka on, että alisuoriutuminen vähentää nuoren tyytyväisyyttä elinoloihin ja lisää yksinäisyyden kokemuksia, mikä puolestaan lisää syrjäytymisvaaraa4. Matti-hankkeen teemojen pohjalta on toteutettu ammattikorkeakoulun opinnäytetöitä (n=11) ja innovaatioprojekteja (n=14) vuosien 2017–2018 aikana. Opintojen suorittaminen yhteistyössä hankkeen kanssa vahvistaa opiskelijoiden verkosto- ja projektityön osaamista sekä ongelmanratkaisu-, yhteistyö- ja viestintätaitoja. Opintojen aikana opiskelijat oppivat opettajien ohjauksessa ja itsenäisesti moniasiantuntijaosaamista. Työskentelylle on ominaista yhteistoiminnallisuus, tasavertaisuus ja dialogisuus. Tämän kaltainen työskentely tukee suoraan sekä hankkeessa, että koulutusorganisaation ja hankkeen välisessä yhteistyössä syntyneen tiedon ja ohjausmallien juurruttamista ja levittämistä asiantuntijoille monialaisesti.. Hankkeessa kerättiin teemahaastattelulla nuorten kokemuksiin perustuvaa aineistoa heidän elämästään, elämän käännekohdista ja työpajakokemuksistaan. Tämän aineiston ammattikorkeakoulun opiskelijat analysoivat induktiivisella sisällönanalyysillä ja näin tuottivat tietoa ilman suuntaa elävän nuoren toiveista ja haaveista sekä elämässä selviytymisen ehdoista vertaisten aikuisten tukemana. Opiskelijoiden opinnäytetyöt ja innovaatioprojektit suuntautuivat työpajavalmentajien toiminnan arviointiin ja kehittämiseen sekä mentoreiden toimintaan (kuviot 1–2). Opiskelijat loivat työpajatoimintaan käytännöllisiä ja tulevaisuuteen suuntautuvia ratkaisuja, joissa nuorten miesten kohtaamista, osallisuutta ja omaehtoisuutta tuettiin. Sukupuolisensitiivisyys oli vahvasti esillä esimerkiksi uravalintoihin liittyvissä innovaatiorprojekteissa. Opinnäytetöiden tekijät olivat sairaanhoitajan (n=2), sosionomin (n=6), suuhygienistin (n=1), terveydenhoitajan (n=2) tutkinto-ohjelmien opiskelijoita. Opinnäytetyöt Nuorten kokemuksia työpajatoiminnasta. Miten valmennus vastaa nuorten tarpeisiin 5. Sairaanhoitajan toiminta mielenterveys- ja päihdehoidossa olevan nuoren aikuisen syrjäytymisen ehkäisemiseksi6. Matti-hankkeeseen osallistuneen (NEET 15–29-vuotiaat) elämänhallintakokemus7. ”Aina on kiva kuvata”: Työpajanuorten innostamista valokuvatyöskentelyn avulla8. Sukupuolitietoiset ohjausmallit nuorten miesten terveyden edistämistyössä – Katsaus kirjallisuuteen9. Moniasiantuntijuus nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä. Katsaus kirjallisuuteen10. Työpajan vaikutus yksilön osallisuuteen: nuorten miesten kokemuksia Stadin ammattiopiston työpajalla11. Toiminnallisuus ja mentorointi ohjausmenetelminä nuorten pajatoiminnassa12. Kouluterveydenhuollon toiminta nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä. Kirjallisuuskatsaus.13 Matti-hankkeeseen osallistuneiden nuorten miesten kokemuksia työpajatoiminnasta.14 Matti-hankkeessa olevien nuorten miesten kokemuksia elämänkulustaan.15 Innovaatioprojektit Matti – Miesten matkat työhön16. Arjen Sankari. Pelillisyyden hyödyntäminen nuorten miesten arjenhallinnassa17. Miehevä18. Voitolla työhön – Instagramtili19. Paluu tulevaisuuteen. Matti rullaa tulevaisuuteen20. Sun suulla. Elämä haltuun21. Päihdesarjakuva nuorten työpajaohjaukseen22. Unelmasta ammatti23. Fillarilla fiilistellen24. Matti sisäisen motivaation lähteillä25. Sukupuolirajojen rikkominen26. Erilaisten oppijoiden mahdollisuuksien maailma27. Liikunnasta voimaa -tapahtuma28. Facebook-sivut Matti-sivustolle29. Katso video: Matti – rullaa tulevaisuuteen. Opiskelijat työskentelivät motivoituneesti, sitoutuneesti ja itseohjautuvasti yhteistyössä työpajavalmentajien ja hanketoimijoiden kanssa. Kiinnostuksen kohteina oli nuoren elämänhallinnan tukeminen, jossa luottamus tulevaisuuteen motivoi nuorta kouluttautumiseen ja työllistymiseen. He saivat aikaan tuotteita, joilla on merkitystä nuorten miesten uuden elämänsuunnan löytymisessä ja syrjäytymisen ehkäisyssä sekä nuorten työpajatoiminnan edelleen kehittämisessä. Tällainen toiminta vahvistaa ammattikorkeakoulun vaikuttavuutta aluekehityksessä ja TKI-toiminnassa. Ammattikorkeakoulu vastaa näin ajassa ja tulevaisuudessa esiintyviin väestön koulutuspoliittisiin sekä sosiaali- ja terveyspoliittisiin vaateisiin30. Kansalliset ja kansainväliset terveyden edistämisen ohjelmat. Ylisukupolvinen syrjäytyminen ja terveyserot. Näyttöön perustuva toiminta ja tutkimuksellinen kehittäminen. Hanketoiminnan ja rahoituksen perusteet. Substanssiosaamisen ja viestintätaitojen vahvistuminen. Tiimityöskentely- ja yhteiskehittelytaidot. Työelämä- ja moniasiantuntijakumppanuus. Ammatillinen, persoonallinen ja eettinen kasvuprosessi. Innovaatiokyvykkyys. Arviointiprosessin hallinta. Katso videot ja esitykset: Sun suulla elämä haltuun. https://youtu.be/nBnIEzo_zOw Erilaisten oppijoiden mahdollisuuksien maailma. Opinnäytetöissä ja innovaatioprojekteissa tuotetun tiedon ja uusien käytänteiden avulla hankkeen tuloksia levitetään ja juurrutetaan sosiaali- ja terveysalalle sekä nuorten tukipalveluihin. Tästä seuraa sosiaali- ja terveysalan moniasiantuntijuuden syveneminen ja kehittyminen. Tällaisesta ammattikorkeakoulun tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnasta hyötyvät kaikki osapuolet eli nuoret miehet, työelämän yhteistyökumppanit ja koulutusorganisaatiot sekä kolmas sektori. Lähteet: Thompson, R. 2011. Individualisation and social exclusion: the case of young people not in education, employment or training. Oxford Review of Education. Vol. 37:6. S. 785-802. Saatavissa: https://doi.org/10.1080/03054985.2011.636507 Beek, van de M & Krieke, van der L & Schoevers, RA & Veling W. 2017.Social exclusion and psychopathology in an online cohort of Moroccan-Dutch migrants: Results of the MEDINA-study. PLoS ONE 12(7), 2017. Saatavissa: https://doi.org/10.1371/journal.pone.0179827 Starace F & Mungai F & Sarti E & Addabbo T. 2017 Self-reported unemployment status and recession: An analysis on the Italian population with and without mental health problems. PLoS ONE 12(4), 2017. Saatavissa: https://doi.org/10.1371/journal.pone.0174135 Lehtonen O & Kallunki V. 2013. Nuorten aikuisten syrjäytymiskierre. Janus, 2013. Vol. 21(2). S. 127-143. Saatavissa: https://journal.fi/janus/article/view/50693/15399 Koponen, M. & Ojala, S. & Pyy, J. 2018. Nuorten kokemuksia työpajatoiminnasta. Miten valmennus vastaa nuorten tarpeisiin. Opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu, Terveyden edistämisen palvelut, Suun terveydenhuollon tutkinto-ohjelma. Helsinki. 41 s. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805087062 Räsänen, R. & Taivassalo, E. 2018. Sairaanhoitajan toiminta mielenterveys- ja päihdehoidossa olevan nuoren aikuisen syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu, Kliinisen hoitotyön ja ensihoidon palvelut, Sairaanhoitotyön tutkinto-ohjelma. Helsinki. 34 s. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018082414648 Zamjatina, J. & Bruder, H. 2018.Matti-hankkeeseen osallistuneen (NEET 15-29 -vuotiaat) elämänhallintakokemus. Opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu, Kliinisen hoitotyön ja ensihoidon palvelut, Sairaanhoitotyön tutkinto-ohjelma. Helsinki. 40 s. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018060312129 Apell, M. & Hamdon, U. Sundström, R. 2018. ”Aina on kiva kuvata”: Työpajanuorten innostamista valokuvatyöskentelyn avulla. Opinnäytetyö.Metropolia Ammattikorkeakoulu, Sosiaalinen hyvinvointi, Sosiaalialan tutkinto-ohjelma. Helsinki. 37 s. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805036305 Nevanpää, J. & Saraste, T. & Viljane, P. 2017. Sukupuolitietoiset ohjausmallit nuorten miesten terveyden edistämistyössä – Katsaus kirjallisuuteen. Opinnäytetyö.Metropolia Ammattikorkeakoulu, Terveyden edistämisen palvelut, Terveydenhoitotyön tutkinto-ohjelma. Helsinki. 44 s. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017121321123 Aaltonen, L. & Collin, C. 2018. Moniasiantuntijuus nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä. Katsaus kirjallisuuteen. Opinnäytetyö.Metropolia Ammattikorkeakoulu, Kliinisen hoitotyön ja ensihoidon palvelut, Sairaanhoitotyön tutkinto-ohjelma. Helsinki. 41 s. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018062014158 Rissanen, P. & Sipilä E. 2018.Työpajan vaikutus yksilön osallisuuteen: nuorten miesten kokemuksia Stadin ammattiopiston työpajalla.Opinnäytetyö.Metropolia Ammattikorkeakoulu, Sosiaalinen hyvinvointi, Sosiaalialan tutkinto-ohjelma. Helsinki. 2018. 35 s. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805046479 Ylämäki T. 2017.Toiminnallisuus ja mentorointi ohjausmenetelminä nuorten pajatoiminnassa. Opinnäytetyö. Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu, Sosionomi (AMK). Kotka. 38 s. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017112017479 Lampinen, A. & Mäkinen, L.2018. Kouluterveydenhuollon toiminta nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä. Opinnäytetyö.Metropolia Ammattikorkeakoulu, Sosiaalinen hyvinvointi, Sosiaalialan tutkinto-ohjelma. Helsinki. 2018. 35 … Lue lisää

2.3 Tarinallinen työote ja käytännön esimerkkejä

3.12.20186.11.2018 kirjoittaja valo

Jukka Oksanen Tässä artikkelissa on tarkoitus kuvata sitä, millaisilla tekniikoilla voit kehittää valmentajana tai ohjaajana Elämänkulkupajaa oman näköiseksi. Matti-hankkeen elämänkulkupajaa ja nuorten kokemuksia siitä on kuvattu vaihe vaiheelta tämän osion II edellisessä luvussa 2.2 Elämänkulkupajat – mentorointi menetelmänä. Oli tapasi toteuttaa tarinallisuutta menetelmänä miten tahansa, pääideani on sanoa, että sinä voit olla vapauttaja, joka purkaa nuoren menneisyyden kahleet luomalla toivoa hänelle tarinallisin keinoin. Tarinallisuus Matti-hankkeen elämänkulkupajan yksi taustaidea oli narratiivinen eli tarinallinen työote1,2. Tarinallinen työote tarkoittaa lähestymistapaa, jossa nuoren elämää tulkitaan ikään kuin se olisi draamaelokuva, jännitysnäytelmä tai vaikkapa dekkarikirjan tarina. Tällä ajatusleikillä voimme auttaa itseämme ja nuorta katsomaan hänen tilannettaan ulkopuolisemmin ja leikkimään sillä erilaisilla kerronnallisilla keinoilla2. Matti-hankkeessa tarinallisuus toteutui kahdella tavalla. Erityisesti iäkkäämmät mentorit, “Menestyjä Matit”, kertoivat kasvotusten ryhmälle tarinansa esim. kokkauksen lomassa. Tapaamisten antia vahvistettiin tarinoiden pohjalta sosiaalialan toiminnallisilla työkaluilla, esimerkiksi visuaalisella elämänpolulla. Toinen tapa oli katsoa verkosta löytyviä videoituja tarinoita3, joissa miehet kertoivat työstään naisvaltaisilla aloilla ja keskustella niistä heränneistä ajatuksista. Yleensä emme jatkuvasti pohdi aktiivisesti elämämme tarinaa, mutta haastavissa tilanteissa joudumme usein pysähtymään ja pohtimaan, miten päädyimme tähän tilanteeseen ja miten tästä pääsisi eteenpäin. Tarinallisessa työotteessa tätä kutsutaan elämänkerralliseksi katkokseksi4. Ihmisen elämä on jatkumo, jossa menneisyys viitoittaa nykyhetkeä ja tulevaisuuden polkuja. Haasteiden aikana tämä jatkumo voi katketa ja voimme joutua tyhjän päälle, kerronnalliseen tyhjiöön. Katkos pakottaakin meitä seisahtumaan miettimään omaa identiteettiämme (ks. Eija Raatikaisen artikkeli 1.4). Tämä seisahdus ei tapahdu tyhjiössä muusta maailmasta, vaan helposti peilaamme omaa tilannettamme kulttuurin tarinavarastosta käsin. Kuvio 1. Elämänkulku. Sankarin polku Tämän hetken yhteiskunnallisessa ilmapiirissä korostuu menestymisen eetos. Työpajan nuorten taustat ovat monesti täynnä haasteita muun muassa päihteiden, mielenterveysongelmien, kiusaamisen ja perheongelmien kautta. Ne istuvat huonosti menestyjän mielikuvaan ja tilanteeseen pysähtyminen voi olla lamaannuttava. Matti-hankkeessa pyritäänkin rikkomaan tämä lamaannus ja luodaan toivoa nuorelle tarjoamalla uusia tarinoita siitä, kuinka haastavistakin tilanteista voi päästä eteenpäin. Vaarana toki on, että “Menestyjä Matin” sankaritarina voi näyttäytyä jälleen yhtenä osoituksena siitä, kuinka muut paitsi minä ovat päässeet eteenpäin elämässään. “Menestyjä Mattien” tarinoita tulisikin käyttää polttoaineena nuorten omien tarinoiden muokkaamiseen. Miten heihin saisi sytytettyä innostuksen kipinän omaa tulevaisuuttaan kohtaan? Alla on kuvattu viisi esimerkkiä elämänkulkupajojen kehittämisestä. Niillä pyrin herättämään sinun luovuutesi. Miten sinä voisit ottaa työtavan omannäköisesti käyttöösi? 1. Pikafilmikamera Matti-hankkeen aikana Apell, Hamdon ja Sundström5 testasivat opinnäytetyössään pikafilmikameralla valokuvausta vahvuuksien ilmaisuun. Tässä työssä korostui varmasti monen ohjaajan jakama huomio, että nuorten on haastavaa pukea sanoiksi omia vahvuuksiaan. Niiden valokuvaaminen nimenomaan pikafilmikameralla valmiin vahvuuslistan avulla herätti nuoret kuitenkin toimimaan. Miten sinä hyödyntäisit valokuvausta Elämänkulkupajojen tai työsi tukena laajemmin? 2. Päivä tubettajana Toinen tapa käsitellä aihetta olisi luoda itse videoita “Mestari Mattien” elämästä. Nuorten tehtävänä olisi luoda parin minuutin video mentoreista, kuten Auta miestä mäessä -hankkeessa tehtiin3. Kyseisen hankkeen sivulta voisi katsoa videoita esimerkkinä siitä, mitä ammattilaiset ovat tehneet aiheesta. Tässä kohtaan olisi hyvä painottaa, että teknisen toteutuksen sijaan erityisesti sisältö olisi ensisijaista. Halutessaan (toki haastateltavien luvalla) nuoret voisivat julkaista Youtubessa tuotoksensa yhteisellä tubetuskanavalla. Sinne voisi lisätä “making of” -videoita ja välipohdintoja siitä, mitä tehtävän tekeminen on herättänyt. Nuoret voisivat luoda itse haastattelupohjan valmiin kysymyssabluunan pohjalta (esim. “mitkä olivat elämäsi käännekohtia”, “miten päädyit työpaikallesi”, “miten pääsit koulun penkille”). Huomaa, että nuoret valitsisivat itseään kiinnostavat kysymykset, eivätkä vain “suorittaisi” tehtävää. Täten nuoret joutuisivat miettimään, mikä heitä kiinnostaa työllistymisessä. Aluksi nuoret voisivat harjoitella videoiden tekoa haastattelemalla toisiaan. Näin he saisivat teknistä ja henkistä harjoitusta videoiden teossa. Samalla itse asiassa päästäisiin jälleen pohtimaan omaa tulevaisuutta (vrt. fiktiivinen minä -idea). Lopuksi voitaisiin pitää filmifestivaali, jossa katsottaisiin tuotoksia: mentorien haastatteluja ja omia “harjoitusvideoita”. Tarinoiden vertailu tarjoaa hienon mahdollisuuden käsitellä nuorten toiveita ja rohkaista heitä ottamaan konkreettisia askeleita työllistymisen suhteen. Miten sinä hyödyntäisit videointia elämänkulkupajojen tai työsi tukena laajemmin? 3. Oma matkani -portaat Toisessa Matti-hankkeeseen liittyneessä opinnäytetyössä6 laadittiin “Oma matkani -portaat” -tehtävä (kuvio 2). Siinä elämänkulustaan kertovaa “Menestyjä Mattia” pyydettiin luomaan esityksensä tueksi omasta elämäntarinastaan portaat, joissa näkyisi, mitkä merkittävät tapahtumat ja ihmiset matkan varrella auttoivat häntä eteenpäin. Kuvio 2. “Menestyjä Matin” elämänkulku portailla kuvattuna. Miten sinä hyödyntäisit porrasideaa elämänkulkupajojen tai työsi tukena laajemmin? 4. Kuvakortti Kuten aiemmin todettiin, pelkkä keskustelu ei välttämättä avaa nuorten suita. Eräs paljon käytetty tapa ajatusten aktivoinnissa on kuvakortit, joista on laaja valikoima valmiina ostettavaksi. Toki niitä voi luoda itsekin esimerkiksi leikkaamalla niitä lehdistä tai tulostamalla netistä kuvia sopivien hakusanojen avulla. Nuoria voisi pyytää valitsemaan muutaman kortin, jotka kuvaavat heidän elämäänsä. Tällä tavoin voidaan käsitellä aihetta monin eri tavoin apukysymysten avulla. Esimerkiksi mikä kuva kuvastaisi parhaiten yläasteaikaasi? Entä ala-astetta? Toiveammattiasi? Korttien tarkoitus on toimia sytykkeenä ajatuksille, kun niihin joutuu heijastamaan omia kokemuksiaan. Tällöin kortteja voi käyttää apuna myös silloin, kun tarina tuntuu katkeavan. Monesti korttien käyttäjät kertovat yllättyvänsä siitä, kuinka avoimesti nuoret kertovat elämästään, jos ilmapiiri on rentoutunut. Kuten aiemmin sanottiin, nuorten tarinat eivät synny tyhjiössä. Halutessaan ohjaaja tai valmentaja voikin nostaa esille kulttuurin tarinavarastoja. Miten nuoret kokevat menestymisen eetoksen omalla kohdallaan? Tässä kohtaan kannattaa muistaa, että ohjaajana sinä nimenomaisesti ohjaat tarinoita johonkin suuntaan. Mitkä ovat sinun (piilo)tavoitteesi tarinoiden suhteen? Miten sinä hyödyntäisit kuvakortteja elämänkulkupajojen tai työsi tukena laajemmin? 5. Fiktiivinen minä Eräs variaatio kaikkiin edellä mainittuihin asioihin onkin käsitellä asioita fiktion eikä faktan kautta. Unelmointi esimerkiksi aarrekartan avulla on monella ohjaajalle tuttu työväline. Nuoret voisivat esimerkiksi luoda 2–3 erilaista vaihtoehtoista tulevaisuuden tarinaa itsestään. Tarinoiden loppuratkaisut voitaisiin valita kuvakorttien avulla (vaikkapa Hullunkuriset perheet -pelikorteilla), joihin tulisi luoda käsikirjoitus Oma matkani -portaiden avulla. Tarinat voitaisiin kirjoittamisen sijaan kuvata pikafilmikameralla tai videoida. Tuotokset esitettäisiin fiktiofestareiden muodossa. Miten sinä hyödyntäisit fiktiota elämänkulkupajojen tai työsi tukena laajemmin? Lähteet: Sarbin, T. (toim.).1986.Narrative psychology. The storied nature of human conduct. New York: Praeger Press. Hänninen, V. & Valkonen, J. 1998. Tarinat, sairaudet ja kuntoutuminen. Teoksessa Hänninen & J. Valkonen (toim.) Kunnon tarinoita. Tarinallinen näkökulma kuntoutukseen (Tutkimuksia 59) (s. 3-20). Helsinki: Kuntoutussäätiö. ”Tarinat – Auta miestä mäessä.” https://miesminnematka.com/tarinat/. Bury, M.1982. Chronic illness as biographical disruption. Sociology of Health & Illness 4, 167–182. Apell,M. Hamdon, I. Sundström, R. 2017.“Aina on kiva kuvata” Työpajanuorten innostamista valokuvatyöskentelyn avulla http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/144806/apellmikko_hamdonisra_sundstromrainer.pdf?sequence=1&isAllowed=y Hänninen, V. 1999. Sisäinen tarina, elämä ja muutos. Tampere: Tampereen yliopisto.

2.4 Pelillisyys menetelmänä – kokemuksia Pelillisyyspajoista

28.1.20196.11.2018 kirjoittaja valo

Jaana Poikolainen & Teija Rautiola Pelillistämistä hyödynnettiin Matti-hankkeen pelillisyyspajoissa nuorten osallistamiseen ja osaamisen tunnistamiseen. Pelillisyys menetelmänä voi tarkoittaa peleistä tuttujen elementtien soveltamista myös muissa kuin peliympäristöissä. Pelillisyys kannustaa toimintaan, joka voi olla palkitsevaa1. Pelillistämisen avulla toiminnasta pyrittiin tekemään motivoivaa, jotta nuoret osallistuisivat omaehtoisesti yhteistoiminnalliseen työskentelyyn. Sosiaalisuutta ja ryhmäytymistä tukevan toiminnan lisäksi pelillisyyspajojen tärkeimpinä tavoitteina olivat omien voimavarojen ja vahvuuksien tiedostaminen prosessin aikana. Pelillisyyspajoissa sovellettiin hankkeen menetelmiä ohjannutta itsemääräämisteoriaa (ks. Arto Salosen artikkeli 1.1) Sen mukaan yksilön kokemus osaamisesta ja pystyvyydestä fokusoi toimintaan. Pelillisyyspajojen pyrkimyksenä oli luoda uutta, aktivoitua kehittymään ja olla aikaansaava. Yritysyhteistyöhön sidotut pelillisyyspajat toimivat kukoistavana oppimisyhteisönä, jossa yhteisön jäsenet, nuoret auttoivat toisiaan loistamaan osaamisellaan2,3. Motivoimiseen käytettiin välitavoitteita ja haasteita, jotka liittyivät ongelmanratkaisuprosessiin. Pelillisyyspajojen aikana nuoret saivat palautetta yritysten edustajilta heidän antamistaan toimeksiannoista: mitkä nuorten laatimista ratkaisuista toimivat ja missä kohdin oli edelleen kehitettävää. Kehittävä palaute, pelitermein kyse olisi pisteistä, tukee nuoren kokemusta osaamisestaan ja motivoi osallisuuteen4. Nuorten asiantuntijuus pelaamisesta ja pelillisyyden avulla kehittämisestä tuottivat onnistumisen kokemuksia ja lisäsivät nuorten kompetenssia eri aihealueista. Pelillisyyspajoilla luotiin yhdessä nuorten kanssa pelillistä toimintamallia, joka motivoi heitä työskentelemään yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi5,6. Miten pelillisyyttä hyödyntäviä työpajoja toteutettiin? Helsingissä pelillisyyspajat toteutettiin Stadin ammattiopiston Metallipajalla vuonna 2017 kahdella eri periodilla, molemmilla noin kahdeksan tapaamiskertaa. Mukaan saatiin yritysyhteistyökumppanit polkupyöräaloilta ja kaikki toimijat sitoutuivat projektin tavoitteisiin ja hankkeen menetelmiin. Yritysyhteistyökumppanuuden kulku ja kumppaneiden nuorille tarjoamat tehtävänannot mukailivat kokonaisuudessaan pelillisiä menetelmiä ja sen prosessinomaisia vaiheita. Nuoret saivat ratkaistavakseen kahdelta yritykseltä (Chebicilta ja Baiksilta) yhteensä kolme haastetta, jotka he selvittivät pienryhmissä yhteistoiminnallisen työskentelyn avulla. Ratkaisuprosessi eteni vaihe vaiheelta kohti valmista tuotetta ja päävastuu kaikesta oli nuorilla, vaikka he työskentelivät valmentajien tuella. Pitkäjänteisyyttä vaativassa prosessissa nuoret saivat uusilta aikuiskontakteilta, yrityskumppaneilta ja hanke-fasilitaattorilta tarvitsemaansa tukea ja kannustusta. Nuoret tuottivat kehittämisprosesseissa koruja fillarin osista, retrofillarin ja tulevaisuuden Jopon. Yhteistoiminnallisesti kehitetty tuote esiteltiin, sen suunnitteluprosessi kuvattiin ja arvioitiin yhdessä projektin lopuksi. Myös palaute ja palkitseminen kuuluivat mukaan kehittämistyöhön ja se noudatti pelillisyyden hierarkkisia vaiheita. Chebicin korujen ja retrofillarin suunnittelusta palkitut kaksi nuorta löysivät yrityksestä annetun tehtävän ansioista uuden ja heitä miellyttävän suunnan elämälleen. Toinen hakeutui kultaseppäkoulutukseen ja toinen kiinnostui fillarialasta ja pääsi töihin pelillisyyspajojen toisen kumppanin, Baiksin palkkalistoille. Baiksin nuorille antama tehtävä suunnitella ”tulevaisuuden Jopo”, johti kiinnostavaan ja sarjassaan ainutkertaiseen Tandem Jopon suunnitteluun ja toteutukseen. Prosessi käynnistyi nuorten tekemästä retkestä Hankoon Helkaman tehtaalle, jossa Jopoja ja sähköpyöriä kootaan. He saivat läksiäislahjana sieltä laatikollisen Jopo-pyörän komponentteja. Tuloksena syntyi luovasti käyttökelpoinen Tandem-Jopo. Tutustu nuorten kokemuksiin pelillisyyttä noudattavasta yritysyhteistyöprojektista. Yhteistyö Suomen suurimman pyöräilyn erikoisliikkeen, Baiksin kanssa auttoi nuoria oppimaan konkreettisesti fillarinhuoltajan taitoja. Nuoret harjoittelivat pelillisyyspajoilla ja niiden jälkeen vielä kaksi kuukautta metallipajalla työhön tarvittavia taitoja ja osaamista. He muun muassa huolsivat sähköpyöriä. Tämän jälkeen kolme nuorta pääsi yritykseen ensin työkokeiluun ja sitten vakituiseen työsuhteeseen. Baiksin toimitusjohtaja pitää tärkeänä yrityksen osallisuutta nuorten miesten syrjäytymisen ehkäisemisessä. ”Tämä on mielenkiintoinen hanke, tuemme mielellämme mahdollisesti vaikeassa tilanteessa eläviä nuoria”. ”Polkupyörähuoltajan tai -korjaajan ammattikoulutusta ei ole, mutta ammattitaitoisia henkilöitä tarvittaisiin koko ajan enemmän suosioon nousseen pyöräilyn alalle. Kehitämme myös jatkuvasti Matti-hankkeen kanssa uusia yhteistyökuvioita asian tiimoilta”. Työpajojen valmentaja Stadin ammattioppilaitoksesta pitää erittäin arvokkaana sitä, että että Baiks on lähtenyt Matti-hankkeen kanssa nuorten hyvinvointia edistävään yhteistyöhön. Pelillisyyspajalla oli käytössä tiimien ryhmäyttämisen vahvistamiseen virtuaalinen Seppo-alusta. Myös yritysverkostoon tutustuminen toteutettiin Seppo-alustan avulla. https://youtu.be/wCdoKm7BG8Y Kouvolassa toteutettiin pelillisyyspajoja kolmessa jaksossa. Ensimmäinen paja toteutettiin Kouvolan Ohjaamon tiloissa, jonne nuoret ohjautuivat Nuorten pajan ehdotuksesta tai kuultuaan pajatoiminnasta muualta. Pajalla työstettiin ratkaisua yritystoimeksiantoon. Toinen pajajakso toteutettiin yhteistyössä Kouvolan OTE Nuorten työpajan kanssa, jolloin nuoret olivat siellä töissä, työkokeilussa tai harjoittelijana ja heidän työpäiväänsä kuului osallistuminen Matti-hankkeen pajatoimintaan kerran viikossa. Osallistuminen oli vapaaehtoista. Pajatoiminnan mallinnus löytyy täältä. Kolmas pajajakso organisoitiin yhdessä Parik-säätiön kanssa. Nuoret tulivat työkokeiluun Parikille TE-keskuksen ohjaamina. Merkittävä ero pajojen toteuttamisessa oli pajojen kesto ja toimintatapa. Kahdella ensimmäisellä kerralla pajat kestivät 2–3 tuntia viikossa 10 viikon ajan. Viimeisellä toteutuksella pajojen kesto oli 6 tuntia viikossa kolmena päivänä viikossa, ja yhteensä pajapäiviä oli 20. Toteutusaikaa pidennettiin, jotta osallistamiseen ja ryhmäytymiseen voitiin panostaa enemmän ja jotta nuorten kanssa oli enemmän aikaa pohtia tulevaisuuden suunnitelmia. Myös yritysratkaisujen suunnitteluun ja työstämiseen kaivattiin enemmän aikaa. Pajojen pidentämistä toivoivat erityisesti nuoret, jotka osallistuivat hankkeen pajatoimintaan toisessa jatkossa. Parik-säätiö osoitti hankkeen pajatoimintaa varten sopivan tilan, jota suunniteltiin hankkeeseen osallistuvien nuorten kanssa. Tämä mahdollisti panostamisen nuorten osallisuuteen myös tilasuunnittelussa. Huonekalut valittiin ja saatiin käyttöön Parikin kierrätyskeskus Ekomaasta ja tietokoneet XAMKilta. Kaikki toimintaan tarvittava infra asetettiin paikoilleen ja käyttökuntoon nuorten toimesta. Kahdella ensimmäisellä jaksolla nuoret saivat tehtäväkseen suunnitella Tykkimäen vapaa-aikakeskus Oy:n www-sivuille uuden, asiakkaita houkuttelevan pelin. Näin toimittiin myös Kouvolan Lakritsi Oy:n kanssa. Suunnitellut tuotteet esiteltiin yritysten toimitusjohtajille, ja nuoret saivat rakentavaa palautetta työstään. Kummankin organisaation edustajan antamalla palautteella on voimaannuttava ja yhteistoiminnallisuutta rakentava vaikutus: Me teimme sen. Pelillisyyden pajojen mallinnus löytyy täältä. Kolmannella pajajaksolla nuoret vastasivat Kouvolan Lakritsi Oy:n toimeksiantoon ja Parik-säätiön esittämään yritystoimeksiantoon suunnittelemalla pelillisen ratkaisun säätiön Ekomaan kotisivuille. Kuva 1 näkyy kierrätyskeskukseen tuotuja tavaroita, joita voi raahata Ekomaahan ja saada näin selville onko tuote sopiva kierrätykseen. Tämän linkin kautta löytyy nuorten työstämä pelielementtejä hyödyntävä sovellus, joka ohjaa viemään kierrätettävät tavarat oikeaan paikkaan. Nuoret suunnittelivat lisäksi Matti- ja Summa-hankkeiden (ESR 2017–2019) yhdessä työstämää digitaalista peliä: Hamina 1810 Työ ei koskaan muutu. Peli on elämänhallinta- ja työnhakupeli, jossa hyödyllisiä aiheita on lähestytty viihteellisyyden kautta (kuva 2). Peliympäristö sijoittuu 1810-luvun Haminaan, sillä Haminassa aloitettiin pelin suunnittelu Summa-hankkeen toimesta. Nuoret suunnittelivat yhdessä Matti-hankkeen Pelillisyyden pajan vetäjien kanssa pelin sisältöjä ja toimintoja. Nuoret esimerkiksi pohtivat, millaisia palveluja he ovat tarvinneet tähän mennessä ja millaisia kokemuksia heillä on niistä. Yritystoimeksiantojen ratkaisujen tavoitteena oli saada nuoret näkemään, millaisia taitoja he omaavat tai oppivat pajoilla. Yhdellä nuorella voi olla koodaustaitoja, toisella puolestaan sisällönhallinta tai grafiikan teko ovat hallussa. Nuorilla oli jokaisen toimeksiannon kohdalla yhteinen tavoite, joka myös sai aikaan sen, ettei pajoilta juuri oltu poissa, koska jokaisen osaamista tarvittiin. Pelilliset toimintatavat voimavaraistavana motivointikeinona Yritystoimeksiannot toimivat hyvin nuorten motivoinnissa yhteisen tavoitteen eteen, kuten edellä olevien esimerkkien pohjalta voidaan todeta. Seuraavassa kuviossa (kuvio 1 ) on kiteytettynä pelillisyyden pajojen eteneminen ja lopputulos. Kuvio on laadittu hyödyntäen nuorilta ja pajojen ohjaajilta saatua palautetta. Kuvio 1. Pelillisyyden pajojen eteneminen. Lähteet Hamari, J. 2013. Transforming homo economicus into homo ludens: A field experiment on gamification in a utilitarian peer to peer trading service. Electronic Commerce … Lue lisää

1.1 Nuori oman elämänsä tekijäksi yhteisön tuella

4.12.20185.11.2018 kirjoittaja valo

Arto. O. Salonen Matti-hankkeessa ollaan kiinnostuneita ihmisestä osana yhteiskuntaa, kuinka kansalainen voisi integroitua rikastavasti osaksi häntä ympäröivää todellisuutta. Keskeiseksi tarkastelun kohteeksi muodostuu tällöin se, miksi ihminen tekee sitä, mitä tekee. Selvää on, että jokaisessa meissä on heikkoutta ja vahvuutta. Vahva yhteiskunta rakennetaan siten, että mahdollisimman moni kansalainen voi olla kaikkea sitä, mitä hän omista lähtökohdistaan parhaimmillaan voisi olla. Aivan ilmeisesti tähän päästään niin, että pyritään ottamaan käyttöön jokaisessa ihmisessä olevat vahvuudet. Ihmisenä kasvamista, uuden omaksumisesta motivoitumista ja omien voimavarojen käyttöönottoa on tutkittu paljon ja sitä selittäviä teorioita on lukuisia. Päämääräteorian mukaan tavoitteenasettelu määrittää oppimista siten, että selkeät, sopivan haastavat ja yhteisesti suunnitellut tavoitteet ennustavat hyviä oppimistuloksia1. Minäpystyvyysteorian mukaan myönteinen käsitys omasta pystyvyydestä ennustaa hyviä oppimistuloksia2. Odotusarvoteorian mukaan oppimisen avulla saadun osaamisen tuottama hyöty määrittää oppimista siten, että tärkeäksi koettu asia opitaan helpoiten ja vähemmän tärkeäksi tulkitun asian oppiminen on vaikeampaa3. Attribuutioteorian mukaan onnistumisiin ja epäonnistumisiin liittyvät syyselitykset (kausaaliatribuutit) määrittävät oppimista siten, että pysyvien henkilökohtaisten ominaisuuksien liittäminen onnistumiseen ennustaa hyviä oppimistuloksia – ja päinvastoin: pysyvien henkilökohtaisten ominaisuuksien liittäminen epäonnistumiseen ennustaa heikkoja oppimistuloksia4. Älykkyysteorian mukaan älykkyyden muuttumiseen uskominen ennustaa hyviä oppimistuloksia ja älykkyyden pitäminen muuttumattomana ihmisen ominaisuutena ennustaa puolestaan heikkoja oppimistuloksia5. Itsearvostuksen teorian mukaan hyviä oppimistuloksia ennustaa oppimisympäristö, jossa on mahdollista kokea itsensä tarpeelliseksi ja hyväksytyksi6. Näin muodostuva arvokas ihmisyys on perusta itseluottamukselle ja elämän merkityksen syntymiselle. Ilman arvokkaan ihmisyyden kokemista ihminen ei pysty täysipainoisesti arvostamaan toisia ihmisiä ja heidän rikastuttavaa erilaisuuttaan7. Itseohjautumisen teoria8 määrittää itsearvostuksen teoriaa tarkemmin kukoistavan yhteisön ominaisuuksia. Itsemääräytymisen teorian perusteella ilmenee, että vahvalle, elinvoimaiselle ja kukoistavalle yhteisölle tai yhteiskunnalle on tyypillistä mahdollisimman monen yhteisön jäsenen myönteinen kokemus omasta osaamisestaan, itseohjautuvuudesta ja yhteisöön liittymisestä8,9,10,11. Huomionarvoista on se, että nämä mainitut motivaatiotekijät ovat yhteisiä kaikille ihmisille kulttuuriin, ikään, sukupuoleen ja taloudelliseen asemaan katsomatta. Kokemus osaamisesta (kompetenssi) fokusoi toimintaan. Ihmiselle on ominaista pyrkimys luoda uutta, kehittyä ja olla aikaansaava. Kukoistavassa oppimisyhteisössä yhteisön jäsenet auttavat toisiaan loistamaan osaamisellaan. Osaamisen kokemuksen vastakohta on kokemus mitättömyydestä ja aikaansaamattomuudesta, mikä on omiaan tukahduttamaan ja turhauttamaan.8,9 Kokemus itseohjautuvuudesta (autonomia) kohdentuu yksilöön. Jokaisella ihmisellä on halu vaikuttaa omaan arkeen ja elämänkulkuun – halu olla erityinen yksilö. Kukoistavan oppimisyhteisön voimavara on sen jäsenten itseohjautuvuus. Positiivinen toimijoiden välinen keskinäisriippuvuus ja emotionaalinen kannattelu säilyvät yksilöiden itseohjautuvuudesta huolimatta. Itseohjautuvuus ei siis tarkoita riippumattomuutta vaan yhteisön jäsenet ovat myönteisellä tavalla riippuvaisia toisistaan. Autonomian vastakohtana on ihmisen ulkopuolelta tuleva pakottaminen ja alistaminen, mikä tuottaa voimattomuuden tunnetta. Autonomian puuttuessa ihmiset saattavat kohdella toisiaan objekteina8,9. Kokemus yhteisöön liittymisestä (ihmissuhteet) tarkastelee ihmisten välistä suhdetta, jolloin huomion keskipisteessä on ihmisten muodostama yhteisö. Jokainen ihminen tavoittelee yhteyttä toisiin ihmisiin. Yhteys tuottaa merkityksellisyyttä elämään ja auttaa liittämään oman elämän pyrkimykset osaksi suurempaa kokonaisuutta8,9,12. Yhteisöön liittyminen ilmenee osallisuuden kokemisena. Vastakohtainen kokemus on syrjässä oleminen, syrjäytyminen. Yhteisöön liittymisen näkökulmasta tarkasteltuna kukoistavan oppimisyhteisön jäsenet kannattelevat toisiaan ja kunnioittavat toistensa erityisyyttä. Tällöin ei ole mielekästä määritellä yhteisön hyviä ja huonoja toimijoita vaan tarkastella toimintakulttuuria kokonaisuutena erilaisten ihmisen toisiaan täydentävän läsnäolon kautta. Tämä on merkityksellistä sen vuoksi, että yhteisön voima syntyy yhteenkuulumisesta, jonka käyttövoimana on erilaisuuden mieltäminen voimavaraksi. Tällöin syntyy luottamusta ihmisten välille. Luottamuksen ilmapiirin vallitessa oppija kokee tulevansa hyväksytyksi sellaisena erityisenä ihmisenä, jollainen hän on13. Yhteenkuulumisen kokeminen tuottaa yhteisöön voimaa, joka parhaimmillaan synnyttää innostusta ja iloa. Innostus ja ilo tuovat oppimiseen kepeyttä ja auttavat ponnistelemaan itsensä ylittämiseksi. Lisääntynyt itseluottamus auttaa ylittämään itsensä, mikä ilmenee luovuutena. Syntyy rakentavalla tavalla olemassa olevaa kyseenalaistavia ja luovia ratkaisuja tarkastelun kohteena olevaan asiaan tai ilmiöön.7 Edellä esitettyä ajattelua sovellettaessa elinvoimaisen yhteiskunnan voimavaraksi määrittyvät kansalaiset, jotka auttavat toisiaan tyydyttämään kolmea ihmisen henkistä perustarvetta: kokemusta osaamisesta, autonomiasta ja yhteisöön liittymisestä. Jos tähän päästään, ihmisestä tulee oman elämänsä tekijä ja ympäristöönsä rikastavasti kytkeytyvä kansalainen. Oppimisvastuuta on siirtynyt motivoituneelle oppijalle, joka intohimoisesti kehittyy osaamisessaan. Kansalaiset edistävät yhteistä hyvää omalla osaamisellaan oman erityisyytensä säilyttäen. Kun onnistumme vetoamaan erilaisia ihmisiä yhdistäviin henkisiin perustarpeisiin, on yhteisö luotu tukemaan optimaalisesti erilaisten toimijoiden oppimista ja ihmisenä kasvamista. Lähteet: Locke, E. A., Cartledge, N., & Koeppel, J. 1968. The motivational effects of knowledge of results: A goal-setting phenomenon? Psychological Bulletin, 70, 474-485. Bandura, A. 1997. Self-efficacy: The exercise of control. New York: Freeman. Wigfield, A. & Eccles, J. 2000. Expectancy-value theory of achievement motivation. Contemporary Educational Psychology 35, 193-202. Elliot, Andrew. 2006. The Hierarchical Model of Approach-Avoidance Motivation. Motivation and Emotion 30 (2), 111–116. Dweck, C.2002. The development of ability conceptions. In: Wigfield, A. & Eccles, J. (eds.). San Diedo: Academic Press, 57-88. Covington, M. 1992. Making the grade: A self-worth perspective on motivation and school reform. New York: Cambridge University. Himanen, P. 2010. Kukoistuksen käsikirjoitus. Helsinki: WSOY Deci, E.L., Ryan, & R. M. 2000. The ’what’ and ’why’ of goal pursuits: Human needs and the self-determination of behavior. Psychological Inquiry, 11, 227-268. Deci, E. L., Ryan, R. M., & Guay, F. 2013. Self-determination theory and actualization of human potential. Teoksessa D. McInerney, H. Marsh, R. Craven, & F. Guay (Eds.), Theory driving research: New wave perspectives on self-processes and human development. Charlotte, NC: Information Age Press. 109-133. Pink, D. 2010. Drive: The Surprising Truth About What Motivates Us. New York: Riverhead Books. Krznaric, R. 2012. How to Find Fulfilling Work. Croydon: Macmillan. Seligman, M. E. P. 2003. Authentic Happiness: Using the New Positive Psychology to Realize Your Potential for Lasting Fulfillment. London: Nicholas Brealey Publishing. Raatikainen, E. 2011. Luottamus koulussa. Helsinki: Yliopistopaino. Artikkelikuva: Nimimerkki sasint. CCO. https://cdn.pixabay.com/photo/2016/11/08/05/20/adventure-1807524_1280.jpg

1.2 Nuoren osattomuus kuormittaa terveyttä – nuoren kokemuksia tukipalveluista

3.12.20185.11.2018 kirjoittaja valo

Teija Rautiola & Arja Liinamo Koulutus-, työ- ja harjoittelupaikkaa vailla olevien nuorten (NEET = Not in Education, Employment or Training) terveys ja hyvinvointi ovat heikompia kuin muilla nuorilla. NEET-nuorten kokemukset hyvinvoinnistaan ja terveydestään osoittivat jopa hätkähdyttävää huono-osaisuuden kokonaisvaltaisuutta¹. Muun muassa yksinäisyys, psyykkisen terveydentilan ja arjesta selviytymisen ongelmat sekä kokemus vähäisestä mahdollisuudesta vaikuttaa elämäänsä näyttävät paljon yleisemmiltä kuin samanikäisillä nuorilla keskimäärin. Myös osallisuus ja kiinnittyminen yhteiskuntaan ovat nuorilla löyhiä, eikä työn ja koulutuksen ulkopuolisuutta näytä kompensoivan esimerkiksi antoisa kiinnittyminen vapaa-aikaan tai ystävyyssuhteisiin. Nuorten syrjäytymisellä ja heikolla terveydellä on vahva yhteys toisiinsa. Syrjäytyneet nuoret ovat muita nuoria sairaampia ja käyttävät myös enemmän terveydenhuollon palveluita ja lääkkeitä. Erityisesti mielenterveysongelmat ovat yleisiä. Syrjäytyminen voi aiheuttaa terveysongelmia, mutta myös heikko terveys voi johtaa syrjäytymiseen. Syrjäytyneillä nuorilla arvioidaan olevan myös tyydyttymätöntä palvelujen tarvetta². Se, että syrjäytyneet nuoret eivät kenties saa tarvitsemiaan terveyspalveluita, voi johtaa terveyden ja toimintakyvyn heikkenemiseen. Nuorten palvelujen kehittämiseen suunnan tulee olla ongelmien ennaltaehkäisyssä sekä aktiivisessa, monialaisessa työssä terveyden ja toimintakyvyn edistämiseksi. Nuorten työllistäminen, syrjäytymisen ehkäisy ja voimavaraistaminen ovat yhteisiä kansallisia päämääriä. Moniammatillista nuorten palvelutarpeen tunnistamista ja siihen vastaamista edellytetään mm. nuorisopalvelutakuulla. Sosiaali- ja terveys-, asumis-, vapaa-ajan, kulttuuri- sekä koulutus- ja työpalvelujen tulisi yhteistyöllä tukea nuorten voimavaroja kohden merkityksellistä ja hyvää elämää³. Terveys ja hyvinvointi on elämänmittainen prosessi ja meidän tulee tukea nuorten terveyden ja hyvinvoinnin edellytyksiä autonomiaan ja aktiiviseen osallisuuteen omassa elämässään⁴. Nuorilla elämänhallinnan kokemus on yhteydessä psyykkiseen hyvinvointiin, hyvään itsetuntoon ja vahvaan toimintakykyyn. Elämänhallinnan oppimista tulee myös nuoren kodin ulkopuolella kokema sosiaalinen pätevyys.⁵ Nuorten kokemuksia terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen tukipalveluista Matti – Miesten matkat työhön -hankkeessa on tarkasteltu työpajanuorten kokemuksia terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen tukipalveluista elämän eri vaiheissa, erityisesti kouluiästä työpajajaksoon. Kokemusten kautta on haluttu tuoda esille nuorten näkökulmia palvelujen merkityksestä ja ajatuksia niiden kehittämisen tarpeista. Matti-hankkeessa haastatellut nuoret kuvasivat kokemuksiaan yksittäisistä hyvinvoinnin ja terveyden tukemisen palveluista enimmäkseen niukkasanaisesti, ilman arvioita palvelun laadusta tai hyödystä ‘ihan ok’ ‘ne perusjutut’. Useat nuoret olivat kokeneet palveluissa myös epäluottamusta ja ymmärtämättömyyttä omaa itseään kohtaan. He olisivat kaivanneet ammattilaisen aikuisten osoittamaa suurempaa kiinnostusta ja tarkempaa huomiota heidän epävarmuuksiinsa sekä erityisiin koulunkäyntiin tai sosiaalisiin taitoihin liittyviin tuen tarpeisiin. Yhdelle nuorelle koulukuraattorin huone oli tullut tutuksi vain yhteiskäytössä olevan kahviautomaatin vuoksi. Vaikka hän juuri niinä aikoina olisi paljonkin tarvinnut asiantuntijan apua ja ymmärrystä. ”En, en saanu todellakaan tukea että mä kävin neljä kertaa saman luokan että jos mä oisin saanu tukea niin sillon mä oisin päässyt sen luokan yhestä kerrasta läpi jos mä oisin saanut sitä tukea mutta kun mä en saanut sitä tukea koska minua syrjittiin ja oltiin noin ja minä en halunnut olla koulussa sen takii koska minut syrjittiin ja omat kaveritkin myös syrji vähän niin sillon mä vaan lähin sieltä pois ja opettajat ei tehnyt sille tilanteelle yhtään mitään ja aina mä suutuin ja heitin jotain tuolilla päähän tai jotain niin sitten mut meinattiin monta kertaa erottaa, niin.” Nuorilla oli myös hyviä kokemuksia kouluyhteisössä heille tarjotuista palveluista. Nuorten kokemukset tukitoimista vaihtelevat jonkin verran pääkaupunkiseudun ja Kaakkois-Suomen välillä, jotka olivat Matti-hankkeessa tarkastelun kohteina. Nuoren mahdollisuudet tai valmiudet päästä tukitoimintojen piiriin voivat pääkaupunkiseudulla olla paremmat. Ujoksi ja kaveriporukasta syrjäänvetäytyväksi itseään kuvannut nuori ilmaisi saaneensa koulupsykologilta juuri sopivaa tukea itsenäiseen tulevaisuusajatteluun. ”Se on ollu sitte mulle semmonen hyvä asia, joka on auttanu vähän miettimään näitä asioita. Vähä, avannu silmiäni tälläsiin elämän asioihin. Ku niitä elämän asioita en ollu miettiny kunnolla. Kun mä oon ajatellu ennen vähä silleen simplisesti, et niin kun lapsen asioita, et sillee sun ei tarvi huolehtii niist rahoista ja ongelmista. Se on vähä avannu ja kertonu mulle niist aikuisten asioista. Sit kun näkee asiat silleen, näkee kaiken erilaisemmin kun lapsi näkis asioita. On se siinä asiassa sit auttanu paljo.” Kouluterveydenhoitajan toiminnasta sama nuori antoi arvosanaksi seitsemän. ”Mä antaisin seiskan sen takia ku mun mielestä ne vois kysyy vähä enemmän, koska sillon ku mä oon ollu nuorempi mä oon ollu paljon semmonen itseeni suuntautunu et mä en oo hirveesti halunnu puhuu muille. Sit jos ne ois kysyny multa, mä oisin varmaan kertonu mut silleen, et mä en ois muuten sanonu ollenkaan ehkä asioist, mitä mä en oo sit tienny. Mun mielest se on hirveen auttavaa jos ne kysyy vähä enemmän.” Nuoren ajatuksia opettajan mahdollisuudesta tukea yläasteikäistä nuorta eheään kasvuun ja hyvään elämänhallintaan: “Tietysti se olis hyvä asia ku loppujen lopuks se opettaja on se, joka sul on sitten seuraavat parit vuodet. Se on hyvä asia, mun mielestä ainaki, jos se vähä tukee, kysyy niistä asioista ja auttaa tilannetta jos voi.” Nuorten tukeminen edellyttää moniasiantuntijuutta Aikuistumisen eri vaiheissa on tukitoiminnoilla pystyttävä vastaamaan nuoren ohella myös haavoittuvassa asemassa olevien perheiden palvelutarpeisiin. Tätä vahvistavat myös Matti-hankkeen nuorten kertomukset heidän omista perheistään ja ongelmistaan. Ne tuntuivat olevan aikuisuutta lähestyvälle nuorelle huolenaiheita ja solmukohtia, jotka kuormittavat nuorten elämänhallintaa. Nuorten yhteisöllisen ja moniammatillisen tukemisen edellytys on, että nuorten, myös NEET-nuorten, hyväksi toimivilla ammattilaisilla on yhtenäinen ymmärrys terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä nuorten osallisuutta ja autonomiaa tukevaan elämänkulkuun. Matti-hankkeen menetelmissä on kytketty nuoren terveyden ja hyvinvoinnin ja sitä tuottavien voimavarojen arvioiminen myös salutogeeniseen teoriaan⁶ sekä nuoren voimavaraistavaan ja motivoivaan ohjaamiseen⁷. Teorian keskeinen käsite on koherenssin tunne (sense of coherence) jota suomen kielessä vastaa elämänhallinta. Salutogeenisessa lähestymistavassa terveys ja hyvinvointi nähdään elämän mittaisena prosessina. Pyritään ohjaamaan terveyttä ja hyvinvointia edistävää toimintaa, koska terveys on paljon enemmän kuin sairauden puute. Terveyden edellytysten luominen yksilöille jo lapsuuden ja nuoruuden aikana yhdistävät salutogeneesin kestävän kehityksen teemaan. Lähtökohtana on ihminen aktiivisesti toimivana subjektina omassa elämässään⁸. Vahvalla koherenssin tunteella on todettu olevan yhteys nuoren psyykkiseen hyvinvointiin, hyvään itsetuntoon ja vahvaan toimintakykyyn. Perheen vuorovaikutuksen merkityksen lisäksi nuoren koherenssin tunteen kehitykseen on osoitettu liittyvän myös kodin ulkopuolella nuoren kokema sosiaalinen pätevyys.⁹ Matti-hankkeen ja Stadin ammattiopiston työpajalla toteutuvan toisen: Motiivi-hankkeen vaikutuksesta on käynnistetty nuorten hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen toimenpiteitä. Työpajanuorten hyvinvoinnin ja terveyden haasteet, hoidon piiriin pääsemisen ja terveydenhuoltopalvelujen vajavaisuus sekä niiden suuri tarve on hankkeiden ansiosta saatu päivänvaloon. Monialaiset yhteistyöneuvottelut kaupungin toimialojen kesken ovat alkaneet. Työpajanuorten terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen suunnitteluun osallistuvat myös kasvatuksen ja koulutuksen toimialan apulaispormestari sekä sosiaali- ja terveystoimialan apulaispormestarin erityisavustaja. Syksyllä 2018 Stadin ammattiopiston työpajanuoret saavat terveydenhuoltopalveluja Helsingin sosiaali- ja terveystoimialan ns. liikkuvasta palvelusta. Terveydenhuoltopalvelut turvataan jatkossakin pääkaupunkiseudun työpajanuorille kouluterveydenhuollon budjetin kautta rekrytoitujen sote-asiantuntijoiden avulla. … Lue lisää

1.3 Kohtaamisen merkitys – tasavertainen kohtaaminen. Mitä se on?

3.12.20185.11.2018 kirjoittaja valo

Jukka Oksanen & Jaana Poikolainen Nuorten tasavertainen kohtaaminen oli eräs Matti-hankkeen peruskivistä. Hankkeen päätavoitteena oli kehittää ohjausmalleja, joilla voidaan edistää nuorten miesten kouluttautumista ja vähentää työttömyyden uhkaa. Ohjauksen kehittämiselle on yhteiskunnallinen tilaus. Erityisesti 20–24-vuotiaiden miesten määrä on kasvanut NEET-nuorten (Not in Education, Employment or Training) osalta1 ja hallitus on tilannut selvityksen etuus- ja palvelujärjestelmän uudistamisesta2. Palvelujärjestelmän sisälle voidaan kehittää uusia ohjausmalleja, kuten Matti-hankkeessa on tehty. Tavoitteena on ollut edistää nuorten siirtymistä eteenpäin koulutus- ja työpoluilla tai auttaa heitä hankkimaan valmiuksia näille poluille. Ohjausmallit korostavat osallistujan kokemuksia osaamisesta, itseohjautuvuudesta, omaehtoisuudesta, yhteisöön liittymisestä ja osallisuudesta sekä sukupuolten välistä tasa-arvoa (ks. myös Arto Salosen artikkeli tässä julkaisussa). Keskiöön nousee ohjaajan tapa kohdata nuoria: kuinka saada nuoret aktiivisiksi osallistujiksi ja mukaan toiminnan suunnitteluun. Hankkeessa toteutetun mentoroinnin yhteydessä etsittiin ratkaisuja nuorten elämäntilanteen haasteisiin aikaisempien sukupolvien elämänkokemuksista. Nuorten pajoilla heidän kohtaamansa mentorit toimivat esimerkkeinä ja roolimalleina: millä perusteilla kannattaa tai on mahdollista valita itselleen sopiva koulutus, työtehtävä ja -paikka tai kuinka voi selvitä mahdollisesta työttömyydestä. Mentorin rooli voi myös vaihdella ja olla erilainen jokaisen mentorin kohdalla. Yksi mentori voi kertoa positiivisia esimerkkejä työelämästä ja toinen kertoa, miten asettaa henkilökohtaisia tavoitteita ja päästä niihin. Sekä nuorten että ohjaajien näkökulmasta on tärkeää tunnistaa ns. perinteiset ja ei-perinteiset koulutuspolut ja -siirtymät nuorten elämässä3, tätä tavoiteltiin myös Matti-hankkeessa. (Yksityiskohtaisemmin mentorointia tarkastellaan tämän julkaisun osassa II.) Nuorten kanssa toimittaessa täytyy kiinnittää erityistä huomiota valtasuhteisiin, jotka väistämättä liittyvät kohtaamiseen. Valtasuhteet rakentuvat eriarvoisessa asemassa olevien ihmisten välille ja ne liittyvät kaikkiin käytäntöihin, joissa ihmiset vaikuttavat toisiinsa. Eroja tuottavat yhteiskunnalliset, sosiaaliset, taloudelliset ja kulttuuriset erot, joita tuotetaan ja ylläpidetään4. Sosiologiset ja psykologiset diskurssit rakentavat yksilöille vähitellen tietynlaiset positiot ja toimintakehykset, joiden mukaisesti ajatellaan ja toimitaan. On hyvä huomioida myös se, että subjektien positioita hallitaan diskursiivisilla ja institutionaalisilla ehdoilla5. Nuoret tunnistavat heille asetetut positiot ja toimintakehykset, mikä on tärkeää ottaa huomioon suunniteltaessa ja toteutettaessa nuorille toimintaa: ovatko nuoret toiminnan kohteena vai nähdäänkö heidät kompetentteina toimijoina. Valta-asetelmien purkuyritykset nuorten ja toimintaa tuottavien työntekijöiden välillä kannattaa tehdä näkyväksi jo ensikohtaamisesta lähtien. Yhteiskunnalliset reunaehdot tasavertaiseen nuorten kohtaamiseen Nuorten kanssa työskenneltäessä on tärkeää kohdata heidät aidosti ja tasavertaisesti. Tasa-arvolaki ohjaa kohtelemaan ihmisiä tasavertaisesti riippumatta esimerkiksi sukupuolesta6. Yhdenvertaisuuslain7 säätämisen tavoitteena on ollut yhdenvertaisuuden lisääminen. Tasavertaisella kohtaamisella tässä tarkoitetaan sitä, että kaikki toimijat ovat mukana tasavertaisesti hankkeessa sekä kehittämistyössä. Yhdenvertaisuus toteutuu vain, jos kehitys tapahtuu myös niiden ehdoilla, joiden ääni on yleensä hiljaisin8. Implisiittisistä valta-asetelmista kannattaa keskustella ja purkaa niitä nuorten kanssa. Tähän hyvä lähestymistapa on dialoginen asenne9. Kun toimintaa suunnitellaan ja toteutetaan ottaen nuoret kanssakehittäjiksi, tulee samalla purettua epätasa-arvoista asetelmaa, jossa nuori on toiminnan kohteena ja hanketyöntekijät sekä ohjaajat toiminnan määrittäjiä. Matti – Miesten matkat työhön -hankkeessa nuoret nähdään toimijoina, tiedon tuottajina ja kanssakehittäjinä, jolloin heidän kokemuksensa ja näkemyksensä asetetaan kehittämis- ja tutkimustoiminnan ytimeen10,11. Asetelma ei ole yksinkertainen, sillä yhteiskunnallisella tasolla nuoria pidetään usein avuntarvitsijoina eikä kompetentteina kansalaisina12. Nuoret oppivat nopeasti siihen, että heidät määritetään toiminnan kohteiksi. Esimerkiksi eräässä Matti-hankkeen esittelytilaisuudessa nuorten työpajalla hanketta kommentoitiin hieman kitkerästi ihmetellen, miksi hanketoimijat ovat toteuttamassa toimintaa juuri tämän tietyn ryhmän kanssa: oletteko täällä, koska olemme syrjäytyneitä. Epäilevä asenne voi johtua institutionaalisesta luottamuksesta, sillä nuorten kokemukset palvelujärjestelmistä eivät ole pelkästään positiivisia13. Yleensä työntekijät pyrkivät kuitenkin kohtaamaan nuoria heitä ymmärtäen, sillä he ovat tietoisia siitä, että asiakkaana olevat nuoret eivät ole yhtenäinen ryhmä14. Kohtaamiseen vaikuttaa myös tila, sillä institutionaaliseen tilaan, jossa on jo vakiintunut toimintakulttuuri, ei välttämättä ole helppoa implementoida uudenlaisia ajattelu-, ja toimintatapoja11. Tarkasteltaessa nuorten siirtymiä koulusta työelämään ja tilannetta nyky-yhteiskunnassa on syytä nostaa esille, etteivät nuorten ja nuorten aikuisten siirtymät työhön ole suoraviivaisia. Ne ovat polveilevia ja kitkaisia, koska työmarkkinat muuttuvat nopeasti – ansiotyöhön voi olla vaikea päästä. Nuoret tekevät valintojaan monenlaisissa ristipaineissa, joita aiheuttavat muun muassa yksilöiden taloudelliset ja sosiaaliset resurssit, työmarkkinatilanne ja institutionaaliset määräykset.15 Seuraavaksi esitellään erilaisia konkreettisia tapoja kohdata nuoria tasavertaisesti. Millaisia tarpeita nuorilla on kohtaamiselle ja miten ne voisi huomioida työpajatoiminnassa? Miten yhdistää persoonallisuus ja ammatillisuus kohtaamisessa? Sanomaton tarve ja kohtaaminen Kun pohditaan kohtaamista, on hyvä muistaa, että nuorilla on paljon sanomattomia tarpeita16,17. Monet niistä ovat tiedostamattomia ja ne kumpuavat aiemmista elämänkokemuksista sekä edellä mainituista yhteiskunnan raameista. Tämän kirjan ensimmäisessä osassa Arto Salonen kuvaa ihmisen kasvuun liittyviä teorioita. Jos muutamme kysymyksiksi nämä teoriat, voimme pohtia, onko nuoren mielessä ehkä tiedostamattakin seuraavia kysymyksiä (taulukko 1). Taulukko 1. Esimerkkejä millaisia sanomattomia tarpeita nuorella voi olla TAUSTA-AJATUS ESIMERKKEJÄ Pystynkö? Onko minusta duunariksi? Pystynkö oppimaan uutta asiaa kun olen ollut niin pitkään vain kotona? Jaksanko nousta aamuisin? Hyödynkö? Tukirahoilla pärjää hyvin, miksi tehdä töitä? Miksi hitsaisin fillareita? Mikä on osuuteni merkitys? Onko minulla paikkaa työelämässä? Huomaako kukaan, jos olen poissa? Olenko tarpeellinen? Ketä kiinnostaa työllistynkö? Ketä kiinnostaa tulenko työpajalle tänään? Miksi teen täällä voiveitsiä, vaikka minulla on jo puusepän koulutus? Ymmärränkö? Miten työpajalla olo auttaa työllistymään? Mitä täällä pitäisi tehdä? Olenko hyväksytty? Tarvitaanko minua yhteiskunnassa? Nauravatkohan muut, jos avaan suuni? Valmentajan olisikin hyvä tunnistaa varsinkin haasteellisissa tilanteissa, mikä on nuoren sanomaton tarve. Johtuuko nuoren tulemattomuus työpajoille yllä olevan listan mukaan esimerkiksi siitä, että häneltä vaaditaan liian hankalia asioita? Kokeeko hän tekemisen itselleen turhana? Eikö hän näe osuutensa merkitystä esimerkiksi ryhmätöissä? Olisiko kyse siitä, että hän ei koe olevansa työpajan porukkaa? “Käytösongelma on toive valeasussa.” Valmentajan taito olisikin nähdä, mikä tarve aiheuttaa ristiriitatilanteen. Seuraava askel olisi keksiä, kuinka ohjaaja voi vastata tuohon tarpeeseen ja auttaa ohjattavaa kohti tavoitetta. Tässä kohden korostuu tasa-arvoisen kohtaamisen merkitys. Tasavertainen kohtaaminen Monella Matti-hankkeen nuorella oli vahva aikuisen kaipuu ja he saattoivat tukeutua vahvasti ohjaajaan hankkeen aikana. Tällöin valmentajan ansana on ottaa liian määrätietoisesti toiminta haltuun, mikä passivoi nuoria entisestään. Toki nuorten kanssa toimimisessa valmentajalta vaaditaan itsevarmuutta, sillä monella nuorella on epävarmuuden tunteita16. Alussa ohjaajan tulee luoda selkeät raamit toiminnalle, mutta liian siloiteltu, valmis polku syö edellytykset nuoren itsenäistymiselle. Kuinka sitten tasapainotella näiden kahden vaatimuksen välillä? Alla on muutama tukikysymys, joilla voi pohtia omaa toimintaa: Onko nuori kohde? Otatko epäselvissä tilanteissa itse ohjat käsiisi vai keskustellaanko vaihtoehdoista ennen kuin ne päätetty? Annatko nuorten keksiä vaihtoehtoja tyhjältä pöydältä? Pyritkö ajamaan omia vaihtoehtoja nuorten ideoiden ohi? Kuinka “torppaat” nuoren vaihtoehdot? Puhutteko suoraan vaihtoehtojen taustalla olevista asioista? (esim. raha) Kun huomaat, että jotakin tulisi tehdä, kerrotko ensin huomiosi ryhmälle, pyydät kommentit ja toimitte vasta sitten? Varmistatko esimerkiksi puhekierroksella tai äänestyksillä, … Lue lisää